Mitä tarkoittaa "liitoskivut"?

KVG. Ei ole mikään salaisuus, vaan ihan tunnettu ja selitetty juttu.

Pyydä jotain lyömään pesäpallomailalla häpyluusi murskaksi. Sille se tuntuu kuin olisi pillu murtunut. Mikään ei auta siihen. Ne loppuu kun hormonit tasoittuu. Minulla on yleensä ovulaation ja kuukautisten aikaan muutaman päivän niitä kipuja.

Olisi ollutkin ihan ylivoimainen juttu jos olisi 1 fiksu nainen sattumalta eksynyt kommentoimaan asiallisesti tähän.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä jotain lyömään pesäpallomailalla häpyluusi murskaksi. Sille se tuntuu kuin olisi pillu murtunut. Mikään ei auta siihen. Ne loppuu kun hormonit tasoittuu. Minulla on yleensä ovulaation ja kuukautisten aikaan muutaman päivän niitä kipuja.

Ai miehilläkin on häpyluu?

Okei.

Vierailija kirjoitti:

KVG. Ei ole mikään salaisuus, vaan ihan tunnettu ja selitetty juttu.

Miten niin? Ethän sinäkään kyennyt asiaa selittämään mitenkään muuten kuin KVG:tä tarjoamalla (mikä on niin last season jo alkeellisimmassakin keskustelukulttuurissa)

Nivelkipuja, muistuttivat vähän kasvukipuja. Minulla oli niitä lantion alueella raskausaikana.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä jotain lyömään pesäpallomailalla häpyluusi murskaksi. Sille se tuntuu kuin olisi pillu murtunut. Mikään ei auta siihen. Ne loppuu kun hormonit tasoittuu. Minulla on yleensä ovulaation ja kuukautisten aikaan muutaman päivän niitä kipuja.

Eiks noi liity jotenkin raskausaikaan, eikä menkkakipuihin.

Mulla ei ollut minkäänlaisia liitoskipuja ennen synnytystä - nehän siis on seurausta siitä, että raskaus löysyttää häpyluuliitoksen, lonkan, lantion, alaselän tai välilihan alueella kudoksia.

Vasta sektion jälkeen oli näitä kipuja. Synnäriosaston hoitajat pistivät ne asiaa tarkentamatta liitoskivuiksi. Minulle tehtiin sektio, ja siinä meni pari viikkoa, ennen kuin pystyin esim. istuallaan syömään.

En ole kärsinyt mutta kai ne on vihlovia kipuja alapäässä kun paikat valmistautuu synnytykseen liitoksia löysyyttämällä? Itsellenihän täysin tuntematon käsite raskaana ollessani, mutta eipä myöskään vauva suostunut tukemaan ulos ilman sektiota 🤔.

Vierailija kirjoitti:

Nivelkipuja, muistuttivat vähän kasvukipuja. Minulla oli niitä lantion alueella raskausaikana.

Johtuuko se lantion (tai sen alueen lihaksiston) laajenemisesta raskausaikana synnytystä varten?

Vierailija kirjoitti:

Nivelkipuja, muistuttivat vähän kasvukipuja. Minulla oli niitä lantion alueella raskausaikana.

Eka asiallinen vastaus. Kiitos siitä.

Lantio ei koostu yhdestä luunpalasta, vaan monesta. Ne liittyvät toisiinsa jollain rustolla tms, joka pehmenee mm. raskauden aikana, jotta lantio mahtuu laajenemaan vauvan syntyessä. Yleensä tähän liittyviä kipuja on erityisesti toisen ja useampien raskauksien aikana.

Se tuntuu siltä että työnnetään sukkapuikkoa lantion läpi. Missään asennossa ei pysty olemaan, eikä esim makaamaan tai kävelemään.

Vierailija kirjoitti:

Lantio ei koostu yhdestä luunpalasta, vaan monesta. Ne liittyvät toisiinsa jollain rustolla tms, joka pehmenee mm. raskauden aikana, jotta lantio mahtuu laajenemaan vauvan syntyessä. Yleensä tähän liittyviä kipuja on erityisesti toisen ja useampien raskauksien aikana.

Se tuntuu siltä että työnnetään sukkapuikkoa lantion läpi. Missään asennossa ei pysty olemaan, eikä esim makaamaan tai kävelemään.

