Apua; jatkanko lukiota vai menenkö hoitajakouluun?

Olen ammatiton ihminen, jolla on paljon humanistipuolen opintoja (ja taitoja) takana, mutta ei tutkintoa eikä tule pitkään aikaan olemaankaan. Käyn nyt nettilukiota, joka on siis ilmainen ja mukava opiskelutapa ja pyrin kerryttämään paljon kursseja ja korotan vanhoja arvosanoja. Olen myös opiskellut sairaanhoitoa avoimessa AMK:ssa, mutta vasta vaihdoin toiselle opintolinjalle, johon meni maku todella nopeasti ja vanhoihin kuvioihin on vaikea palata. Toisaalta hoitoalan opinnotkaan eivät oikein hirveän hyviä elämyksiä tarjonneet; opettajat tuntuivat pitävän lopettamista hyvänä vaihtoehtona tai olivat skeptisiä ja sain joistakin henkilöistä melkein vihollisia kyselemällä 'liikaa'. Hain vasta toisen asteen hoitajakoulutukseen vaihtelun (uusi mukavampi ympäristö toivon mukaan) ja helppouden vuoksi, mutta opiskelupaikan vastaanottaminen vaatisi lukion lopettamista, joka tuntuu vaikealta päätökseltä, kun olen saanut siitä harrastuksen ja tietotaitoa, mikä voi ehkä auttaa erilaisten toimisto-, -asiakaspalvelu- ja kulttuuripuolen hommiin, joihin soveltuisin hyvin, jos niitä olisi olemassa. Tällä hetkellä teen vanhushommia säännöllisesti ihan vapaaehtoisesti, vaikka se ei tietenkään vastaa hoitoalan arkea raadollisuudeltaan ja toimenpiteiltään. Aina välillä tuntuu, että sopisin alalle, mutta sitten tulee taas läjä näitä ivallisia 'perseenpesu/paska' kommentteja, joiden saattamat mielikuvat vähän ahdistavat. =l 

Ahdistaa kyllä tämä jatkuva työttömyyskin. Mitä tekisitte minun tilanteessani? Kannattaisiko minun vielä jatkaa tällä linjalla (olen jo opiskellut niin paljon, että en kyllä jaksaisi romahduttaa elintasoa, sosiaalipiirejä yms. ja muuttaa kaupunkia yliopiston perässä) ja toivoa työmarkkinoiden tajuavan olemassaoloni vai yrittää hankkia jonkinlaista varmuutta elämään perusammatin kautta? Olen miettinyt myös sitä, voisiko avoimen yliopiston opintojaksoilla lisätä epävirallista pätevyyttä sosiaali- ja terveysalan tehtäviin; tällä hetkellä ei kyllä näytä siltä, mutta mikään titteli ei minulle itsessään ole tärkeä.