HS: Liian iso treffeille

Vierailija kirjoitti:

Joitakin ihmisiä kiinnostaa tehdä elämässä asioita sen eteen, että olisi onnellinen. Joitakin kiinnostaa valittaa. Voi päättää itse kumpaan ryhmään mieluummin kuuluu.

Ja muuten, tuskin se valittaminen viehättävämmäksi tekee.

kaikki ainakin ovat jo huomanneet kumpaan ryhmään hoitajat ja läskit kuuluvat

Pitääkö tähänkin säätää joku laki, että vähintään kerran kahta treffikäyntiä kohden pitää deitata myös yhtä vaikeasti ylipainoista?  Ja jos ei näin tee, niin ei saa käydä treffeillä ollenkaan.  Ajatellaan, että johan alkaa isotkin kiinnostaa ja ties vaikka löytyy se oikea juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa mainittu Always-mainoksen nainen on lihava, ei normaalipainoinen, kuten haastateltava väittää.

Ai se taitoluistelija? Olis jännä tietää pystyykö luistelemaan ihan kunnolla, hienoa jos pystyy. Mainoksessahan se tekee vain rittipiruetteja.

Jos ei lihavat kiinnosta niin ei kiinnosta

Ei kiinnosta myöskään kaksimetriset naiset eikä 150 cm lyhyet. Eikä raskaana olevat eikä…..taaperoiden äidin…..jne

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ymmärrän kulttuurin vaikutuksen ns. yleisten kauneusihanteiden suhteen, ovat seurustelukumppanin valintaan vaikuttavat mieltymykset aina henkilökohtaisia. Mielestäni jotenkin kapeakatseinen juttu ja ottaa päähän, koska kuten joku jo aikaisemmin mainitsi, niin jotkut ihmiset tai ihmisryhmät kun oikeasti voivat kokea syrjintää eri elämänalueilla ja siinä on kyse aivan eri asiasta.

Sitä paitsi ainakin omasta lähipiiristäni tiedän mieheni ystävän, jonka kaikki tyttöystävät ovat olleet poikkeuksetta selvästi isompikokoisia ihmisiä. Hän on itse normaalipainoinen. Tämä on vain hänelle ilmeisesti asia, josta viehättyy enkä usko, että häntä saisi harkitsemaan kumppanikseen hoikkaa naista, vaikka kuinka kyseenalaistaisi hänen mieltymyksiään.

Tähän on pakko kommentoida, että itse olen myös normaalipainoinen, useimpien mielestä hoikka ja kaikki tyttöystäväni yhtä lukuunottamatta ovat olleet selvästi isokokoisia. Syy on ollut puhtaasti se, että en ole kelvannut muille ja he ovat ainoina kohdelleet minua tasaveroisena kumppanina. Myös ulkoisesti, surullista kyllä. Omasta mielestäni hyväkuntoiselle ulkoisesti tasaveroinen pari olisi myös hyväkuntoinen. En todellakaan pidä merkittävää ylipainoa puoleensavetävänä ominaisuutena.

No, ei minulla ole tarkoitus puhua pahaa isokokoisista, koska he ovat kohdelleet minua hyvin. Provosoin vähän tarkoituksella, että pointtini lainaamaani kommenttiin tulee selväksi.

Siitä yhdestä normaalipainoisesta tyttöystävästäni tuli vaimoni.

Monesti saa kuulla yleistyksiä, että rumat/lihavat ovat ihania luonteeltaan ja hyvännäköiset taas ylpeitä ja ilkeitä, mutta eihän se niin mene. Tunnen molempia, eikä luonne riipu ulkonäöstä ollenkaan. Kauniskin voi olla fiksu ja mukava. Lihava taas ilkeä ja tyhmä. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan tavallisen näköisiä ja kokoisia, toisinaan ilkeitä, useimmiten mukavia.

En halua kumppania joka ei välitä omasta terveydestä. Ihan sama vaikka jumppais joka ilta mutta kun ruokaa vedetään sisään enemmän kuin kuluttaa niin se ei ole tervettä ja ongelmia taatusti tulee jossain vaiheessa elämää.

