Sukulaiset ja puolitut arvostelevat mieheni kroppaa.
En tarkoita tällä nyt loukata ketään. Olen vain kuullut ihmettelyjä lähipiiriltä ja puolitutuiltakin siitä, että miksi haluan mennä naimisiin lihavan miehen kanssa. Olen siis itse nuori, ihan normaalin kaunis, pitkä ja laiha/timmi.
Mua loukkaa nämä ihmisten kyselyt ja kummastelut "Saisit paremmankin" jne. Siis mitä se ketään kaivelee minkä näköinen tai kokoinen mun tuleva mieheni on? En edes tiedä, miksi avauduin tänne.. Oli varmaan pakko vaan purkaa paineita, ennenkuin puran ne johonkin arvostelijoista..:D
Kommentit (15)
No miksi haluat lihavan tai jollain muulla tavalla niin vastenmielisen miehen että se herättää jo tuttujenkin huomion? Raha?
se on jotenkin niin outoa.
muutaman kerran olen törmännyt tuollaiseen epäsuhtaiseen pariin venäjän tullissa jonottaessa ja olen niitä seuraillut.
mies n:25 iso 185cm tai jotain,rillit nörtin oloinen,sikaläski 140kg? oikein semmoinen roikkuva maha heltta ja sillä on todella kaunis muija kaveri,siis oikeasti n:170cm hoikka rintava,persevä,kaunis,todella kuuma nuori nainen ja siitä näkee että se on oikeasti kiinnostunut tuosta läskistä?? hinkkaa itseään sitä vasteen,pusuttelee ja siitä huomaa miten se katselee tuota läskikasaa.
ei vaan voi ymmärtää,muta ei se mulle mitenkään kuulu tehköön mitä haluaa..
tv.mies
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:58"]
No miksi haluat lihavan tai jollain muulla tavalla niin vastenmielisen miehen että se herättää jo tuttujenkin huomion? Raha?
[/quote]
No juurikin rahan takia. Lievä lihavuus/lievä ylipaino ei ole mun silmissä millään tavalla vastenmielistä. Ja eka lause oli sarkasmia. Tienaan enemmän kuin mieheni. ap
Vaihda sukulaiset ja tuttavat.
Minun mieheni on 60 %:n invalidi, hänellä on selkärangassa vika, joka vaikuttaa ulkonäköön tosi selvästi. Siis niin selvästi, että lapset ja jotkut aikuisetkin tuijottavat, etenkin kesällä, kun on vähemmän vaatetta. Minä olen terve, normaalivartaloinen nainen, ihan kivan näköinen.
Ikinä, koskaan kukaan ei ole minun kuulteni sanonut sanaakaan mieheni ulkonäöstä, ei seurusteluaikana eikä myöhemminkään. Ei sukulaiset eikä tuttavat. Edes lapsemme, jotka ovat jo teinejä, eivät koskaan ole kommentoineet isänsä ulkonäköä mitenkään, vaikka varmasti ovat sitä ajatelleet.
Siitä tulikin mieleeni, että kysynpä heiltä joskus, millaisia ajatuksia isän vamma heissä nostaa esiin.
Jotkut ei vaan tajua, ettei sillä ulkonäöllä ole mitään merkitystä jos rakastuu. Luonteella sen sijaan on paljonkin. Ymmärrän, että loukkaa. Ei kukaan halua kuulla omasta rakkaasta ilkeitä puheita.
Minä, hoikka ja timmi silloin nuorena, aloin seurustelemaan reilusti ylipainoisen mieheni kanssa ja kyllä sitä varmasti ihmeteltiin. Mies ainakin kävi kuumana ja oli pitkään epäileväinen, etten ole tosissaan. Nyt 14 vuoden jälkeen mulla on vieläkin hyvä mies! Katsos kun en ottanut ulkonäön perusteella.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:08"]Vaihda sukulaiset ja tuttavat.
Minun mieheni on 60 %:n invalidi, hänellä on selkärangassa vika, joka vaikuttaa ulkonäköön tosi selvästi. Siis niin selvästi, että lapset ja jotkut aikuisetkin tuijottavat, etenkin kesällä, kun on vähemmän vaatetta. Minä olen terve, normaalivartaloinen nainen, ihan kivan näköinen.
