Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko herkkä tunneihminen rinnalleen "järki-ihmisen"?
05.11.2014 |
Voiko kahden herkän suhde onnistua, vai tuleeko jommankumman olla sellainen jalat maassa-henkinen?
Kommentit (26)
Kyllä tarvitsee! Kaksi sekopäätä yhdessä ei ole hyvä yhdistelmä. Olen itse herkkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse todella herkkä ja naimisissa ns. järkevän miehen kanssa. Hän on hyvä mies, muttei "ymmärrä" minua läheskään aina. Elämämme on ihan mukavaa, mutta koen että yhteys välillämme on sellainen arkinen rakkaus, ei suuria elämyksiä tai tunteita. Toisaalta mietin, että jos olisin päätynyt kovin tunteikkaan miehen kanssa yhteen, olisimmeko syösseet toisemme hulluuteen tunnepuuskissamme.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 13:02"]
Olen itse todella herkkä ja naimisissa ns. järkevän miehen kanssa. Hän on hyvä mies, muttei "ymmärrä" minua läheskään aina. Elämämme on ihan mukavaa, mutta koen että yhteys välillämme on sellainen arkinen rakkaus, ei suuria elämyksiä tai tunteita. Toisaalta mietin, että jos olisin päätynyt kovin tunteikkaan miehen kanssa yhteen, olisimmeko syösseet toisemme hulluuteen tunnepuuskissamme.
ap
[/quote]
No ette selvästi ole miehesi kanssa mitään sielunkumppaneita, mutta sinulla on turvallinen ja mukava puoliso kuitenkin. Riittääkö se, sinun pitää miettiä itse.
Otsikon perusteella, kun avasin ketjun, niin ajattelin kirjoittaa, että järki-ihminen ei koskaan ymmärrä tunneihmistä täysin. Heillä on ikuinen ristiriita tässä.
Ketjua luettuani aloin miettimään, mitä tarkoitat tunneihmisellä? Toisen sanovat, että suuttuvat herkästi - ja jos perheessä on kaksi sellaista, niin sellainen on raskasta. Mutta tunneihminenhän voi vain olla herkkä ja syvästi tunteva. Ei sellaista voi sössiä, jos perheessä on niitä kaksi.
Millaista sorttia herkkyytesi on? Toinen herkkä ymmärtää usein sua herkemmin :), mikäli on herkkyytensä kanssa suht sinut, eikä ainakaan yritä päästä siitä eroon tai peittää sitä hinnalla millä hyvänsä. Miehet saattaa kokea herkkyyden olevan heille vieläkin vähemmän sallittua kuin naisille (vaikka tietenkään näin ei ole, ainakaan omasta mielestäni). Jos löydät avoimesti herkän miehen ja hyväksyt hänet sellaisena, kuin hän on, etkä odota machoilua, niin miksei suhde toimisi oikein hyvin. Go for it! Kokeilemalla se sitten selviää. Meillä toimii. On ihanaa, kun toinen ymmärtää eikä yritä muuttaa minua. Mulle on tärkeää saada olla oma itseni. Herkkyys on kuitenkin ainakin mun kohdalla ominaisuus, joka on ja pysyy, vaikka sen määrä voi kyllä vaihdella. Ja kaipa kaikissa ihmisissä herkkyyttä on, suhtautumistapa siihen taas vaihtelee paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kokemusta molemmista. Toisen samanlaisen kanssa tunteiden palo oli ihan eri tasoa, mutta oma hyvinvointi oli jatkuvasti vaakalaudalla ja parantelen haavoja edelleen. Järkevän ja rationaalisen mutta kuitenkin empatiakykyisen miehen kanssa elämä tuntui ensimmäistä kertaa oikeasti tasapainoiselta, vaikka meissä oli paljon perustavanlaatuisia eroja. Tulevaisuudessa näkisin itseni ehdottomasti mieluummin jälkimmäisen kaltaisen kanssa, jos kemia pelaisi ja meillä olisi hyvä olla toistemme kanssa.
Olen herkkä järki-ihminen enkä ensimmäiseksi valitsisi herkkää tunneihmistä kumppanikseni. Itse kun osaa olla ottamatta tunteita liian vakavasti, jokaisen tunneimpulssin perässä hötkyilevä tuuliviiri olisi aika rasittavaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmiset osaavat pitää itsestään huolen kuin aikuiset, niin miksei kaksi herkkää voisi olla yhdessä? Itse en ole herkkä, mutta taiteellinen, sellainen luova hullu, jolla on pää pilvissä. En enää halua sellaista ns. jalat maassa -ihmistä enää. Tuntuu, että lopulta mua pidetään idioottina, jota pitää holhota. Kohta huomaan, että toinen vain pyrkii hallitsemaan mua jotenkin. Ei hyvä.
