HS: Liian iso treffeille

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti mikään ei ole liian härskiä enää kun voidaan jo tunkea ihmisten mieliin ja vaatia haluamaan kumppania johon ei oikeasti tunne vetoa. Minusta ylipaino ei ole vetävää. Jotkut harvat ylipainoiset on niin itsevarmoja, että se taas on viehättävää.

Summattuna nykymaailman suurin syöpä: ihmisiä yritetään pakottaa syyllistämällä tai lainpykälillä rakastamaan. Rakkaus ei ole pakkoasia. Ihan sairasta kirjoitella tuollaisia juttuja.

Tätä tämä nyt näyttää olevan. Lesbojenkin pitää tykätä miehistä, ellei haluta tulla kivitetyksi transfoobikkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai jokainen saa olla omat kriteerit ihmisestä, jonka kanssa on menossa treffeille?! Ihan samoinhan voisi kaikki kaljut, lyhyet, karsastavat yms. Itkeä oikeuksistaan! Se vaan on niin, että jos ei ulkonäkö miellytä, niin EI VOI MITÄÄN! Ihan turha ulista jossain hesarissa!

Tämä "älykäs" kommentti kruunaa tämän "keskustelun".

"Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.” Kuva: Outi Pyhäranta / HS"

Tässähän on pieni ristiriita? Eli muilla ei saisi olla kriteereitä, mutta hänellä saa olla?

Eihän tässä ole mitään ristiriitaa? Kyse ei ole siitä, että kriteereitä ei saisi olla vaan siitä, millaisia ne ovat ja millaisiin taustaoletuksiin ne pohjaavat.

Kuka määrittelee kenenkin kriteerit, kun kyse on näinkin subjektiivisesta kriteeristä ? Mistä kukaan tietää kenenkin oletukset? Voihan olla että Miisalla on jonkun mielestä vääränväriset hiukset? Oletuksena näyttää kuitenkin olevan, että Miisa dumpataan ylipainon vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai jokainen saa olla omat kriteerit ihmisestä, jonka kanssa on menossa treffeille?! Ihan samoinhan voisi kaikki kaljut, lyhyet, karsastavat yms. Itkeä oikeuksistaan! Se vaan on niin, että jos ei ulkonäkö miellytä, niin EI VOI MITÄÄN! Ihan turha ulista jossain hesarissa!

Tämä "älykäs" kommentti kruunaa tämän "keskustelun".

"Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.” Kuva: Outi Pyhäranta / HS"

Tässähän on pieni ristiriita? Eli muilla ei saisi olla kriteereitä, mutta hänellä saa olla?

Eihän tässä ole mitään ristiriitaa? Kyse ei ole siitä, että kriteereitä ei saisi olla vaan siitä, millaisia ne ovat ja millaisiin taustaoletuksiin ne pohjaavat.

Ei herranjestas. Ei mielipiteitä voi toiselle pakottaa. Voi sanoa aiheeseen oman argumenttinsa, mutta eihän noissa ole mitään yleispäteviä totuuksia. 

Joillekin sopiva on sellainen joka ei ahmi liikaa ruokaa. Joku biisi on hyvä jos se miellyttää korvaa, joku toinen on ihan kuraa vaikka takana olisi pitkän linjan ammattilainen ja musiikki tehty parhaalla mahdollisella käsityksellä sointuteoriasta ja muuta sellaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ei laihduta, tai hae lääkäriltä apua laihtumiseen, jos ne kaikki elämän vääryydet ja hyljeksinnät johtuvat lihavuudesta. Jos tässä on ajatuksena se, että on syrjitty lihavuuden takia treffimarkkinoilla, niin se on puuta heinää. Kai jokainen voi valita kumppaninsa omien mieltymystensä mukaan, usein ylilihava ei miellytä ulkomuodollisesti.

Maailma ei tässä asiassa muutu koskaan, lihava ihminen ei näytä hyvältä yleensä, se on fakta, joka ei jalkaa polkemalla ja inttämällä muuksi muutu.

Sen verran on omakohtaistakin kokemusta, että teini-iässä lihoin ja olin melkoinen pullukka. Ei ollut poikaystävää, eikä muutakaan sutinaa, vaikka kiihkeästi olisin juuri sitä halunnut. Sen verran tilanne ketutti, että laihdutin itseni liikkumalla ja ruokatapoja muuttamalla. Voin sanoa,että sen jälkeen oli sitä kaipaamaani sutinaa, joskus liikaakin.

Tämän lisäksi olo on ollut parempi muutenkin.

Taipumus lihomiseen on edelleen, enkä voi varmaan koskaan voi syödä mitä vaan.

