Miten olet jäänyt pettämisestä kiinni? :O

Pistin juuri siivojaa takaapäin kakkoseen keittiönpöydällä, kun muija tuli kotiin.

Tästä seurasi keskustelua, mutta emme todellakaan eronneet.

Itse kerroin (en tosin vapaaehtoisesti), otin opikseni, ei tullut eroa.

Olin suihkussa ja kun tulin takaisin, päiväkirjani oli sängyllä ja mies lähtenyt. Erosimme kesäksi jonka jälkeen mies kertoi ettei pysty unohtaa minua, mutta vuotta myöhemmin erosimme koska en itse saanut mielestäni miehen virheitä.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 07:21"]Pistin juuri siivojaa takaapäin kakkoseen keittiönpöydällä, kun muija tuli kotiin.

Tästä seurasi keskustelua, mutta emme todellakaan eronneet.
[/quote]

Miksi sanot, että ette TODELLAKAAN eronneet? Itse olisin lähtenyt saman tien ja varmaan pistänyt äijän naaman uuteen uskoon. Ihme vässykkä sulla eukkona. Vai oletko rikas? Sitten voisin ehkä ymmärtää, että rahan takia kattelee. Itse en ole koskaan pettänyt, mutta exä tunnusti, koska huomasin käytöksestä. Vedin turpaan. Tuntui hyvältä. Miesten piekseminen on toisinaan paljon parempaa kuin seksi:D

Käry kävi silleen, että tunnustin tekoni. Seurasi hiukan jälkikeskustelua ja syyllistämistä, mutta verrattaen vähän. Ei todellakaan tullut ero, vaihtoehdosta ei edes keskusteltu. Meillä ei ole lapsia eikä asuntolainaa, olemme kyllä yhdessä omasta tahdostamme. Mun paska itsetuntoni vaan tekee musta joskus liian vastaanottavaisen ulkopuolelta(kin) tulevalle huomiolle.

En ihan varsinaisesti ottanut opikseni, paitsi ehkä sen, että kaikkia asioita ei tarvitse kertoa, jos niillä vain loukkaa toista turhaan. Asian pitämisessä omatunnolla sen pahan olon saa pidettyä omassa niskassa. 

En jäänyt. Kerroin itse.

Parasta on, kun jää reippaasti, eikä mitään 'ei se mitään merkinny, ym ym" Siltä pohjalta on hyvä alkaa alusta.

Olin kirjoittanut asiasta päiväkirjaan (joo järkevää) ja avomieheni löysi sen kun olin lähtenyt tämän hoidon (jonka tapasin pikkujouluristeilyllä) uudelleen laivareissulle heti joulun jälkeen. Ero tuli.

LIEVENTÄVÄNÄ asianhaarana: olimme hyvin nuoria, olin katsellut vierestä ja "antanut anteeksi" useita mieheni pettämisiä ja jopa klamydiatsrtunnan. Olimme olleet yhdessä 3 vuotta, 1 1/2v näistä meni (ainakin) miehen pettäessä. tod näk alusta saakka. Silloin pikkujouluristeilyllä jokin napsahti kun tilaisuus tuli ja olen siitä vieläkin iloinen. Ties kauanko olisin tyhmänä suhteessa kärvistellyt.
/
Nyt olen ollut yhdessä aviomiehen kanssa 12v ja naimisissa 7,5v. Kertaakaan en ole pettänyt. Ehkä olen vain poikkeus, mutta ei voi sanoa että kerran pettäjä, aina pettäjä. Tai mistä sitä tietää, ehkä 20v päästä olen hirveä puumahoro

Ihan itse kerroin heti että tuli tehtyä tyhmyyksiä...siitä seurasi yhteen muutto, keskustelua ja yksi suhteemme parhaista ajoista.
Opin kyllä sen että olin idiootti ja kyllä rakastan miestäni enemmän kuin ketään