Järki-ihminen saattaa huomaamattaan tukahduttaa sen herkän.
Itse olen herkkä, ja parhaiten tulen toimeen toisten herkkien kanssa. Niin parisuhteessa kuin työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toimi pidemmässä juoksussa.
Alkuvuodet se on varmasti mukavaa, järkevä tasapainottaa, rauhoittaa, on tukena ja tasoittaa elämää. Saa siihen järjestystä.
MUTTA, vuosien edetessä se järki-ihminen ei pysty samanlaiseen kommunikaatioon, erityisesti tunteista. Ei ymmärrä sua tunteellisena tarpeeksi hyvin, etkä saa tarpeeksi takaisin häneltä. Eikä sitä pysty parantamaan, koska ei voi antaa sitä mitä ei ole.
Tunteellinen tarvitsee sekä sen tunteiden rauhoittajan, mutta ennenkaikkea ymmärtäjän. Koska sitähän me kaikki loppujenlopuksi halutaan, että meitä ymmärretään, kuullaan ja tullaan hyväksytyksi omina itsenämme.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 13:22"]
Ei toimi pidemmässä juoksussa.
Alkuvuodet se on varmasti mukavaa, järkevä tasapainottaa, rauhoittaa, on tukena ja tasoittaa elämää. Saa siihen järjestystä.
MUTTA, vuosien edetessä se järki-ihminen ei pysty samanlaiseen kommunikaatioon, erityisesti tunteista. Ei ymmärrä sua tunteellisena tarpeeksi hyvin, etkä saa tarpeeksi takaisin häneltä. Eikä sitä pysty parantamaan, koska ei voi antaa sitä mitä ei ole.
Tunteellinen tarvitsee sekä sen tunteiden rauhoittajan, mutta ennenkaikkea ymmärtäjän. Koska sitähän me kaikki loppujenlopuksi halutaan, että meitä ymmärretään, kuullaan ja tullaan hyväksytyksi omina itsenämme.
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän järki-ihmisenä tunteita oikein hyvin. Itse asiassa väitän ymmärtäväni niitä paljon paremmin muin monet tunneihmiset.
Tunne- ja järki-ihmisen ero ei ole siinä, kuinka paljon tunteita koetaan vaan mikä merkitys tunteille annetaan. Tunneihmisen mielestä tunteet ovat tärkeitä ja todellisia ja kertovat luotettavasti siitä, miten asiat ovat. Järki-ihmisen mielestä ne ovat mielen tuotteita, joita syntyy usein hyvästä syystä, mutta jotka eivät ole sinänsä totta eivätkä välttämättä tärkeitäkään. -10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yliempaattinen tunneihminen ja mies ylirationaalinen järki-ihminen. Toimii todella hyvin. Molemmat arvostamme toisissamme kykyä sellaiseen ajatteluun ja toimintaan mihin emme itse pysty.
No meillä menee näin: minä rationaalinen mutta herkkä, mies epärationaalinen humoristi. Hän pitää minun jalkani maassa huumorilla, minä pidän hänen innostuksen kohteensa järjen rajoissa. Tasapainotamme toisiamme mutta kummallekin jää joissakin asioissa tylsän tyypin rooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 13:22"]
Ei toimi pidemmässä juoksussa.
Alkuvuodet se on varmasti mukavaa, järkevä tasapainottaa, rauhoittaa, on tukena ja tasoittaa elämää. Saa siihen järjestystä.
MUTTA, vuosien edetessä se järki-ihminen ei pysty samanlaiseen kommunikaatioon, erityisesti tunteista. Ei ymmärrä sua tunteellisena tarpeeksi hyvin, etkä saa tarpeeksi takaisin häneltä. Eikä sitä pysty parantamaan, koska ei voi antaa sitä mitä ei ole.
Tunteellinen tarvitsee sekä sen tunteiden rauhoittajan, mutta ennenkaikkea ymmärtäjän. Koska sitähän me kaikki loppujenlopuksi halutaan, että meitä ymmärretään, kuullaan ja tullaan hyväksytyksi omina itsenämme.
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän järki-ihmisenä tunteita oikein hyvin. Itse asiassa väitän ymmärtäväni niitä paljon paremmin muin monet tunneihmiset.
Tunne- ja järki-ihmisen ero ei ole siinä, kuinka paljon tunteita koetaan vaan mikä merkitys tunteille annetaan. Tunneihmisen mielestä tunteet ovat tärkeitä ja todellisia ja kertovat luotettavasti siitä, miten asiat ovat. Järki-ihmisen mielestä ne ovat mielen tuotteita, joita syntyy usein hyvästä syystä, mutta jotka eivät ole sinänsä totta eivätkä välttämättä tärkeitäkään. -10
[/quote]
No sinä sitten järki-ihmisenä ymmärrät ne tunteet, mutta ongelmaksi muodostuu se ettet osaa/halua/koe tarvetta vastata niihin tavalla joka olisi vastaanottajalle äärimmäisen tärkeää.
