Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti valittaa työelämästäni ja omista valinnoistani
03.11.2014 |
Ei voi muuta sanoa kuin hoh hoh. Olen 27, valmistuin vuosi sitten lastentarhanopettajaksi. Olen valmistumisen jälkeen tehnyt sijaisuuksia, vakipaikan saisi jos haluaisi, mutta kun en halua. Minusta on ihanaa, etten ole sidottu mihinkään, en työpaikkaan, en asuntoon (asun vuokralla). Ehkä jatkan opiskelua vielä sen verran, että saan luokanopettajan pätevyyden. Minulla on avomies, mutta emme halua vielä ainakaan naimisiin ja lapsia emme kumpikaan halua. Äitini mielestä kuitenkin pitäisi ottaa se vakityöpaikka kun sitä oikein tyrkytetään, ostaa oma asunto, mennä naimisiin yms. Jokainen saa toki sanoa oman mielipiteensä, mutta kun äiti valittaa ratkaisuistani joka kerta kun näemme tai puhumme puhelimessa. Kohtalotovereita?
Kommentit (2)
Onhan sijaisuuksissa niin paljon enemmän vapautta. Itse en ole hoitoalalla, mutta omalla alallani töitä riittää enemmän kuin kerkiää tekemään. Ennemmin valitsen päältä parhaimmat työvuorot parhaimmilta duunipaikoilta, kuin jumitun yhteen ja samaan paikkaan seuraavaksi 30 vuodeksi. Rahaa on säästössä ja lomalle voin jäädä aina kun koen tarpeelliseksi. Vakkariduunissa en voisi noin vain päättää omista tekemisistäni. Plus joutuisin tekemään sellaisiakin vuoroja, joista en niin tykkäisi.
Tästä syystä asun myös vuokralla, enkä halua lapsia. Nuo kun kaikki sitoo elämää jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Vakityöpaikan hommaaminen mielestäni noista on aika järkevä neuvo, koska voithan aina lähteä, jos kyllästyt työhön, mutta jos pidät työstä, saat olla ainakin todella pitkään. Ei sen vuoksi omaa asuntoa tarvitse ostaa, voi ihan hyvin olla vakituisessa työssä ja asua vuokralla.