Ikinä, koskaan kukaan ei ole minun kuulteni sanonut sanaakaan mieheni ulkonäöstä, ei seurusteluaikana eikä myöhemminkään. Ei sukulaiset eikä tuttavat. Edes lapsemme, jotka ovat jo teinejä, eivät koskaan ole kommentoineet isänsä ulkonäköä mitenkään, vaikka varmasti ovat sitä ajatelleet.
Siitä tulikin mieleeni, että kysynpä heiltä joskus, millaisia ajatuksia isän vamma heissä nostaa esiin.
[/quote]
Siis eikö perheessäsi ole keskusteltu lastesi kanssa heidän isänsä vamman tuntemuksista? Tuppisuinako kotona istutte?
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:08"]Vaihda sukulaiset ja tuttavat.
Minun mieheni on 60 %:n invalidi, hänellä on selkärangassa vika, joka vaikuttaa ulkonäköön tosi selvästi. Siis niin selvästi, että lapset ja jotkut aikuisetkin tuijottavat, etenkin kesällä, kun on vähemmän vaatetta. Minä olen terve, normaalivartaloinen nainen, ihan kivan näköinen.
Ikinä, koskaan kukaan ei ole minun kuulteni sanonut sanaakaan mieheni ulkonäöstä, ei seurusteluaikana eikä myöhemminkään. Ei sukulaiset eikä tuttavat. Edes lapsemme, jotka ovat jo teinejä, eivät koskaan ole kommentoineet isänsä ulkonäköä mitenkään, vaikka varmasti ovat sitä ajatelleet.
Siitä tulikin mieleeni, että kysynpä heiltä joskus, millaisia ajatuksia isän vamma heissä nostaa esiin.
[/quote]
Siis eikö perheessäsi ole keskusteltu lastesi kanssa heidän isänsä vamman tuntemuksista? Tuppisuinako kotona istutte?
[/quote]
Ehkä se nyt vain on ollut luonteva osa elämää.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:24"][quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:08"]Vaihda sukulaiset ja tuttavat.
Minun mieheni on 60 %:n invalidi, hänellä on selkärangassa vika, joka vaikuttaa ulkonäköön tosi selvästi. Siis niin selvästi, että lapset ja jotkut aikuisetkin tuijottavat, etenkin kesällä, kun on vähemmän vaatetta. Minä olen terve, normaalivartaloinen nainen, ihan kivan näköinen.
Ikinä, koskaan kukaan ei ole minun kuulteni sanonut sanaakaan mieheni ulkonäöstä, ei seurusteluaikana eikä myöhemminkään. Ei sukulaiset eikä tuttavat. Edes lapsemme, jotka ovat jo teinejä, eivät koskaan ole kommentoineet isänsä ulkonäköä mitenkään, vaikka varmasti ovat sitä ajatelleet.
Siitä tulikin mieleeni, että kysynpä heiltä joskus, millaisia ajatuksia isän vamma heissä nostaa esiin.
[/quote]
Siis eikö perheessäsi ole keskusteltu lastesi kanssa heidän isänsä vamman tuntemuksista? Tuppisuinako kotona istutte?
[/quote]
Ehkä se nyt vain on ollut luonteva osa elämää.
[/quote]
Meillä on ainakin keskustelu keskimmäisen lapsen kehitysvammasta muiden lasten kanssa, vaikka se luonteva osa elämää on ollut aina. Lapset yleensä haluaa tietää asioista.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:12"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:08"]Vaihda sukulaiset ja tuttavat. Minun mieheni on 60 %:n invalidi, hänellä on selkärangassa vika, joka vaikuttaa ulkonäköön tosi selvästi. Siis niin selvästi, että lapset ja jotkut aikuisetkin tuijottavat, etenkin kesällä, kun on vähemmän vaatetta. Minä olen terve, normaalivartaloinen nainen, ihan kivan näköinen. Ikinä, koskaan kukaan ei ole minun kuulteni sanonut sanaakaan mieheni ulkonäöstä, ei seurusteluaikana eikä myöhemminkään. Ei sukulaiset eikä tuttavat. Edes lapsemme, jotka ovat jo teinejä, eivät koskaan ole kommentoineet isänsä ulkonäköä mitenkään, vaikka varmasti ovat sitä ajatelleet. Siitä tulikin mieleeni, että kysynpä heiltä joskus, millaisia ajatuksia isän vamma heissä nostaa esiin. [/quote] Siis eikö perheessäsi ole keskusteltu lastesi kanssa heidän isänsä vamman tuntemuksista? Tuppisuinako kotona istutte?
