Annoin lapseni pois
Kaksi ala-asteikäistä ja yhden yläasteikäisen.
En vain jaksa enään, olen henkisesti loppu. Teinillä todella paha murrosikä. Kuopuksella uhmaikä jäänyt päälle. Ei ole rahaa eikä voimavaroja. Olen masentunut ja keskimmäisellä autismi. Ei ole lasten isä mukana, ei ystäviä tai sukulaisia. Iltaisin mietin itsemurhaa mutta lasten takia jaksan.
Olen huono äiti sekä ihminen, kiitos ja anteeksi.
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 15:39"]
Mikael ja Matias ovat kaksosia, toistensa parhaita kavereita. Äiti kuolee ja isästä tulee narkomaani. 6-vuotiaat lapset sijoitetaan isovanhemmilleen. Neljä kuukautta he asuivat siellä, kun isovanhemmat päättävät, että lapsilla parempi muualla. Pojat sijoitetaan eri lastenkoteihin, kauas toisistaan. Nyt 30 vuotta myöhemmin täällä kirjoittaa Mikaelin vaimo. Mikael ei nähnyt ko päivän jälkeen veljeään. Veli teki itsemurhan 17-vuotiaana. Mieheeni on jättänyt ikuisen jäljen. Onneksi hän on maailman paras isä nyt!
[/quote]
Valitettavaa mutta niin totta. Tiedän tapauksen jossa äiti kuolee ja isä masentuu niin pahasti ettei kykene lapsia hoitamaan. 4 ja 1-vuotiaat lapset sijoitetaan eri paikkaan, toiselle puolelle Suomea.
10 vuotta on tapauksesta aikaa eikä sisarukset ole tavanneet sen jälkeen. Isä kuulemma nykyisin 11-vuotiaan kanssa tekemisissä koska asuu lähellä tätä. Vanhempi sisarus ei ole tapahtumien jälkeen nähnyt sukulaisiaan. :(
Teit oikein. Et ole huono äiti, koska tiedät omat voimavarasi ja sen, milloin jaksamisesi raja tulee vastaan.
Annoitko vai haaveiletko siitä vasta? Kun kerran puhut tekstissäsi ikään kuin tilanne olisi vieläkin päällä...
Jos tilanne on se ettet ole vielä "antanut" lapsia pois niin kannattaa miettiä vaihtoehtona myös kevyempiä tukitoimia kuin lasten huoltajuudesta kokonaan luopuminen.
Tuskin lapsia on adoptoitu tms. Lapset taitaa olla sijoitettu laitokseen tai sijaisperheeseen. Ei se mitään. Hyvä, että ajattelit lasten parasta. Nyt voi tavata heitä ja olla "etä-äiti". Kyllä lapset pärjäävät, vaikka alussa voi olla vaikeaakin. Koita jaksaa!
Olen otettu rohkeudesti ja kiitän sinua niin itseni,yhteisön kun lapsienkin puolesta,että pystyit hädän hetkellä toimimaan epäitsekäästi ja lapsiesi parhaaksi <3 <3 <3
Olen ylpeä sinusta! :) uskallat myöntää ettet enään jaksa.
Jos vain kaikki jotka eivät jaksa tekisivät samoin... Silloin ei tarvitsisi lukea noista kamalista tapuksista kuten Rautavaaran tapaus.
Lastenkodissa saa sentään ruokaa ja puhtaat vaatteet. Lapsuudessani haaveilin ja toivoin pääseväni lastenkotiin mieluummin kun sietää täydellistä välinpitämyyttä. Lapsuusaikana minulla ei ollut minkäänlaista yhteyttä kehenkään aikuiseen ihmiseen. Olisin kaivannut monissa asioissa neuvoja. Samanikäisiä kavereita oli, hyvä se edes, mutta ne olivat pinnallisia suhteita, heikon itsetunnon omaavia rääsyläisiä ja huonoista kodeista kuten minäkin. Meistä ei oikeastaan kenestäkään siitä sakista ole tullut kunnon ihmisiä. Tunsin myös kaksi adoptiolasta. Ylellisyydessä eläviä diivoja. Jos rääsyläinen kysäsi jotain, sai vaan halveksuvan hymyn vastaukseksi. Sitten ne aina valitti kaikesta mahdollisesta, mitä niiltä muka puuttui ja toi esiin sitä miten he ovat jollain lailla todella kärsineet ja ansaitsevat kaiken huomion vain ja ainoastaan itselleen. Aihe ei ehkä liity tähän ketjuun, mutta tulipahan vaan mieleen. Joka tapauksessa äidillä on paljon rakkautta lapsia kohtaan, jos antaa ne pois siinä tapauksessa, ettei itse jaksa tai ei ole halua hoitaa. Äidillä voi mennä maine ja ehkä koko suvulla ihmisten silmissä ja melko varmaan meneekin. Luulen, että se juuri oli aikoinaan itseni kohdalla syy + raha, että minut pakotettiin kärsimään ja sietämään kaltoinkohtelua ja turvattomuutta. Ei se mitään lapsuutta ollut, pikemminkin hengissäselviytymisen kamppailua.