Varmasti on vaikeita tapauksia jotka eivät omin päin saa kiloja pois. Kysymyshän on riippuvuudesta, ja joskus myös kotiympäristö ei kannusta muutokseen. Apua on saatavilla ymmärtääkseni.

Jos taas haluaa pysyä lihavana, niin ne seuraukset on sitten hyväksyttävä. Ei alkoholistikaan voi vaatia muuta maailmaa vaan hyväksymään ryypäämisen, ja pitämään mahtavana treffiikumppanina. Kyllä taidetaan alkkistakin syrjiä.

Kirjoitat ettet voi syödä mitä vaan. Tosiasiassa tässä on monella se ajatteluongelma on.

Mitä vaan voi syödä, pois lukien allergiat, mutta ei kokoajaan ja kaikkea ja joka päivä. Monelle se rajoittaminen, valitseminen jonkun välistä ja suuremmalle aikavälille jakaminen on todella vaikeaa. Suklaalevy menee päivässä, vaikka se suklaalevy ei olisi mikään ongelma, jos se menisi kuukaudessa. Se kakkupala ei olisi ongelma, jos sen lisäksi ei olisi vielä ne limsat ja sipsit ja karkit ja kaljat ja hampurilaiset ja pizzat ja suuret ruoka-annokset ja liian monta ateriaakin.

Nykyisin meille on itsestään selvää, ettei mistään kuulu milloinkaan luopua. Hampurilaisen kanssa ei tarvitse luopua kokiksesta, eikä ranskalaisista, eikä elokuvaa maaten katsoessa sipseista, eikä varsinkaan siitä sipsidipistä.

Jos haluaa saada jotain, niin monesti jostain on luovuttava ja deittailun kohdalla se on siitä syömisestä tulleesta kehon rasvasta. Ja jotta siitä pääsee eroon on luovuttava liioista kaloreista ja liian passiivisesta elämäntyylistä.

Tämäpä juurikin. Ranskiksia ei pidä syödä, nehän on ihan täytettä. Normaalikokoinen ihminen pärjää sillä hampurilaisellakin, kokiksen voi vaihtaa veteen. Tai kokista voi juova desin. 

Ihan omia valintoja, ja kun mistään ei itse tarvitse luopua. Jätä ne sipsit ostamatta, leffa on leffa kuitenkin. Jos tulee nälkä, syö ruokaa. 

Moniko ylipainoinen on muuten muuttanut keskustelussa esitettyjen pointtien valossa omaa mielipidettään asiasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai jokainen saa olla omat kriteerit ihmisestä, jonka kanssa on menossa treffeille?! Ihan samoinhan voisi kaikki kaljut, lyhyet, karsastavat yms. Itkeä oikeuksistaan! Se vaan on niin, että jos ei ulkonäkö miellytä, niin EI VOI MITÄÄN! Ihan turha ulista jossain hesarissa!

Tämä "älykäs" kommentti kruunaa tämän "keskustelun".

"Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.” Kuva: Outi Pyhäranta / HS"

Tässähän on pieni ristiriita? Eli muilla ei saisi olla kriteereitä, mutta hänellä saa olla?

Eihän tässä ole mitään ristiriitaa? Kyse ei ole siitä, että kriteereitä ei saisi olla vaan siitä, millaisia ne ovat ja millaisiin taustaoletuksiin ne pohjaavat.

Ei herranjestas. Ei mielipiteitä voi toiselle pakottaa. Voi sanoa aiheeseen oman argumenttinsa, mutta eihän noissa ole mitään yleispäteviä totuuksia. 

Joillekin sopiva on sellainen joka ei ahmi liikaa ruokaa. Joku biisi on hyvä jos se miellyttää korvaa, joku toinen on ihan kuraa vaikka takana olisi pitkän linjan ammattilainen ja musiikki tehty parhaalla mahdollisella käsityksellä sointuteoriasta ja muuta sellaista. 

Niin, mutta mihin ne kriteerit pohjautuvat, miksi ne ovat kriteerejä? Mistä niiden ulkoisten seikkojen tai kiinnostuksenkohteiden ajatellaan kertovan? Esimerkiksi ahmimishäiriötä ei näe kuvasta. Toiseksi, ne arvostukset eivät ole vain yksilön mielipiteitä vaan rakentuvat sosiaalisesti. Tämäkin olisi hyvä tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeinen lause nyt on aivan asiaton ja tiedät sen itsekin. Kukaan ei väitä että ruokaa lapetaan suuhun väkisin.

Esitin kysymyksen kyllä mielestäni oikeinkin asiallisista lähtökohdista. Joku tuolla aiemmin sanoi, että vaihtoi työpaikkaan, jossa mentiin päivittäin buffetlounaalle ja kahvihuoneessakin oli aina herkkuja tarjolla, joten lihoi. Kun henkilö itse tämän painossaan huomaa, niin koetin vain etsiä syytä sille, että tälle kehitykselle ei itse pistä kapuloita rattaisiin.

