Mihin ihmeeseen kielissä tarvitaan artikkeleja? Turhaakin turhempia. Onneksi Suomessa ei niitä ole.
Mitä hitsin iloa on siitä että joku on en ja toinen ett? Tai a/an, un/une. Jne.
Kommentit (12)
Niinpä. Tosi harvoin on tilanteita, joissa pitää painottaaa sitä, että tarkoitan nyt juuri tuota tiettyä. Ja silloin voi hyvin sanoa, että "tuo noin"... Taitaa olla vähän tyhmiä nämä artikkelikieliset.
Vierailija kirjoitti:
On suomen kielessäkin tavallaan. Kunpa olisi jo lukiossa hokannut tämän niin asiat olisivat olleet helpompia kieliopissa. Tässä on yks (a) tyttö. Tää (the) tyttö harrastaa balettia. Jne
Ei ole kirjakielessä. Eikä tuokaan puhekielen tapa lisätä yks/tämä ole varsinaisesti artikkeli.
Ei niitä maailmanlaajuisesti olekaan kuin indoeurooppalaisissa ja seemiläisissä kielissä. Meille vaan tutumpia just nuo.
Onneksi suomessa on iki-ihanat, helpot sijapäätteet <3
Miksi kielten evoluutiossa tällainen turhake ei ole karsiutunut jo pois?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi suomessa on iki-ihanat, helpot sijapäätteet <3
No ihan yhtä ihania on prepositiot. Ei liity tosin artikkeleihin ollenkaan.
Koska elokuvan lopussa näyttäisi jotenkin valjulta, jos siinä lukisi vain "End".
On kyllä tuhoon tuomittu tie, jos haluaa jotain järkeä löytää ihmiskielistä ylipäätään.
Niillä ilmaistaan määräisyyttä eli onko joku asia uusi vai tuntematon.
Jag ser en bil på gatan.
->Näen auton, joka ei ole entuudestaan tuttu.
Bilen hör till min mamma.
->Jo nähty auto kuuluu äidilleni.
Itseasiassa suomen kielessäkin ilmaistaan eri tavoin määräisyyttä ja epämääräisyyttä. Mutta koska suomen kielessä ei ole artikkeleita, se on mutkikkaampaa ja varsinkin epäkiitollista kielenopiskelijalle.
Suomessa kun voi sanoa vain:
Näen auton kadulla. (epämääräinen)
Auto kuuluu äidilleni. (tiedetään, että kyseessä on tuo edellinen mainittu auto)
Jos halutaan painottaa asiaa, voidaan sanoa myös
Se auto kuuluu äidilleni.
Kielethän eivät muodostu niin, että joku insinööri jossain laskee, mikä on putkiaivojen mukaan tarpeellista, mikä ei.
Kyse on huomattavan paljon monimutkaisemmasta järjestelmästä.
Artikkelin puuttuminen suomessa onkin yksi ihanimmista asioista! Muuten kieli on ihan hirveän vaikea kaikille niille jotka eivät sitä lapsena ole oppineet. Ei-sanan taipuminen (en ole, ette syöneet, emme lue, eivät osanneet...) on järkyttävän vaikeaa heille, samoin sijamuodot varsinkin possessiivisuffiksiin liitettynä ja vielä joku -kin tai -kaan tai -ko siinä mukana (koirallanikin, autossasikaan, talossammeko...) tai sitten se, että minä olen ihmeissäni, sinä ihmeissäsi, hän ihmeissään j.n.e.
Terkut Riippumattomammalta!
On suomen kielessäkin tavallaan. Kunpa olisi jo lukiossa hokannut tämän niin asiat olisivat olleet helpompia kieliopissa. Tässä on yks (a) tyttö. Tää (the) tyttö harrastaa balettia. Jne