Tiedän kyllä että monella järki-ihmisellä on varsinaisia ongelmia niiden tunteiden tunnistamisessakin, saati ymmärtämisessä ja monella se niihin vastaaminen tunneihmisen tarvitsemalla tavalla on täysin mahdotonta.
Itse uskon että tunneihminen tarvitsee sen toisen, joka näkee asiat samalta kantilta, ei aina, mutta aina välillä. Järki-ihminen ei siihen pysty samalla tavalla.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 13:22"]
Ei toimi pidemmässä juoksussa.
Alkuvuodet se on varmasti mukavaa, järkevä tasapainottaa, rauhoittaa, on tukena ja tasoittaa elämää. Saa siihen järjestystä.
MUTTA, vuosien edetessä se järki-ihminen ei pysty samanlaiseen kommunikaatioon, erityisesti tunteista. Ei ymmärrä sua tunteellisena tarpeeksi hyvin, etkä saa tarpeeksi takaisin häneltä. Eikä sitä pysty parantamaan, koska ei voi antaa sitä mitä ei ole.
Tunteellinen tarvitsee sekä sen tunteiden rauhoittajan, mutta ennenkaikkea ymmärtäjän. Koska sitähän me kaikki loppujenlopuksi halutaan, että meitä ymmärretään, kuullaan ja tullaan hyväksytyksi omina itsenämme.
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän järki-ihmisenä tunteita oikein hyvin. Itse asiassa väitän ymmärtäväni niitä paljon paremmin muin monet tunneihmiset.
Tunne- ja järki-ihmisen ero ei ole siinä, kuinka paljon tunteita koetaan vaan mikä merkitys tunteille annetaan. Tunneihmisen mielestä tunteet ovat tärkeitä ja todellisia ja kertovat luotettavasti siitä, miten asiat ovat. Järki-ihmisen mielestä ne ovat mielen tuotteita, joita syntyy usein hyvästä syystä, mutta jotka eivät ole sinänsä totta eivätkä välttämättä tärkeitäkään. -10
[/quote]
No sinä sitten järki-ihmisenä ymmärrät ne tunteet, mutta ongelmaksi muodostuu se ettet osaa/halua/koe tarvetta vastata niihin tavalla joka olisi vastaanottajalle äärimmäisen tärkeää.
Tiedän kyllä että monella järki-ihmisellä on varsinaisia ongelmia niiden tunteiden tunnistamisessakin, saati ymmärtämisessä ja monella se niihin vastaaminen tunneihmisen tarvitsemalla tavalla on täysin mahdotonta.
Itse uskon että tunneihminen tarvitsee sen toisen, joka näkee asiat samalta kantilta, ei aina, mutta aina välillä. Järki-ihminen ei siihen pysty samalla tavalla.
[/quote]
Tarkoitat siis, että tunneihminen tarvitsee rinnalleen kumppanin, joka antaa tunteille samanlaisen merkityksen kuin hän itsekin. Tämä voi joidenkin tunneihmisten kohdalla pitääkin paikkaansa. Se on kuitenkin eri asia kuin ymmärtäminen. On eri juttu ymmärtää jokin asia ja ajatella siitä itse samalla tavalla.
Minusta paras tapa suhtautua tunteisiin on nauttia miellyttävistä ja olla liikaa vellomatta epämiellyttävissä. Kaikki tunteet eivät suinkaan vie sellaiseen suuntaan kuin haluaa elämässä kulkea, joten taito astua askel taaksepäin ja tarkastella hyvksyvästi ja myötätuntoisesti omia tunteitaan on ensiarvoisen tärkeä. -10
Minusta tämä jaottelu on aika pölhö. Ihminen voi olla järkevä ja tuntea myös tunteita.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 14:01"]
Minusta tämä jaottelu on aika pölhö. Ihminen voi olla järkevä ja tuntea myös tunteita.
[/quote]
Lue viesti 14 niin ymmärrät, mikä on tunne- ja järki-ihmisen ero. -10
Mä olen paljon masennuksesta kärsinyt tunne-ihminen ja mieheni on sopivassa suhteessa tunne- ja järkityyppi. Hän osaa olla järkevä ja fiksu ja pitää jalat maassa ja asiat oikeissa mittasuhteissaan, mutta hänestä löytyy myös höpsömpi puoli. Hän on oikeastaan pelastanut mut, että en ole aivan hakoteillä. <3
Ai niin, ja meillä on myös AV-mammojen paheksuma järjestys suhteessa; mä hoidan kodin ja pidän huolta itsestäni(omaan siis dg:n depressio ja ahdistushäiriö) ja mies käy töissä ja tuo rahan pöytään ja pitää musta juuri tunnepuolella huolta. <3
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 13:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 13:22"]
Ei toimi pidemmässä juoksussa.