Loogisesti ajattelin, että hänellä on sosiaalinen paine mennä uusien työkavereiden mukana ja sopeutua porukkaan, vaikka tietää, että uuden porukan tavat eivät ole hänelle hyväksi. Vähän sama kuin tupakoinnin aloittaminen tupakoivassa porukassa, jottei jäisi ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei vissiin ole yhtään ylipainoista läheistä?

Mieheni on ylipainoinen, samoin lähin ystäväni. Näen, kuinka mies ravitsemuksellaan ja ystävä ravitsemuksellaan ja liikkumattomuudellaan tekevät hallaa terveydelleen.

Ah, no sittenhän sinä tiedät vastaukset ihmettelyihisi lumipallon kierimisistä ihan kysymättä täällä asiasta. Kun kerran 2 läheisintä ihmistä omakohtaisesti on osannut sinulle kertoa ja olet jopa vierestä kehitystä seurannut.

Voi jessus sentään kun se päivä koittaa kun monella kirjoittajista ne norsunluutornit tulee alas korkealta ja kovaa.. Niin myrkyllisiä ihmisiä kun tässäkin keskustelussa riittää, niin en ihmettele jos ei yhtään ihmistä löydy sitten vierelle pitämään kädestä kiinni. Oon lähelläni todistanut niin paljon murhetta ja pettymystä, ettei tulisi mieleenikään alkaa raakkua jollekin niinkin triviaalista asiasta kuin ylipaino.

Vielä kerran; tämä nainen kertoi mielipahastaan kun kokee, että ylipainoisena on vaikea löytää treffikumppania ja saada edes mahdollisuutta tutustua. Hän ei syytellyt ketään. Toimittaja oli itse valinnut otsikkoon termin syrjintä. Mikä tämän naisen haastattelussa saa porukassa nousemaan tällaiset matelijan vaistot, että pitää aikuisten (?) ihmisten haukkua noin rumasti vierasta ihmistä tai vähän ovelampien tuoda inhonsa esille tuollaisena muka-kiinnostuneena hämmästelynä? Läskiviha ja syrjintä voi selvästikin hyvin tässä maassa, joten ehkä asiasta on syytäkin kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi välttyä ajatukselta, että nykypäivänä ylipainosta yritetään väkisin tehdä uutta normaalia. Joka ikinen media on täynnä näitä bodypositiivisuus juttuja, lihavia mainoksissa yms. Jutut ovat aina myönteisiä ylipainoisille. Pedataanko tulevaisuutta, jolloin ylipaino on normaalia, saat syytteen, jos et deittaile lihavaa? Entäpä se terveysaspekti? Kun nämä nuoret, lihavat saavuttavat keski- iän, kuka heitä hoitaa, kun hoitajia ei nytkään ole tarpeeksi? Mistä rahat heidän hoitoonsa?

Samaa olen miettinyt. Jokaisessa mainoksessa rehevä, 150 kg hilluu onnellisena. Miksi missään ei kerrota ylipainon vaaroista? Kuka heitä hoitaa, kun he keski- iässä saavat aivoinfarktin, joutuvat hoidettaviksi? Hoitohenkilöstöä ei ole, kukaan ei halua työskennellä huonolla palkalla, hoitaen ylipainoisia. Perheet joutuvat itse hoitamaan nämä lihavat. Kannattaisi miettiä tätäkin asiaa.

tuota, sivulla missä jankataan viikkotolkulla kuinka huumausaineet pitäisi saada kauppoihin huolesi vaikuttaa falskilta. Tuttavapiirissäni on hoidettu enemmmän aktiivi-ikäisten urheiluvammoja kuin sydän- verisuonisairauksia, mutta näistähän ei kukaan ikinä puhu, koska se on sitä parempaa hoidon tarvetta

Olen ihan hulluna etsinyt tilastoja näistä väitetyistä urheiluvammojen kuluista. Jos sinulla on, linkitä kiitos. Itse olen käynyt fyssarilla kaksi kertaa ja maksoin ne itse. Urheilua nyt takana 42 vuotta.

Liikuntavammoja ei tilastoida, kuin ei myöskään voida luotettavasti arvioida ylipainon aiheuttamia kustannuksia, koska mukana sairauksissa on niin paljon muitakin tekijöitä.