Onko se kiputila satunnaista vai säännöllistä ja jatkuvaa koko raskausperiodin.

Kuinka voi käydä esim töissä?

Itselle tuli liitoskipuja loppuraskaudesta. Vihlovaa kipua häpyluun kohdalla jonka aikana on hankala kävellä, sattuu aika paljon. Tietysti töissä pitää käydä. En tiedä ketään joka olisi sairauslomaa saanut tuollaisen takia.

Vihlovaa tai jomottavaa kipua lantion ja häpyluun alueella loppuraskaudesta. Elimistö valmistautuu synnytykseen höllentämällä luiden välisiä rustoja ja kollageenisäikeitä, jotta vauva mahtuisi lantioluiden välistä ulos.

Itselläni ei ollut varsinaista kipua vaan jomotusta, joka helpotti aina välillä. Saattoi olla mielikuvitustakin, mutta ainakin minusta lantioni tuntui liikkuvammalta ja irtonaiselta ikäänkuin hieronnan tai lihasmanipulaation jäljiltä. Kävely muuttui vaappuvaksi, kun jalat olivat kauempana toisistaan.

Kivut liitoskohdassa. Neljännen raskauden viimeisellä kolmanneksella alkoi mullakin särkeä ensin jossain syvällä jalan ja lantion välimaastossa ja lopulta en pystynyt melkein kävelemään kivun vuoksi. Onneksi olo viimeinen raskaus, kuulemma pahenee raskaus raskaudesta. Liikuin aktiivisesti raskauksien aikana, mutta ihan liian rajua liikuntaa en ehkä suosittelisi vaikka siitä harvemmin nykyään varoitellaan. Raskaus kuitenkin on riski myös nivelrikoille. Tokenin noista lantionkivuista noin muutamassa viikossa synnytyksen jälkeen, en siis edes aivan heti. Polvet tosin kipuilevat välillä ja se saattaa johtua ja varmaan johtuu himoliikunnasta raskauksien aikana. Liikunta, kudostyyppi ja mahd. ylipaino siis ilmeisesti lisää riskiä.

Oli hirveitä kipuja ja loppua kohti paheni. Tukivyön avulla pääsin juuri ja juuri kävelemään. Synnytyksen jälkeen kesti että loppui liitosten narina ja kipu.

Kipuja tuli viimeisellä 2 raskausviikolla myös kaikkiin sorminiveliin ja ranteisiin. Nivelet arat ja turvoksissa. Mitään painavaa ei pystynyt nostamaan tai puristamaan.

Synnytin alateitse 4,7 kg 53 cm lapsen. Suurin riemu: seuraavana päivänä sormikivut olivat poissa. Kädet palasivat normaaliksi.

Hilpeyttä riitti kun katsoin peiliin. Kasvoni selvästi keltaiset. Yleensä vauvat kellastuu, ei äidit. Se tutkittiin ja hävisi 4 päivässä itsekseen.

Raskaus on suuri rasitus äidille.

Vierailija kirjoitti:

En ole kärsinyt mutta kai ne on vihlovia kipuja alapäässä kun paikat valmistautuu synnytykseen liitoksia löysyyttämällä? Itsellenihän täysin tuntematon käsite raskaana ollessani, mutta eipä myöskään vauva suostunut tukemaan ulos ilman sektiota 🤔.

Yhtälailla sinun lantiosi löystyi raskaudessa. Toki muutos on väliaikainen. Ei minullakaan ollut mitään liitoskipuja, mutta vauva syntyi hyvin. Selittynee muilla asioilla.

Mulla oli ekassa raskaudessa ihan loppuvaiheessa, ja toisessa raskaudessa melko alusta asti. Oma äitini, joka on synnyttänyt neljä lasta ei ymmärtänyt ollenkaan mistä puhuin. Ihmetteli vaan kun lähdettiin kävelylle, ja minä kävelin sellaista etanavauhtia kun en muuhun pystynyt. Äidilläni raskaudet ja synnytykset sujuivat muutenkin helpomman kaavan mukaan kuin minulla. Itse en todellakaan olisi jaksanut neljää raskautta pahoinvointeineen, liitoskipuineen, unettomuuksineen ja kruununa vielä käynnistettyine synnytyksineen. Hänellä ei mitään noista. Täytyy toivoa, että oma tytär on tullut mummoonsa, jos joskus lapsen saa.