Mitä tämä on? Ihmissuhdepaskaa

Olen tuntenut miehen reilun kolmen vuoden ajan. Alkuun seurustelimme ihan tavallisesti, mutta pian tunteet hiipuivat ja suhde loppui.

Kuitenkin pysyimme kavereina ja aina aika ajoin päädymme sänkyynkin. Toisinaan useammin, joskus harvemmin. Joskus olemme toistemme kanssa kuin mikä tahansa pariskunta. Mutta silti molemmat koemme olevamme täysin sinkkuja ja vapaita tapailemaan, rakastumaan ja seurustelemaan muiden kanssa. Näin olemme myös molemmat tehneet aina joskus ja tällöin olemme antaneet toistemme tehdä ja olla rauhassa miten vaan. Ja aina vain lopulta palaamme samaan tilaan...

Hän on minulle todella hyvä ystävä, joka on auttanut monessa asiassa. Kuitenkaan en missään nimessä tunne käyttäväni häntä hyväkseni. Tiedän hänen välittävän minusta paljon, niin kuin minäkin välitän. Hänkään ei hyväksikäytä minua.

Lauantaina näimme taas pitkästä aikaa. Molemmilla oli ollut omat juttunsa omilla tahoilla. Juttelimme paremmin kuin koskaan ennen, ja sen juttelun jälkeen olen miettinyt entistä enemmän, että mikä tämä meidän juttumme on.

En halua suhdetta hänen kanssaan, mutta silti haluan? En mielestäni pelkää sitoutumista, mutta silti en tahdo sitoutua? En myöskään pelkää epäonnistumista, ehkä enemmän onnistumista? Ehkä me olemme "vain ystäviä" ja näin on hyvä?