Ei voi välttyä ajatukselta, että nykypäivänä ylipainosta yritetään väkisin tehdä uutta normaalia. Joka ikinen media on täynnä näitä bodypositiivisuus juttuja, lihavia mainoksissa yms. Jutut ovat aina myönteisiä ylipainoisille. Pedataanko tulevaisuutta, jolloin ylipaino on normaalia, saat syytteen, jos et deittaile lihavaa? Entäpä se terveysaspekti? Kun nämä nuoret, lihavat saavuttavat keski- iän, kuka heitä hoitaa, kun hoitajia ei nytkään ole tarpeeksi? Mistä rahat heidän hoitoonsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa oli kyllä yksi hyvä  pointti, joka mainittiin siinä kerran. Se on se, ainakin haastateltavan mukaan, että jos  deittailijat ohittaisivat painoasian alussa ja suostuisivat tapaamiseen, ylipaino ei olisi enää kokonaispaketissa niin merkittävä asia ja suhde voisi siitä kehittyä.Näin varmaan voisikin olla. Tätä kysymystä voisi pohtia pidempään, mutta se on ehkä toisen lehtijutun aihe.

Minun tulkintani on se, että kaikki sellaiset merkit, jotka viittaavaat vanhan ihmisen olemukseen, ovat nuoressa ihmisessä ns. puutteita. Keskivartalolihavuus on yksi tällainen asia. (Joskus 100 vuotta sitten se olisi ollut hauraus ja laihuus, mikä nykyään on enemmän jo laitoshoitoon joutuneiden vanhusten piirre) Sitten jos asiaa ajattelee pidemmälle perheenperustamisen näkökulmasta, ylipainoon liittyvät riskit ikään kuin leviävät. En tiedä, ajattelevatko miehet näin, mutta mulla herää sellaisia ajatuksia kuin "saako lapsia", "onko riskiraskaus", "lihooko vielä lisää", "miten lihavuus vaikuttaa lapsen perimään", "mistä tuo johtuu" jne. Ei näitä asioita tarvitse edes pohtimalla pohtia, vaan jos on kerran asiaa miettinyt, niin aivan samoin kuin ennakkoluulot yleensä, ne pamahtavat alitajuntaan sekunnissa. 

Kommentoin tuota lihavoitua osuutta. Itse en usko tähän. Jos tietää, ettei voi viehättyä ylipainoisesta, niin sitten se on niin, eikä sitä mikään tapaaminen muuta. Suurimmalla osalla kuitenkin seksuaalinen haluttavuus on merkittävä asia suhteessa, eikä riitä vain se, että toinen on mukava ihminen. Niistä ihanista ihmisistä, jotka eivät viehätä seksuaalisesti, voi toki saada hyviä ystäviä - mutta vain harvalle taitaisi riittää kaveruus parisuhteen perustaksi.

Lisäksi jos sen oman pariutumisen kannalta on välttämätöntä, että ihmiset katsovat ulkonäkösi ohi, on tavattoman typerää yrittää pariutua muuten kuin tapaamalla ihmisiä irl. Kun kaikissa deittipalveluissa homma perustuu pitkälti niihin kuviin.

Itse olen normaalipainoinen ja oletettavista ihan ok näköinen ihminen, mutta näytän kuvissa aina ihan Quasimodolta. Inhoan kuvatuksi tulemista, joten ilmeeni ja ryhtini menee ihan kauheaksi, jos tiedän että minusta otetaan kuva. Jos joku on onnistunut salakuvaamaan, näytän ihan normaalilta, mutta poseerauskuvissa...

Olisikin minulta huomattavan vajaaälyistä mennä johonkin tinderiin ja alkaa sitten ruikuttaa, ettei kukaan halua tavata ihmistä joka näyttää jälkeenjääneeltä kretiiniltä.

Joten iskin itselleni miehen ihan irl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Hyvää keskustelua, ap!

Sen verran korjaisin, että pallo on kyllä sekin ollut haluttu muoto: niinä aikoina kun vain rikkailla oli varaa syödä itsensä lihavaksi, se oli aukoton vaurauden merkki ja monen silmissä siitä syystä hyvinkin haluttavaa. Ympäröivä yhteiskunta ja arvot, joiden keskellä olemme kasvaneet siis muokkaavat kyllä kauneuskäsityksiämme. Mutta jos Hesarin artikkelissa annetaan ymmärtää että niitä voisi omalla kohdallaan tuosta vain päättää muokata minkälaisiksi vain, niin ei se kyllä niin yksinkertaista ole.

Itselläni on hyvin vähän ulkonäkökriteerejä puolisoa etsiessä, mutta lihavaan mieheen en ole ainakaan vielä koskaan ihastunut. Lyhyys esim. ei haittaa yhtään. Lihavuus taas on monesti sidoksissa persoonallisuuden piirteisiin, erityisesti sellaisiin joita en itse koe viehättävinä. Poikkeuksiakin tähän pääsääntöön varmasti on, mutta on silti harhaanjohtavaa väittää ettei lihavuudella ja persoonalla/mielenterveydellä olisi minkäänlaista yhteyttä keskenään.