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/hyvinvointivaltion-terveyskustannu…

Liikunatavammojen suorien kustannusten arvioitiin vuonna 2019 olleen yhteiskunnalle 200 mil, epäsuoria ei ole pystytty arvioimaan. Kustannukset ovat kasvussa ja valtaosa niistä hoidetaan yksityisesti (no, sen vakuutusyhtiönkin kustannukset maksaa kaikki vakuutuksenottajat, ei pelkästään se kenen ristiside leikataan). Elintasosairauksien kustannukset taas mitä tahansa 3-5 miljardin välillä kokonaisuudessaan, mutta kuten sanottu, näitä ei voida ylipainon kustannuksiksi suoraan lukea. Todetaan, että lievän ylipainon terveysvaikutuksia pidetään olemattomina.

Mutta kuten totesin; minun lähipiirissäni on hoidettu useita liikuntaan liittyviä vammoja tämänkin vuoden aikana, muttei yhtään sydän/verisuonisairautta/episodia. Kuitenkin ihan hirveästi on kaikilla huoli lihavien aiheuttamasta kustannustaakasta, ei kellään kroonistuneen välilevypullistuman kuntoutuksen kustannuksista..

On vaikeaa arvioida summia, koska eihän näissä liikuntavammoissa tilastoida ihmisen painoa. Eli onko polven kuluma sitten lihavuudesta johtuvaa vai juoksusta johtuvaa, kun 120 kiloinen juoksua harrastava menee lääkärille valittamaan polvikipuja? Millaisista liikuntavammoista oikein puhumme? Nilkka vääntyi sählyä pelatessa? Vai pyöräilyonnettomuuksia?

Miksi se taas lasketaan, jos nilkka vääntyy pahasti ihmisen, kun se jalka osui kauppamatkalla kuoppaan ja painovoima vei mukanaan painavan ihmisen sivusuuntaan? Kevyelle ihmiselle ei olisi tapahtunut mitään, mutta lihavalle kaatuessaan paljonkin.

Tilastot kertovat karua luettavaa jo ihan eliniän odotuksen suhteen lihavien kohdalla. Siihen on syynsä miksi 90 vuotiaissa ei kovin lihavia näy.

Minä olisin valmis lähtemään tuon Hesarin jutun naisen kanssa treffeille.

Myönnän, että pyöreiden, huomattavankin runsaiden naisten ulkoinen olemus viehättää minua. 

On tietysti sitten eri asia, millainen henkilö noin muuten on, mutta ulkoisesti tykkään kovasti isokokoisista naisista. Heitä on todella ihanaa esimerkiksi halata.

En kuitenkaan usko, että kelpaisin ulkoisesti miehenä tuolle HS:n jutun naiselle. OK, olen myös 10 vuotta häntä vanhempi, mutta vaikka olisin hänen ikäisensäkin, tuskin kiinnostaisin häntä ollenkaan. Olen nimittäin 167 cm pitkä ja myös vartalotyypiltäni hoikahko, 56-kiloinen.

Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihailen isokokoisia naisia ja toivoisin löytäväni sellaisen kumppanin itselleni. Mutta en itse ole herättänyt heissä minkäänlaista kiinnostusta.

En deittailisi ylipainoista, mutta en kyllä terveysnats*jakaan. Niin siis teitä, jotka lässytätte täällä ruokavaliosta ja kerrotte omista esimerkeistä ja ette ikinä syö ranskalaisia tai juo limua. Ei kiinnosta ketoilevat vinttikoirat.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti mikään ei ole liian härskiä enää kun voidaan jo tunkea ihmisten mieliin ja vaatia haluamaan kumppania johon ei oikeasti tunne vetoa. Minusta ylipaino ei ole vetävää. Jotkut harvat ylipainoiset on niin itsevarmoja, että se taas on viehättävää.

Summattuna nykymaailman suurin syöpä: ihmisiä yritetään pakottaa syyllistämällä tai lainpykälillä rakastamaan. Rakkaus ei ole pakkoasia. Ihan sairasta kirjoitella tuollaisia juttuja.

Tätä tämä nyt näyttää olevan. Lesbojenkin pitää tykätä miehistä, ellei haluta tulla kivitetyksi transfoobikkona.

Osui vissiin johonkin hermoon taas tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeinen lause nyt on aivan asiaton ja tiedät sen itsekin. Kukaan ei väitä että ruokaa lapetaan suuhun väkisin.

Esitin kysymyksen kyllä mielestäni oikeinkin asiallisista lähtökohdista. Joku tuolla aiemmin sanoi, että vaihtoi työpaikkaan, jossa mentiin päivittäin buffetlounaalle ja kahvihuoneessakin oli aina herkkuja tarjolla, joten lihoi. Kun henkilö itse tämän painossaan huomaa, niin koetin vain etsiä syytä sille, että tälle kehitykselle ei itse pistä kapuloita rattaisiin.