Jos jotain positiivistä tilanteesta haet, lapsesi saavat sossuilta 18 vuotta täytettyään täydet tuet ja maksavat kämpän vuokran.
T. Saman kokenut. Tsemppiä!
Voimia! Toivottavasti joskus vielä voit niin hyvin että saat lapsesi takaisin kotiin ja voitte olla onnellinen perhe.
:O Toivottavasti nautit nyt ku maailmaan tuomasi ihmiset on muualla.
Harmittaa se miksi ihmiset hankkivat lapsia jos ei ole kykenevä heistä huolehtimaan. Äitini antoi minut sijoitukseen ollessani pieni. Yli kymmenen vuotta lastenkodista toiseen, kaupungista toiseen. Ei ehtinyt edes kaverisuhteita solmia, kun piti jo muuttaa toiselle puolelle Suomea. Aikuiset olettavat, että lapsilla olisi paremmin asiat sijoituksessa. Totuus onkin toinen, sen voi vain laitosnuori ymmärtää. Suomea lastensuojelu kusee omaan nilkkaan!
Et ymmärrä että uhma on uhmaa varten. Ja väliaikaista.
Hyvän teon teit. Samaa ei voi sanoa näistä perhesurmaajista, joltka ajattelee vain itseensä.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 15:22"]Harmittaa se miksi ihmiset hankkivat lapsia jos ei ole kykenevä heistä huolehtimaan. Äitini antoi minut sijoitukseen ollessani pieni. Yli kymmenen vuotta lastenkodista toiseen, kaupungista toiseen. Ei ehtinyt edes kaverisuhteita solmia, kun piti jo muuttaa toiselle puolelle Suomea. Aikuiset olettavat, että lapsilla olisi paremmin asiat sijoituksessa. Totuus onkin toinen, sen voi vain laitosnuori ymmärtää. Suomea lastensuojelu kusee omaan nilkkaan!
[/quote]
I agree! Tosin jouduin "vasta" 15-vuotiaana sijoitukseen, äitini toimesta. Vuoden sain olla samassa nuorisokodissa, sitten päivän varoitusajalla ilmoitetaan mun siirrosta lähelle Venäjän rajaa. Koko elämäni, kaverit, koulu ja poikaystävä oli pk-seudulla. Vietin koko kesän siellä "yksin". Olin onnellinen, kun kesä lähestyi loppuaan ja pääsisin takaisin pk-seudulle. Siirto tulikin keski-Suomeen ja sieltä Turkuun muutaman kuukauden päästä. Palloteltiin paikasta toiseen. Poikaystävä jätti, kaverit unohti mut ja koko elämäni hajosi. Ei auttanut vaikka 18 vuotta täytettyäni muutin sinne takaisin.
Terv. 27-vuotias alkoholisti koska lasten"suojelu" pilasi elämäni.
Mikael ja Matias ovat kaksosia, toistensa parhaita kavereita. Äiti kuolee ja isästä tulee narkomaani. 6-vuotiaat lapset sijoitetaan isovanhemmilleen. Neljä kuukautta he asuivat siellä, kun isovanhemmat päättävät, että lapsilla parempi muualla. Pojat sijoitetaan eri lastenkoteihin, kauas toisistaan. Nyt 30 vuotta myöhemmin täällä kirjoittaa Mikaelin vaimo. Mikael ei nähnyt ko päivän jälkeen veljeään. Veli teki itsemurhan 17-vuotiaana. Mieheeni on jättänyt ikuisen jäljen. Onneksi hän on maailman paras isä nyt!
Mihin "annoit" ?