[/quote]
Ei ole. Se on jotenkin ollut aina niin itsestäänselvä asia, että ei sen aiheuttamista tuntemuksista meidän muiden kohdalla ole koskaan tullut edes mieleen puhua. Tietenkin on puhuttu, että joku asia isän täytyy jättää tekemättä, kun hän ei selkänsä takia pysty, on tietenkin puhuttu, jos isän selkä on ollut kipeä (isä ei ikinä ole valittanut kipujaan ääneen) ja vammaa on tietenkin sivuttu keskusteluissa. Mutta koskaan ei ole puhuttu, mitä kukin asiasta ajattelee.
Ja meillä on niin vahva keskusteluyhteys, että aivan varmasti asia olisi otettu esiin, jos se olisi jotain jotenkin häirinnyt tai joku olisi siihen kokenut tarvetta. Kuten kirjoitin, tulin vasta nyt ajatelleeksi, että pitää kysyä lapsilta. Vaikka voin arvata heidän vastauksensa: "mitä siitä nyt sitten pitäisi muka ajatella?". Eli asia on niin itsestään selvä. Lapset ovat kasvaneet isän vamman kanssa, eivätkä varmaan edes tietoisesti ajattele isällä olevan jonkin vamman. Esimerkkinä se, että lasten isoisällä oli jalka amputoitu ja kun koulussa opettaja kysyi, tunteeko kukaan vammaista ihmistä, kukaan lapsistani ei viitannut. Kun kysyin miksi, heistä kukaan ei ollut ajatellut vaarin olevan vammainen.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:01"]
se on jotenkin niin outoa.
muutaman kerran olen törmännyt tuollaiseen epäsuhtaiseen pariin venäjän tullissa jonottaessa ja olen niitä seuraillut.
mies n:25 iso 185cm tai jotain,rillit nörtin oloinen,sikaläski 140kg? oikein semmoinen roikkuva maha heltta ja sillä on todella kaunis muija kaveri,siis oikeasti n:170cm hoikka rintava,persevä,kaunis,todella kuuma nuori nainen ja siitä näkee että se on oikeasti kiinnostunut tuosta läskistä?? hinkkaa itseään sitä vasteen,pusuttelee ja siitä huomaa miten se katselee tuota läskikasaa.
ei vaan voi ymmärtää,muta ei se mulle mitenkään kuulu tehköön mitä haluaa..
tv.mies
[/quote]
No näitä pareja on Itä-Eurooppa pullollaan, voin kokemuksesta kertoa. Mutta sillä miehellä on jotain, mikä on sikäläisten naisten mielestä kaikista tärkeintä: rahaa. Se mahdollistaa kivan elämän ja matkustelua, muuten eivät pääsisi maasta koskaan pois.
Mun mies on lihava ja oon kattellut sitä jo 9 vuotta. Itse olen hoikka ja joskus nuorempana meille oikeesti huuteli jotkut kaupungilla, että miks mä oon sellasen kanssa. Mun mielestä pieni lihavuus on vaan miehekästä, esim Samuli E. Häjyissä :)
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:42"]
Mun mies on lihava ja oon kattellut sitä jo 9 vuotta. Itse olen hoikka ja joskus nuorempana meille oikeesti huuteli jotkut kaupungilla, että miks mä oon sellasen kanssa. Mun mielestä pieni lihavuus on vaan miehekästä, esim Samuli E. Häjyissä :)
[/quote]
No hyi helvatti! Juuri tuollainen läski öykkärijuntti on kaikista pahin turn off. Sinulla itselläsi on varmaan Kiitoshuppari ja tatuointeja ja lävistyksiä, jos tuollainen tyyppi on sinusta makee.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:58"]No miksi haluat lihavan tai jollain muulla tavalla niin vastenmielisen miehen että se herättää jo tuttujenkin huomion? Raha?
[/quote]
Miten olis miehen persoona, tai vaikkapa rakkaus? :O
No jos ei se lihavuus haittaa sinua niin anna mennä toisesta korvasta ulos. Aina sitä löytyy sukulaisille jotain arvosteltavaa.