Loogisesti ajattelin, että hänellä on sosiaalinen paine mennä uusien työkavereiden mukana ja sopeutua porukkaan, vaikka tietää, että uuden porukan tavat eivät ole hänelle hyväksi. Vähän sama kuin tupakoinnin aloittaminen tupakoivassa porukassa, jottei jäisi ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei vissiin ole yhtään ylipainoista läheistä?

Mieheni on ylipainoinen, samoin lähin ystäväni. Näen, kuinka mies ravitsemuksellaan ja ystävä ravitsemuksellaan ja liikkumattomuudellaan tekevät hallaa terveydelleen.

Ah, no sittenhän sinä tiedät vastaukset ihmettelyihisi lumipallon kierimisistä ihan kysymättä täällä asiasta. Kun kerran 2 läheisintä ihmistä omakohtaisesti on osannut sinulle kertoa ja olet jopa vierestä kehitystä seurannut.

Voi jessus sentään kun se päivä koittaa kun monella kirjoittajista ne norsunluutornit tulee alas korkealta ja kovaa.. Niin myrkyllisiä ihmisiä kun tässäkin keskustelussa riittää, niin en ihmettele jos ei yhtään ihmistä löydy sitten vierelle pitämään kädestä kiinni. Oon lähelläni todistanut niin paljon murhetta ja pettymystä, ettei tulisi mieleenikään alkaa raakkua jollekin niinkin triviaalista asiasta kuin ylipaino.

Vielä kerran; tämä nainen kertoi mielipahastaan kun kokee, että ylipainoisena on vaikea löytää treffikumppania ja saada edes mahdollisuutta tutustua. Hän ei syytellyt ketään. Toimittaja oli itse valinnut otsikkoon termin syrjintä. Mikä tämän naisen haastattelussa saa porukassa nousemaan tällaiset matelijan vaistot, että pitää aikuisten (?) ihmisten haukkua noin rumasti vierasta ihmistä tai vähän ovelampien tuoda inhonsa esille tuollaisena muka-kiinnostuneena hämmästelynä? Läskiviha ja syrjintä voi selvästikin hyvin tässä maassa, joten ehkä asiasta on syytäkin kirjoittaa.

Tule itse sieltä tornistasi alas ja hyväksy se, että lihavuudella on seurauksia nykypäivänä ja niitä ovat asenteet, haukkumiset, jopa viha, terveysongelmat, hämmästelyt, treffikutsujen vähyys, ei viehättävänä kokeminen ja vaikka muiden mielestä ulkonäköhaitta.

Hänellä on mahdollisuus tehdä asialle jotain ja se on hänelle itselleen suorastaan suurenmoista. Niin ei ole kaikkien kohdalla, jotka kohtaavat noita yllämainittuja asioita. Suomessa on oikeasti ihmisiä joilla olisi oikeus kertoa kuinka epäreilusti ja julmasti heitä kohdellaan ulkonäkönsä takia. Siis sellaisen ulkonäön, jolle he eivät itse voi mitään. Siihen nähden nuoren naamastaan nätin nuoren naisen on suorastaan naurettavaa itkeä suuressa valtakunnallisessa lehdessä, kuinka inhottavaa on kun miehet ei juokse perässä, itsevalitun elämäntavan seurauksien johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeinen lause nyt on aivan asiaton ja tiedät sen itsekin. Kukaan ei väitä että ruokaa lapetaan suuhun väkisin.

Esitin kysymyksen kyllä mielestäni oikeinkin asiallisista lähtökohdista. Joku tuolla aiemmin sanoi, että vaihtoi työpaikkaan, jossa mentiin päivittäin buffetlounaalle ja kahvihuoneessakin oli aina herkkuja tarjolla, joten lihoi. Kun henkilö itse tämän painossaan huomaa, niin koetin vain etsiä syytä sille, että tälle kehitykselle ei itse pistä kapuloita rattaisiin.

Loogisesti ajattelin, että hänellä on sosiaalinen paine mennä uusien työkavereiden mukana ja sopeutua porukkaan, vaikka tietää, että uuden porukan tavat eivät ole hänelle hyväksi. Vähän sama kuin tupakoinnin aloittaminen tupakoivassa porukassa, jottei jäisi ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei vissiin ole yhtään ylipainoista läheistä?

Mieheni on ylipainoinen, samoin lähin ystäväni. Näen, kuinka mies ravitsemuksellaan ja ystävä ravitsemuksellaan ja liikkumattomuudellaan tekevät hallaa terveydelleen.

Ah, no sittenhän sinä tiedät vastaukset ihmettelyihisi lumipallon kierimisistä ihan kysymättä täällä asiasta. Kun kerran 2 läheisintä ihmistä omakohtaisesti on osannut sinulle kertoa ja olet jopa vierestä kehitystä seurannut.

