Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä tapaturma-alttiita lapsia? Mulla on. Välillä sitä miettii, että ihme kun on enää edes hengissä, kun niin koheltaa menemään.
19.09.2021 |
Mun mies on samanlainen, joten on selvästi isänsä poika. On myös melkoinen hurjapää ja rakastaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten ei se taida niin ihmeellistä olla, että hänelle myös sattuukin. Ei pienestä hätkähdä, mutta sitten kun tulee itku niin tietää että on tosi kyseessä. Viimeksi eilen tuli polvet auki putsaamaan haavoja, kun "putosi skeittirampilta" alas.
Sen jos jotain oon oppinut hänen kanssaan nyt 14 vuoden aikana, niin laastareita ja siteitä pitää olla aina kotona. Ja että huoli ei huolehtimalla lopu: aina mulla hänestä pieni huoli on, kun niin usein hänelle sattuu ja tapahtuu.
Onko teillä tuttua tällainen vai onko meno rauhallisempaa?
Kommentit (12)
Oi kyllä on. Viimeksi kesällä poika onnistui lentämään pyörän sarvien yli suoraan asfaltille, kädet jäi huonosti alle ja molemmat kädet murtui.
Muutenkin aina sattuu ja tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, tytär. Ei ole mikään sekoilija, hurja rämäpää, mutta tekevälle (lue: liikkuvalle) sattuu ja hänellä on myös todella paljon epäonnea. Veljensä harrastaa vauhdikasta kontaktilajia ja ottaa enemmän riskejä, vaikka kuinka muuta opetamme, eikä hänelle ole käynyt mitään.
Esikoinen on aika rauhallinen, tai paremminkin omat rajansa tunnistava, ei yritä liian hurjia juttuja.
Nuorempi on vasta parivuotias, mutta paljon päättömämpi tapaus, kiipeilee aika huoletta, hurjastelee potkupyörällä ja on jo onnistunut päiväkodissakin kolauttamaan päänsä. Mielenkiinnolla seuraan, millaiseksi koheltajaksi kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai oliko tuo polvet auki susta isokin tapaturma?
Ei ollut 😅 tarkoitin sillä vain sitä, että koko ajan jotain hänelle sattuu. Joskus jotain isompaa, että ihan itku tulee, mutta usein pienempiä kolhuja. Oli pienenäkin aina ihan pieksetyn näköinen kun oli joka paikka aina auki ja mustelmilla. "Onneksi" kolhuja tuli samaan tahtiin myös päiväkodissakin, että ymmärsivät, mistä kolhut ovat tulleet. Ap
Minä olin itse lapsena tapaturma-altis lapsi. Koko ajan oli iholla naarmuja, haavoja, mustelmia ja muita pikkuvammoja. Todella monta kertaa piti käydä ompelemassa tikkejä haavoihin kun loukkasin itseäni. Kolme kertaa tuli luunmurtuma johon piti laittaa kipsi ja 2 kertaa tuli aivotärähdys. Onneksi sentään vanhempia ei koskaan epäilty minun pahoinpitelystäni kun vaikka niitä tikkejä piti laittaa haavoihin usein ja aina samalla ensiapuasemalla. Omat lapset ovat sentään tulleet äitiinsä ja ovat rauhallisia. Kertaakaan kukaan ei ole edes tikkejä tarvinnut haavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, toinen tytöistä on ihan mahdoton tapaturmamagneetti. Koko ajan jotain pientä haavaa tai venähdystä saadaan olla hoitamassa.
On. Nyt kolmeentoista vuoteen mennessä on murtunut käsi, jalka ja kylkiluu, kaikki eri kerroilla siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo on. Aikamoinen hurjapää on poika ollut. Riskejä ottaa edelleen, mutta iän myötä kehonhallinta on parantunut ja vahinkoja sattuu vähemmän kuin ihan pienenä. Äitinä en pysty kaikkia temppuja edes katsomaan...
On aina ollut kamala sählääjä ja taaperona hävetti viedä neuvolaan kaikkine mustelmineen. Vauhtia ja päättömyyttä. Pahin sattumus on liimattu leuka. Nyt teininä se edellinen kohlaa ja kolhii. Kiipeää yms tosi taitavasti ja pienenä jo. Mutta maanpinnalla on aina kiire ja kopsii. Ihmekyllä luut ovat ehjät ja pää säästynyt tärähyksiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, tyttö 10-v. Ei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Kuitenkaan ei ole paljoa loukannut. Poika 12-v on varovaisempi, mutta koheltanut enemmän.
Ai oliko tuo polvet auki susta isokin tapaturma?