Alkuvuodet se on varmasti mukavaa, järkevä tasapainottaa, rauhoittaa, on tukena ja tasoittaa elämää. Saa siihen järjestystä.
MUTTA, vuosien edetessä se järki-ihminen ei pysty samanlaiseen kommunikaatioon, erityisesti tunteista. Ei ymmärrä sua tunteellisena tarpeeksi hyvin, etkä saa tarpeeksi takaisin häneltä. Eikä sitä pysty parantamaan, koska ei voi antaa sitä mitä ei ole.
Tunteellinen tarvitsee sekä sen tunteiden rauhoittajan, mutta ennenkaikkea ymmärtäjän. Koska sitähän me kaikki loppujenlopuksi halutaan, että meitä ymmärretään, kuullaan ja tullaan hyväksytyksi omina itsenämme.
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän järki-ihmisenä tunteita oikein hyvin. Itse asiassa väitän ymmärtäväni niitä paljon paremmin muin monet tunneihmiset.
Tunne- ja järki-ihmisen ero ei ole siinä, kuinka paljon tunteita koetaan vaan mikä merkitys tunteille annetaan. Tunneihmisen mielestä tunteet ovat tärkeitä ja todellisia ja kertovat luotettavasti siitä, miten asiat ovat. Järki-ihmisen mielestä ne ovat mielen tuotteita, joita syntyy usein hyvästä syystä, mutta jotka eivät ole sinänsä totta eivätkä välttämättä tärkeitäkään. -10
[/quote]
No sinä sitten järki-ihmisenä ymmärrät ne tunteet, mutta ongelmaksi muodostuu se ettet osaa/halua/koe tarvetta vastata niihin tavalla joka olisi vastaanottajalle äärimmäisen tärkeää.
Tiedän kyllä että monella järki-ihmisellä on varsinaisia ongelmia niiden tunteiden tunnistamisessakin, saati ymmärtämisessä ja monella se niihin vastaaminen tunneihmisen tarvitsemalla tavalla on täysin mahdotonta.
Itse uskon että tunneihminen tarvitsee sen toisen, joka näkee asiat samalta kantilta, ei aina, mutta aina välillä. Järki-ihminen ei siihen pysty samalla tavalla.
[/quote]
Tarkoitat siis, että tunneihminen tarvitsee rinnalleen kumppanin, joka antaa tunteille samanlaisen merkityksen kuin hän itsekin. Tämä voi joidenkin tunneihmisten kohdalla pitääkin paikkaansa. Se on kuitenkin eri asia kuin ymmärtäminen. On eri juttu ymmärtää jokin asia ja ajatella siitä itse samalla tavalla.
Minusta paras tapa suhtautua tunteisiin on nauttia miellyttävistä ja olla liikaa vellomatta epämiellyttävissä. Kaikki tunteet eivät suinkaan vie sellaiseen suuntaan kuin haluaa elämässä kulkea, joten taito astua askel taaksepäin ja tarkastella hyvksyvästi ja myötätuntoisesti omia tunteitaan on ensiarvoisen tärkeä. -10
[/quote]
Ajattelen samoin, tasapaino on se avain onneen, lähestulkoon joka asiassa. :) Mielestäni järjelle vain annetaan nyky-yhteiskunnassa liian suuri paino, eli epätasapaino vallitsee ihmisten keskellä liiankin vahvasti. Tämä taas johtaa usein herkkien tunneihmisten (eli ihan tavallisten ihmisten, sinun ja minun) "näivettymiseen sisäisesti", joka ilmenee parisuhteessa, työelämässä ja terveystilastoissa.
Vaikka tosiasiassa tunneihminen tarvitsisi vain pienen päivittäisen annoksen ymmärrystä ja tunteellisen puolensa "hierontaa", jotta kokisi itsensä hyvinvoivaksi.
Itse uskon, että tämä "henkinen näivettyminen" on yksi syy suurissa masennusluvuissa Suomessa. Me ei tunneta tarpeeksi.
Riippuu miten tasapainossa itse on oman ominaisuutensa kanssa. Toisaalta, jatkuva "tunteilu" saattaa alkaa ärsyttämään järki-ihmistä pitkässä juoksussa (ja toisin päin). Voi olla että yhteistä ymmärrystä ei synny alkuromantiikan jälkeen.