Voi jessus sentään kun se päivä koittaa kun monella kirjoittajista ne norsunluutornit tulee alas korkealta ja kovaa.. Niin myrkyllisiä ihmisiä kun tässäkin keskustelussa riittää, niin en ihmettele jos ei yhtään ihmistä löydy sitten vierelle pitämään kädestä kiinni. Oon lähelläni todistanut niin paljon murhetta ja pettymystä, ettei tulisi mieleenikään alkaa raakkua jollekin niinkin triviaalista asiasta kuin ylipaino.

Vielä kerran; tämä nainen kertoi mielipahastaan kun kokee, että ylipainoisena on vaikea löytää treffikumppania ja saada edes mahdollisuutta tutustua. Hän ei syytellyt ketään. Toimittaja oli itse valinnut otsikkoon termin syrjintä. Mikä tämän naisen haastattelussa saa porukassa nousemaan tällaiset matelijan vaistot, että pitää aikuisten (?) ihmisten haukkua noin rumasti vierasta ihmistä tai vähän ovelampien tuoda inhonsa esille tuollaisena muka-kiinnostuneena hämmästelynä? Läskiviha ja syrjintä voi selvästikin hyvin tässä maassa, joten ehkä asiasta on syytäkin kirjoittaa.

Kukaan tuskin vihaa tuntematonta lihavaa naista. Ihmiset vaan tietävät sen faktan että harva haluaa lihavaa kumppania. Ehkä toinen lihava.

Ja usein tulee ”inhottua” sitä mitä näkee vaikka ei haluaisi. Jos näen esim. Rotan tai poimukasta ihraa minua puistattaa. Olen avannut eläinten mahalaukkuja niin mietin lähinnä sitä rasvan ulkonäköä ja määrää mikä keskivartalo lihavalla on.

Vierailija kirjoitti:

Tällaista normaalipainoista hoikkaa kiinnostaa juuri se, mistä se lumipallo on lähtenyt vyörymään. Ei mitenkään voi olla, että ihminen lihoo 20 kg, eikä huomaa sitä ja yritä tehdä asialle mitään. Vai ajatteleeko joku, että ostan nyt vain isommat leggingsit ja laihduttelen sitten paremmalla ajalla?

Kyllä voi mitenkään olla, mulle kävi just noin. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, vaatteet olivat raskauden jäljiltä väljiä ja/tai venyvää materiaalia. Kökin lähinnä kotona yksikseni ja jaksoin juuri ja juuri pitää huolen vauvasta, itsestäni en sen vertaa että olisin saanut tukan harjattua tai käytyä päivittäin suihkussa. Tajusin lihomisen vasta kun näin itsestäni otetun kuvan. Ja ei ollut voimia tehdä asialle mitään vuosiin, kilot olivat viimeinen murhe silloisessa elämäntilanteessa. Nyt vasta alkanut saada painoa hitaasti alaspäin, lapsi koulussa.

Kun noita lehtien laihdutuskertomuksia lukee, niin moni on kertonut huomanneensa lihomisensa vasta siinä vaiheessa, kun on nähnyt jonkun muun ottaman kuvan itsestään.

Kenellekään ei tietenkään tarvitse olla avoimesti ilkeä, mutta on se ihan inhimillistä, jos joku 50+ kiloa ylipainoinen ei innosta deittailumielessä. 

Minulla esim. ei ole mikään paras kasvojen iho - on miehiä, joille tämä on kynnyskysymys. Itse en swaippaa oikealle Tinderissä, jos tyypin kuvista saa sellaisen vaikutelman, että suihkussa ei käydä  kovin aktiivisesti. Ehkä olen sitten läskivihamielinen, mutta minusta tuokin on vain makuasia. Joku sitten tykkää pyöreämmästä ja kaipaa kaveria sohvalle napostelemaan ja katsomaan tv-sarjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeinen lause nyt on aivan asiaton ja tiedät sen itsekin. Kukaan ei väitä että ruokaa lapetaan suuhun väkisin.

Esitin kysymyksen kyllä mielestäni oikeinkin asiallisista lähtökohdista. Joku tuolla aiemmin sanoi, että vaihtoi työpaikkaan, jossa mentiin päivittäin buffetlounaalle ja kahvihuoneessakin oli aina herkkuja tarjolla, joten lihoi. Kun henkilö itse tämän painossaan huomaa, niin koetin vain etsiä syytä sille, että tälle kehitykselle ei itse pistä kapuloita rattaisiin.

Loogisesti ajattelin, että hänellä on sosiaalinen paine mennä uusien työkavereiden mukana ja sopeutua porukkaan, vaikka tietää, että uuden porukan tavat eivät ole hänelle hyväksi. Vähän sama kuin tupakoinnin aloittaminen tupakoivassa porukassa, jottei jäisi ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei vissiin ole yhtään ylipainoista läheistä?