(t. Entinen laiska, tahdoton ja lihava - nykyään aktiivinen, onnellinen ja normaalipainoinen)

Saivartelen tätä historiallista kauneusihannetta vielä eteenpäin: naisilla pallo ei koskaan ole ollut haluttu muoto, vaan korsetilla ja hyvällä ruualla rakennettu rehevä muodokkuus. Miehillä se pallomaha kertoi enemmän vauraudesta - eikä sekään kauneusihanne itsessään, vaan symboli vallalle ja rahalle, eli taloudellisesti turvatulle elämälle.

Tämä. Willendorffin Venus on ainoa pallomainen nainen taiteessa, joka sekin todennäköisesti esittää jumalatarta. Rubensin pullukoilla on kyllä aina erottuva vyötärö -ja ovat varmaan ainakin BMI28... Eivät siis obeeseja, kuten tuon HS:n jutun nainen.

Miesten ulkonäössä taas ei ole koskaan ollut vähääkään kyse siitä, näyttävätkö he hyvältä tai seksuaalisesti haluttavalta. Miesten haluttavuus on tullut juurikin siitä vallasta ja asemasta, ja sitä on myös pyritti viestimään. Miettikää vaikkapa Henrik VIII:n ajan vaatteita, miesten vaatteet tekivät niistä isompia. Tämä jatkui vielä Aurinkokuninkaan aikana ja vasta rokokoon tullessa miehistäkin tuli sirompia. Pieni jääkausi tietysti vaikutti asiaan sekin, Euroopassa oli noihin aikoihin helvetin kylmä, mikä kannusti pukeutumaan paksuihin vaatteisiin.

Naimisiin mentiin ihan muista syistä kuin siksi, että pimpsassa oli kutka, sen aviomiehen haluttavuus oli varmaan viimeisenä listalla aviomiesehdokkaan ominaisuuksia mietittäessä -jos nainen nyt itse sai päättää yhtään.

Willendorfin Venuksen tyyppisiä veistoksia on useita. Kuten muutkin jumalkuvat, ne on tehty ihannekehon mukaan.

Historiassa on palvottu pullukoita myöhemminkin, ja morsiamia lihotetaan paikoin vieläkin jopa eläinten rehulla. Eihän sekään kivaa ole.

Rubensin mimmit ovat tosiaan enemmän pehmeitä kuin varsinaisesti lihavia. Ja joko harvinaisen pienipäisiä tai noin 215 cm pitkiä :D Kuvanmuokkaus ei ole uusi keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Nää liikuntakommentit on ihan turhia, mun erittäin laiha mies liikkuu paljon vähemmän kuin minä, emmekä liiku paljon yhdessä. 

En kenenkään ulkonäöstä vetäisi vielä mitään johtopäätöksiä aktiivisuudesta tai mielenkiinnon kohteista. Voihan joku hoikka kultturia harrastava mies pitää minua sporttista naista henkisesti köyhänä, kun en osaa nimetä viittä tämän hetken kuuminta nimeä klassisen musiikin saralla. Eikä välttämättä joku kilpaurheilutasoinen halua edes liikkua kanssani, koska olemme ihan eri tasolla. Ja jos toinen harrastaa kestävyysjuoksua, voi yhdessä harrastaminen bodarin kanssa olla haastavaa. Ja aktiivinen voi olla, vaikka ei liikkuisi, oletteko koskaan kuullut taiteesta, kulttuurista, hyväntekeväisyydestä tai kielten opiskelusta. 

Jättäisin siis keskustelun ihan sille tasolle, että jokaisella on omat mieltymyksensä ja niitä ei voida pakottaa muuttamaan. Eikä se ole mitään systemaattista syrjintää. 

Jokaisella saa ja kuuluukin olla omanlaisensa kriteerit ja toiveet kumppanille. Sama oikeus tietenkin koskee näitä potentiaalisia kumppaneita.

Esimerkiksi minä kiinnostun vain poikkeuksellisen älykkäistä ja "hyvistä" ihmisistä. Tähän mennessä on tullut vastaan vain yksi huomioni herättänyt yksilö. Suureksi onnekseni hän rakastui minuun, mutta olisin ollut valmis elämään myös yksin.

Mutta mitä tulee ulkonäköön, onhan sen merkitys nykypäivänä melko ylikorostunut. Sekä naisilta että miehiltä "vaaditaan" aika paljon. Moni menneiden vuosikymmenten kuuluisa näyttelijäkin oli "normaalimman" näköinen kuin nykyiset tavikset Instagramissa fitneksineen, filttereineen ja peppukohotuksineen.

