Onko tässä elämässä mitään järkeä, kun ei löydä kumppania eikä saa edes siedettäviä töitä?
Olen jotenkin syntynyt kelvottomaksi yksilöksi kun en kelpaa parisuhdemarkkinoilla alkuunkaan. Hetken huviksi ehkä kelpaisin jos mies on riittävän kännissä, mutta ei sen enempää. Työnantajatkaan eivät kiinnostu, vaan kituutan vuodesta toiseen jossain siivoojan tuuraushommissa, ja nekin paikat on sellaisia ettei ketään muuta ole löytynyt eli olen se viimeinen vaihtoehto. Eli en edes kelpaa vakituiseksi siivoojaksi. Pari tutkintoa olen opiskellut, aloilla niin vähän töitä etten kelpaa edes haastatteluun. Pikku hiljaa tässä alkaa miettimään mitä järkeä tässä koko elämässä on jos en voi saada edes perusasioita kuten työ ja perhe?
Kommentit (13)
Jos se yhtään lohduttaa niin ei viiskymppisellä työttömällä sinkkumiehellä ole yhtään helpompaa. En ainakaan koko kesän aikana. Kolmella eri baarikierroksella kelvannut edes humalaisen yhden yön huviksi. Ainoa lohtu että elämästä on suurin osa todennäköisesti takana.
Pitää olla "hyvä tyyppi", eli sosiaalinen, iloinen, paljon hymyilevä. Lisäksi pitää olla hyvännäköinen ja tyylikäs. Jos ei ole näitä asioita, niin sitä pitäisi pystyä kompensoimaan jollain harvinaislaatuisella osaamisella ja älyllä. Tavallisuudella ei nykypäivänä enää pärjää.
Mene lappeen Rantaan opiskelemaan dippainssiksi. Saat satavarmasti miehen ja hyvällä todennäköisyydellä myös töitä.
Vierailija kirjoitti:
Mene lappeen Rantaan opiskelemaan dippainssiksi. Saat satavarmasti miehen ja hyvällä todennäköisyydellä myös töitä.
Opiskelin jo yhden tutkinnon amiksessa miesvaltaisella alalla aikuispuolella, eikä siellä yksikään mies edes vilkaissut muhun päin. Tuskinpa se korkeakoulussa olisi yhtään erilaista, siellä varmaan porukka vielä hillitympää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene lappeen Rantaan opiskelemaan dippainssiksi. Saat satavarmasti miehen ja hyvällä todennäköisyydellä myös töitä.
Opiskelin jo yhden tutkinnon amiksessa miesvaltaisella alalla aikuispuolella, eikä siellä yksikään mies edes vilkaissut muhun päin. Tuskinpa se korkeakoulussa olisi yhtään erilaista, siellä varmaan porukka vielä hillitympää.
On se aivan erilaista. Amiksessa ollaan hankkimassa ammatti mutta yliopistoon kuuluu vahvasti opiskelijaelämä. Saat aivan varmasti miehen, jos yhtään käyt bileissä.
Opettele tanssimaan. Saat olla lähekkäin vaikka joka viikko muiden kanssa.
Niin no.
Vaikea sanoa, kun kumpaakaan ei koskaan ole ollut. Ei töitä (käytännössä) eikä kumppania.
Nuo kun määrittelevät niin suuren osan ihmisistä elämää niin kai se on itsekin todettava, että elän merkityksetöntä elämää. No, aina voin hypätä katolta.
Vierailija kirjoitti:
Mene lappeen Rantaan opiskelemaan dippainssiksi. Saat satavarmasti miehen ja hyvällä todennäköisyydellä myös töitä.
Noup, miestä ei sielläkään saa jos ei ole erityisen kaunis, juhlien ilopilleri tms. Kokemusta on.
-ikisinkku n33
Asenne kuntoon. Sulla on kuitenki työ. Onko sulla jotain kivaa harrastusta josta voit saada iloa elämään?
Mä oon ollu työttömänä 12v6kk josta 1v5kk merkonomin papereilla, en oo koskaan seukannu ja oon ollu ainoastaan 1 kerran treffeil. Mul ei oo ensimmäistäkään kaveria, ystävää tai harrastusta. Olen erittäin epäsosiaalinen ja ujo. Badoossa ja tinderis en saanu ainuttakaan matchii. Ja rumia ei oteta töihin, ei edes hyllyttäjäksi. Edes puhelinmyyjäksi en kelvannut koska olen epäsosiaalinen. Et älä huoli AP, aina on ihmisiä keillä menee vielä suakin huonommin.
M35 Turusta
Ensimmäinen virhe on vertailla itseä muihin ja sitten vähätellä. Muista että jokainen on ainutlaatuinen yksilö, sinäkin.
Toinen virhe on luulla että onnen määrite on itsen ulkopuolella. Oman elämän puutteet kun ymmärtää ja hyväksyy, voi hyväksyä sen mitä ei voi muuttaa, mutta pyrkii muuttamaan sen minkä voi.
Tärkeä on joku viikkomeno joka rytmittää aikaa. Tutustukaa eri harrastuksiin tai vaikka vaikka mielenterveysyhdistysten toimintaan. Voi löytyä ties mitä retkikerhoja ja seikkailuja. Ja kavereita. On monta jotka kokee olevansa outoja. Mutta sitten huomaa että mikäs tässä.
Kolmasosa suomalaisista asuu yksin, joten vakituista seuraa on vaikea löytää, jos olet yli 20 tms.
Ammattialaan suosittelen tuota sairaanhoitajan tai perushoitajan tutkintoa. Kun saat vakituisen työn, niin yksi ongelma poistuu.
Opiskele hoitajaksi niin sinut revitään töihin naamakertoimesta huolimatta ja saat tarkoituksen elämälle.