Mieheni on ylipainoinen, samoin lähin ystäväni. Näen, kuinka mies ravitsemuksellaan ja ystävä ravitsemuksellaan ja liikkumattomuudellaan tekevät hallaa terveydelleen.

Ah, no sittenhän sinä tiedät vastaukset ihmettelyihisi lumipallon kierimisistä ihan kysymättä täällä asiasta. Kun kerran 2 läheisintä ihmistä omakohtaisesti on osannut sinulle kertoa ja olet jopa vierestä kehitystä seurannut.

Voi jessus sentään kun se päivä koittaa kun monella kirjoittajista ne norsunluutornit tulee alas korkealta ja kovaa.. Niin myrkyllisiä ihmisiä kun tässäkin keskustelussa riittää, niin en ihmettele jos ei yhtään ihmistä löydy sitten vierelle pitämään kädestä kiinni. Oon lähelläni todistanut niin paljon murhetta ja pettymystä, ettei tulisi mieleenikään alkaa raakkua jollekin niinkin triviaalista asiasta kuin ylipaino.

Vielä kerran; tämä nainen kertoi mielipahastaan kun kokee, että ylipainoisena on vaikea löytää treffikumppania ja saada edes mahdollisuutta tutustua. Hän ei syytellyt ketään. Toimittaja oli itse valinnut otsikkoon termin syrjintä. Mikä tämän naisen haastattelussa saa porukassa nousemaan tällaiset matelijan vaistot, että pitää aikuisten (?) ihmisten haukkua noin rumasti vierasta ihmistä tai vähän ovelampien tuoda inhonsa esille tuollaisena muka-kiinnostuneena hämmästelynä? Läskiviha ja syrjintä voi selvästikin hyvin tässä maassa, joten ehkä asiasta on syytäkin kirjoittaa.

Kohtalaisen defensiivinen hän kyllä eri kommenttiosioissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi välttyä ajatukselta, että nykypäivänä ylipainosta yritetään väkisin tehdä uutta normaalia. Joka ikinen media on täynnä näitä bodypositiivisuus juttuja, lihavia mainoksissa yms. Jutut ovat aina myönteisiä ylipainoisille. Pedataanko tulevaisuutta, jolloin ylipaino on normaalia, saat syytteen, jos et deittaile lihavaa? Entäpä se terveysaspekti? Kun nämä nuoret, lihavat saavuttavat keski- iän, kuka heitä hoitaa, kun hoitajia ei nytkään ole tarpeeksi? Mistä rahat heidän hoitoonsa?

Samaa olen miettinyt. Jokaisessa mainoksessa rehevä, 150 kg hilluu onnellisena. Miksi missään ei kerrota ylipainon vaaroista? Kuka heitä hoitaa, kun he keski- iässä saavat aivoinfarktin, joutuvat hoidettaviksi? Hoitohenkilöstöä ei ole, kukaan ei halua työskennellä huonolla palkalla, hoitaen ylipainoisia. Perheet joutuvat itse hoitamaan nämä lihavat. Kannattaisi miettiä tätäkin asiaa.

tuota, sivulla missä jankataan viikkotolkulla kuinka huumausaineet pitäisi saada kauppoihin huolesi vaikuttaa falskilta. Tuttavapiirissäni on hoidettu enemmmän aktiivi-ikäisten urheiluvammoja kuin sydän- verisuonisairauksia, mutta näistähän ei kukaan ikinä puhu, koska se on sitä parempaa hoidon tarvetta

Olen ihan hulluna etsinyt tilastoja näistä väitetyistä urheiluvammojen kuluista. Jos sinulla on, linkitä kiitos. Itse olen käynyt fyssarilla kaksi kertaa ja maksoin ne itse. Urheilua nyt takana 42 vuotta.

Liikuntavammoja ei tilastoida, kuin ei myöskään voida luotettavasti arvioida ylipainon aiheuttamia kustannuksia, koska mukana sairauksissa on niin paljon muitakin tekijöitä.

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/hyvinvointivaltion-terveyskustannu…

Liikunatavammojen suorien kustannusten arvioitiin vuonna 2019 olleen yhteiskunnalle 200 mil, epäsuoria ei ole pystytty arvioimaan. Kustannukset ovat kasvussa ja valtaosa niistä hoidetaan yksityisesti (no, sen vakuutusyhtiönkin kustannukset maksaa kaikki vakuutuksenottajat, ei pelkästään se kenen ristiside leikataan). Elintasosairauksien kustannukset taas mitä tahansa 3-5 miljardin välillä kokonaisuudessaan, mutta kuten sanottu, näitä ei voida ylipainon kustannuksiksi suoraan lukea. Todetaan, että lievän ylipainon terveysvaikutuksia pidetään olemattomina.