On viisasta tuntea itsensä sen verran hyvin, että tietää minkälaisen ihmisen kanssa yhdessäelo olisi onnellista ja pitkäaikaista. Vaikka ulkonäkö varmasti vaikuttaa kiinnostukseen, sen varaan rakennetulla parisuhteella ei pitkälle pötkitä. Siksi sen toitotus jatkuvasti ja joka tuutista on älytöntä. Enemmän väliä on esim. luonteella, kiinnostuksen kohteilla, vapaa-ajan viettotavoilla ja arvoilla. Aika vähän nämä saavat palstatilaa ja vouhkausta osakseen niihin fitnessperiin yms. verrattuna.

Mielenkiintoisena kuriositeettina, terveellisin tai ainakin pisimpään elinikään johtava painoindeksi saattaakin yllättäen olla 27. Lähde:

https://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2520627

Mikä se Always-mainos on, joka on mainittu pari kertaa? En löydä?

Tämä on kyllä asia, jossa ei voi puhua syrjimisestä.

Jokainen saa deittailla tai olla deittailematta ihan ketä tahansa, aivan mieltymystensä mukaan.

Ei kellään ole mitään velvollisuutta deittailla tasapuolisesti kaikkia mahdollisia ihmisryhmiä.

Minusta tuo Hesarin juttu kertoo huvin sen, miten hukassa ihmiset itsensä kanssa nykyään ovat. Ensinnäkin tuollainen ylipaino alle 30 v ihmisellä on sairasta ja siinä ei ole mitään tervettä. Kehopositiivisuus on yksi median luomista valheista, jotka aika moni on uskonut. Lähtökohtaisesti on selvää, että suurin osa miehistä pitää kyseistä naista epämiellyttävänä. Kenenkään noin nuoren ei pitäisi olla noin lihava. Jos on itsensä saattanut tuollaiseen kuntoon, niin on ihan turha valittaa, ettei flaksi käy. Suhteen alussa ulkonäöllä on tosi iso rooli, joten kyseisen naisen mahdollisuudet saada edes normaalivartaloinen kumppani ovat aika lähellä nollaa. Kyse ei ole syrjinnästä, vaan siitä, etteivät miehet tietenkään halua sairasta ja epämiellyttävää kumppania, jos on pienikin mahdollisuus saada terveempi ja miellyttävämpi kumppani. Oudointa tässä on se, että kyseinen nainen tietää itse, että miten hän kelpaisi miehille eli laihduttaisi, mutta mistään ei käy ilmi, että hän haluaisi laihduttaa. Kyseinen nainen vaikuttaa todella itsekkäältä, jonka pääpointti tuntuu olevan, että ympäröivän maailman on muututtava sellaiseksi kuin hän haluaa ja hän itse voi jatkaa lihomistaan. Onneksi miehet saavat vielä itse päättää, että millaisen kumppanin he haluavat.

Jättäisittekö kumppaninne, jos hänestä tulisi lihava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää liikuntakommentit on ihan turhia, mun erittäin laiha mies liikkuu paljon vähemmän kuin minä, emmekä liiku paljon yhdessä. 

En kenenkään ulkonäöstä vetäisi vielä mitään johtopäätöksiä aktiivisuudesta tai mielenkiinnon kohteista. Voihan joku hoikka kultturia harrastava mies pitää minua sporttista naista henkisesti köyhänä, kun en osaa nimetä viittä tämän hetken kuuminta nimeä klassisen musiikin saralla. Eikä välttämättä joku kilpaurheilutasoinen halua edes liikkua kanssani, koska olemme ihan eri tasolla. Ja jos toinen harrastaa kestävyysjuoksua, voi yhdessä harrastaminen bodarin kanssa olla haastavaa. Ja aktiivinen voi olla, vaikka ei liikkuisi, oletteko koskaan kuullut taiteesta, kulttuurista, hyväntekeväisyydestä tai kielten opiskelusta. 

Jättäisin siis keskustelun ihan sille tasolle, että jokaisella on omat mieltymyksensä ja niitä ei voida pakottaa muuttamaan. Eikä se ole mitään systemaattista syrjintää. 

Jokaisella saa ja kuuluukin olla omanlaisensa kriteerit ja toiveet kumppanille. Sama oikeus tietenkin koskee näitä potentiaalisia kumppaneita.

