Anteeksi nyt mutta miten avautumisvaihe on kivulias?

Ponnistusvaihe oli niihin verrattuna ihan iisi juttu!

Siis ne supistukset? Itellä ainaki meni melkis taju niiden kanssa....

Ponnistusvaihe tosin oli vielä kamalampi.





Oletko synnyttänyt puudutusten kanssa, kun et ymmärrä tuota :0 ?

Ehkäpä me olemme erilaisia. Toisilla synnytys ei tunnu miltään (kateeksi käy), mutta mulla on joka kerta tuntunut ja kovaa!

synnyttäjä itse ei niitä tuntenut että mahdollista on tämäkin

olivat kuin kuukautiskivut potenssin tuhat. Huh, kun vielä 3 vuoden jälkeen puistattaa. Ei siinä tehny mieli liikkua tai keinutella itseään, vaikka se kuulemma helpottaa oloa. Oksensin vain ja makasin mahdollisimman liikkumatta. Ja sitä kesti 10 tuntia. Epiduraali poisti kivun, mutta kova paineentunne jäi. Kyllä sitten oli kiva päästä ponnistamaan, kun tiesi, että sitten se loppuu.

Lisäksi vielä miten niin ponnistusvaihe on kivulias. Toisen synnytyksen jälkeen koin hirvittävää kuoleman pelkoa vielä vuosi lapsen syntymästä, johtuen kivuista.

se avautuminen oli kaameaa!

Siedettävää siihen asti kunnes oli 10min ponnistukseen!

Viimeiset supistukset olivat niiiiiiiiiiin kipeitä, että!

Oli se ponnistuskin tukalaa, kun tuntui kaamea kiristys eikä hommat tuntuneet etenevän lainkaan, mutta kyllä mieleen jäi pahimpana se supistuskivut!

Jos oikeasti et ap ymmärrä miten avautumivaihe voi olla kivulias niin tuskinpa se ymmärrys tästä avautuu. Ole vaan tyytyväinen jos sinulla ei ollut. Omassa suvussa löytyy myös ihmisiä jotka eivät ole huomanneet että on 10 cm auki ja vauva tulossa, valitettavasti itse en kuulu heihin vaan mä vastoinpäin luulin kuolevani supistusten aikana. Jipii!

Supistukset paitsi sattuivat, myös tyhjensivät mahan (sekä ylä- että alakautta). Itkua, itkua. Piikki ei auttanut, epiduraalin vaikuttamista sai odottaa. Ilokaasuletkussa roikuin koko ajan.



Mutta ei se siihen loppunut. Luulin, että typerä elimistöni tajuaa, milloin tarvitaan helvetin tuskia ja milloin ei. Joka kuukausi samat kivut, eikä ole ilokaasua, epidiraalista puhumattakaan.



Eipä se ponnistuskaan helpompaa ollut. Työnnä, työnnä, vastoin itsesuojeluvaistoa, joka sanoo, että älä työnnä, takapuoli repeää. Ei se kyllä ihan sinne asti revennyt, mutta paljoa ei puuttunut. Ei auttanut ajatella, että " ei nyt, siirretään tämä huomiseen" . Sekin sattui, kun jauhelihan läpi vedettiin istukka. Ja kun liha kurottiin kasaan. Puudutetta laitettiin, mutta tunsin joka piston.



Oliko se tosiaan tuollaista? Tekstini näyttää ihan karmealta.

Avautumisvaihe on helvettiä. Tuntui kun koko kroppa palaisi, en voinut liikkua lainkaan, olin kuin naulittu sänkyyn. Niin kovia supistukset olivat.

Nimim kaksi syöksysynnytystä täysin luomuna. Enkä pysty päättämään kumpi oli kamalampi tuska rajut supistukset, joissa ei taukoa vaiko itse ponnistaminen.

Ponnistusvaihe ei ollut yhtään kamala. Ja se oli ohi viidessä minuutissa.

avautumisvaihe oli paha, mutta kestokyvyn rajoilla - tuli aalloittain. Eli jotenkin kestettävissä, koska tiesi että välillä tulee helpompi jakso.



Ponnistusvaihe oli karmea, ihan järkyttävä kipu. Ei pysty sanoin kuvaamaan.

ponnistus oli helppo nakki..

Lopulta supistukset tulivat tauotta. Juu, ei varmaan sattunut. Lopulta kun sai epiduraalin niin helpotti. Se kun vielä vaikutti niin ponnistus meni helposti.

Ja istukka ei irronnut, joten mahaa paineltiin n. puoli tuntia ennen kaavintaa. Viimeinen vaihe oli suorastaan helvetillinen, jos ei muutkaan olleet kovinkaan helppoja. Ne tietää, jotka ovat kokeneet.



Ei tarvitse mulle tulla sanomaan, että kyse on vain kipukynnyksestä :).

Saan kyllä olla itse tosi kiitollinen, että mulla myös avautumisvaihe/supistukset olivat aika lieviä. Oksensin kyllä kovasti, mutta se kipu oli aika siedettävää hengittelemällä. Mutta sitten se ponnistusvaihe! Se oli yhtä h*lvettiä!!!! Mitään niin kamalaa en ole ikinä kokenut! Onneksi vielä ehdin saada spinaalin ja se vei kivut. Omasta mielestäni oli aika helppo synnytys eikä mikään pitkäkään.