Mutta kuten totesin; minun lähipiirissäni on hoidettu useita liikuntaan liittyviä vammoja tämänkin vuoden aikana, muttei yhtään sydän/verisuonisairautta/episodia. Kuitenkin ihan hirveästi on kaikilla huoli lihavien aiheuttamasta kustannustaakasta, ei kellään kroonistuneen välilevypullistuman kuntoutuksen kustannuksista..

On vaikeaa arvioida summia, koska eihän näissä liikuntavammoissa tilastoida ihmisen painoa. Eli onko polven kuluma sitten lihavuudesta johtuvaa vai juoksusta johtuvaa, kun 120 kiloinen juoksua harrastava menee lääkärille valittamaan polvikipuja? Millaisista liikuntavammoista oikein puhumme? Nilkka vääntyi sählyä pelatessa? Vai pyöräilyonnettomuuksia?

Miksi se taas lasketaan, jos nilkka vääntyy pahasti ihmisen, kun se jalka osui kauppamatkalla kuoppaan ja painovoima vei mukanaan painavan ihmisen sivusuuntaan? Kevyelle ihmiselle ei olisi tapahtunut mitään, mutta lihavalle kaatuessaan paljonkin.

Tilastot kertovat karua luettavaa jo ihan eliniän odotuksen suhteen lihavien kohdalla. Siihen on syynsä miksi 90 vuotiaissa ei kovin lihavia näy.

No sittenhän ne häipyvät pian työuran päätyttyä pois rasittamasta vanhusten huoltoa tai eläkerahastoja. 

Tiedät itsekin varsin hyvin, että lihavuusepidemian kustannuksista keskustellaan maallikkokeskustelussa suhteettoman paljon verrattuna vaikkapa tupakoinnin, moottoripyöräilyn, yleisen riskeille alttiin elämäntavan tai vaikkapa ihan liikkumattomuuden kustannuksista. Se on esimerkki itsensä ylentämisestä toista alentamalla puhtaimmillaan. Lihavuus on vaan niin näkyvä piirre, että siihen on helppo tarttua ja aina saa räksyttävän lauman taakseen säestämään (ainakin anonyymilla palstalla).

Lihava ystäväni on kaunis ihminen, joka voi katsoa itseään peilistä ylpeänä. Entäs te haukkujat ja lannistajat? Tuntuuko sydän puhtaalta ja mieli kevyeltä? Katkera ja pahansuopa ihminen on aina peilikuvaansa rumempi!

Vierailija kirjoitti:

En deittailisi ylipainoista, mutta en kyllä terveysnats*jakaan. Niin siis teitä, jotka lässytätte täällä ruokavaliosta ja kerrotte omista esimerkeistä ja ette ikinä syö ranskalaisia tai juo limua. Ei kiinnosta ketoilevat vinttikoirat.  

Sellainen kaksinaismoralismi sitten siellä. Syytät toisia ulkonäön arvostelusta, toisten ruokavalioista mielipiteen esittämisestä, ja itse yleistät ja solvaat pahimman kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti mikään ei ole liian härskiä enää kun voidaan jo tunkea ihmisten mieliin ja vaatia haluamaan kumppania johon ei oikeasti tunne vetoa. Minusta ylipaino ei ole vetävää. Jotkut harvat ylipainoiset on niin itsevarmoja, että se taas on viehättävää.

Summattuna nykymaailman suurin syöpä: ihmisiä yritetään pakottaa syyllistämällä tai lainpykälillä rakastamaan. Rakkaus ei ole pakkoasia. Ihan sairasta kirjoitella tuollaisia juttuja.

Tätä tämä nyt näyttää olevan. Lesbojenkin pitää tykätä miehistä, ellei haluta tulla kivitetyksi transfoobikkona.

Osui vissiin johonkin hermoon taas tämä.

Ei, tuo on ihan faktaa ja laajalle levinnyttä tänä päivänä. Tässä 900 kuvakaappausta siitä mitä mieltä transit ovat homoista ja heteroista jotka haluavat kumppaniksi toisen biologisen miehen/naisen: https://oursuperstories.com/wall-of-coercion/

(tuo termi supersexual otettiin käyttöön jotta voisi selkeästi tuoda esille että etsii nimenomaan biologista naista/miestä)

Ihmisillä on eri makuja ja jos viitsii kävellä tuolla kaduilla silmät auki, niin näkee että kyllä ne lihavat, laihaluikut, kaljamahat ja muutkin suohirviöt pariutuu ihan siinä missä muutkin. Kannattaa lopettaa somettaminen ja mennä vaan ihmisten ilmoille elämään.