Esimerkiksi minä kiinnostun vain poikkeuksellisen älykkäistä ja "hyvistä" ihmisistä. Tähän mennessä on tullut vastaan vain yksi huomioni herättänyt yksilö. Suureksi onnekseni hän rakastui minuun, mutta olisin ollut valmis elämään myös yksin.

Mutta mitä tulee ulkonäköön, onhan sen merkitys nykypäivänä melko ylikorostunut. Sekä naisilta että miehiltä "vaaditaan" aika paljon. Moni menneiden vuosikymmenten kuuluisa näyttelijäkin oli "normaalimman" näköinen kuin nykyiset tavikset Instagramissa fitneksineen, filttereineen ja peppukohotuksineen.

On viisasta tuntea itsensä sen verran hyvin, että tietää minkälaisen ihmisen kanssa yhdessäelo olisi onnellista ja pitkäaikaista. Vaikka ulkonäkö varmasti vaikuttaa kiinnostukseen, sen varaan rakennetulla parisuhteella ei pitkälle pötkitä. Siksi sen toitotus jatkuvasti ja joka tuutista on älytöntä. Enemmän väliä on esim. luonteella, kiinnostuksen kohteilla, vapaa-ajan viettotavoilla ja arvoilla. Aika vähän nämä saavat palstatilaa ja vouhkausta osakseen niihin fitnessperiin yms. verrattuna.

Mielenkiintoisena kuriositeettina, terveellisin tai ainakin pisimpään elinikään johtava painoindeksi saattaakin yllättäen olla 27. Lähde:

https://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2520627

Voisiko vastaavanlainen juttu olla esim Seljasta, joka valittelee että koiraharrastuksen omaavia ihmisiä syrjitään deittimarkkinoilla? Tai Arista joka ei löydä suhdetta koska harrastaa metsästystä?

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tähänkin säätää joku laki, että vähintään kerran kahta treffikäyntiä kohden pitää deitata myös yhtä vaikeasti ylipainoista?  Ja jos ei näin tee, niin ei saa käydä treffeillä ollenkaan.  Ajatellaan, että johan alkaa isotkin kiinnostaa ja ties vaikka löytyy se oikea juuri näin.

joku deittivero. laihemmista naisista pitäisi maksaa isompaa veroa. läskejä saisi deittailla halvemmalla

Vierailija kirjoitti:

Jättäisittekö kumppaninne, jos hänestä tulisi lihava?

Kyllä jos hän ei kiihottaisi minua. Ei sen kumppaninkaan ole hyvä olla sellaisessa suhteessa. Sama asia jos vaikka nainen ei siisti karvoitustaan, niin sitten hän ei saa suuseksiä ja jos se taas on kynnyskysymys, erotaan.

Siinä on jutun naisella kolme vaihtoehtoa:

1) Laihduta. Kestävä ratkaisu myös terveyden ja eliniän kannalta.

2) Deittaa toista lihavaa. Molemmilla samat ruokapöydän tavat ja syömisintressit, heti löytyy jotain yhteistä.

3) Deittaa fetissistiä. Liity foorumeihin ja tutustu miehiin jotka kiihottuvat liikakiloista. He ovat suht piilossa mutta heitäkin löytyy.

Hohhoijaa Hesari, mitä kritiikitöntä kuraa tämäkin juttu! Jutun naista tuntematta voin päätellä hänen olevan esteetikko ja oletan hänen täten asettavan myös ulkoisia kriteerejä miehille ja vaikkeivät ne painoon liittyisikään, mielestäni vähän turha jeesustella julkisesti koetusta syrjinnästä. Paino voi olla erittäin kivulias asia, minullekin se on, mutta silti pitäisi mielestäni hyväksyä se, että laihuusihanne on asia joka tuskin tulee muuttumaan, niin syvällä se biologiassamme on.

Itse olin aiemmin lihava (enimmillään 25-vuotiaana 110kg/170cm) ja silti nirsoilin lihavia miehiä, kaksinaismoraalistista tai ei, mutta halveksuin niin omaani kuin muidenkin lihavuutta. Minua motivoi rehellisesti painonpudotuksessa ennen kaikkea kaikki ne kuumat miehet, joita saatoin laihduttuani tapailla. Kyllä muuten tuntui hyvältä vietellä hoikistuneena (vaikkakin edelleen hitusen ylipainoisena) niitä miehiä, joista olin aiemmin vain haaveillut, ja jotka eivät kahdesti vilkaisseetkaan minuun päin. Nykyään onnellisessa suhteessa sellaisen miehen kanssa, jota tuskin olisin millään konsteilla saanut isokokoisempana.