Onkohan kukaan yhtä yksin kuin minä

Millä perusteella et usko? Avaa vähän.

No kuinka yksin olet ja miksi näin?

Tiivistän:
- erosin lakosta ja menetin kaikki ihmiset ympärilläni myös ystävät sukulaiset lasten kummit ja omat kummin
- muutin pois koska itkin joka ilta sitä että minut tuomittiin
- en osaa olla ihmisten kanssa. Minulla on niin erilainen menneisyys
Ap

Lisään ja tarkenna vielä kun sanon kaikki niin se tarkoittaa kaikki lukuunottamatta koulukavereita ja viranomaisia. Ap

Minullakaan ei ole sukulaisia eikä oikein ystäviäkään, että et ole ainoa.

Lakosta?

No minä olen sitten vielä enemmän yksin. Minulla ei ole edes niitä koulukavereita eikä viranomaisia. Erakkona on kivaa. Tosin kaikki muut suhtautuvat erakkoon vihamielisesti.

Anteeksi, lahkosta! Ap

Alkosta.

Alko ei ole koskaan ollut ystäväni :) ap

No mulla ei myöskään ole oikeastaan ketään, äitiä ei ole, siskoa ei ole ( elossa kyllä on) , ystävä on kyllä jonka kanssa soitellaan joskus .. Muita ei ole lasten lisäksi.. Elämä tuntuu niin turhalta :(

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 21:57"]

No minä olen sitten vielä enemmän yksin. Minulla ei ole edes niitä koulukavereita eikä viranomaisia. Erakkona on kivaa. Tosin kaikki muut suhtautuvat erakkoon vihamielisesti.

[/quote]

Mistä sen vihamielisyyden päättelet, jos et ole tekemisissä ihmisten kanssa?

Mulla ei ole ystäviä ja kaikki sukulaisetkin asuvat vähintään 12 tunnin automatkan päässä. Enpä omista kyllä sitä autoakaan. Äitiäni ja pikkuveljeäni näen ehkä 4-5 kertaa vuodessa todella lyhyen hetken ajan. Onneksi on sentään rakastava ihana uusi poikaystävä, mutten hänenkään seurassa kehtaisi koko ajan roikkua. Hän tarvitsee (paljon) omaa aikaa ja tilaa, mikä on suhteen kannalta hyvä, mutta yksinäisyyteni kannalta ei. En tiedä olenko "niin yksin", kuin tämän ketjun aloittaja, mutta ainakin voin samaistua yksinäisyyden tunteeseen. Olen miljoonat kerrat itkenyt yksin kotona, sitä ettei minulla ole yhtäkään ystävää kelle esim jakaa kaikki ilot ja surut. Ei ole ketään kelle puhua. Enkä halua uudelle poikaystävällenikään koko ajan avautua murheistani, koska niitä murheita on aivan liikaa. Aina kun tapaisin häntä, aika menisi itkemiseen ja valittamiseen, eikä hänen seurastaan nauttimiseen. Mieluummin valitsen sen nauttimisen. Itken ja murehdin mieluummin yksin.

:( Olen pahoillani tilanteestasi Ap. Onko mitään, mikä lievittäisi yksinäisyyden kokemustasi? Oletko huomannut, mikä helpottaa oloasi yksinäisyyden keskellä? Voisitko tehdä sellaisia asioita? 

Voi ikävää etten ole ainoa yksinäinen. Mistä näin aikuisena löytää uusia ystäviä? Ap

Tämä helpottaa yksinäisyyttäni. Ihan kuin juttelisin teille :)

Mutta sulla on kuitenkin lapset, mulla ei ole niitäkään. En tarkoita että korvaavat aikuisen seuran mutta tuovat varmaan jotain ryhtiä päiviisi. Itse vain nukun ja itkeskelen päivät pitkät.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:05"]

:( Olen pahoillani tilanteestasi Ap. Onko mitään, mikä lievittäisi yksinäisyyden kokemustasi? Oletko huomannut, mikä helpottaa oloasi yksinäisyyden keskellä? Voisitko tehdä sellaisia asioita? 

[/quote]

Lässytilää. Voi jumalauta, että ottaa aivoon nämä valittajat ja vielä enemmän ymmärtäjät. Olisko vihdoin aika tajuata, että elämä on kovaa ja siitä et selviä lässyttämällä?

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:05"]

Voi ikävää etten ole ainoa yksinäinen. Mistä näin aikuisena löytää uusia ystäviä? Ap

[/quote]

Ystäviä voi mun kokemuksen mukaan löytää opiskelun tai työn kautta, harrastuspiireistä, sitten ihan netistäkin. Jos miettii jotain uutta harrastusta, niin kannattaa valita sen mukaan, mikä itseä _oikeasti_ kiinnostaa. Ainakin mulla sellaisista harrastuksista on löytynyt helpoimmin samanhenkisiä ihmisiä. Tsemppiä sinulle Ap!

Minä olen yksin 23 neliöisessä yksiössä ja kaverini ovat toisella paikkakunnalla. Ilmeisesti he luulevat että minulla menee hyvin kun en pidä yhteyttä. Olen niin masentunut etten kykene. Itken itseni uneen. Minulla on taloudellisia vaikeuksia mm. Ulosotto ja velkoja. Vierottauduin yksin masennuslääkkeestä joka sai minut alkoholia nautittuani tekemään muutaman rikoksen joita pelkäsin koko kesän. Sakkoja tuli reippaasti ja yritän niitä maksella. Yritän silti nousta tästä ja ajatella hyviä asioita sekä pitää arjen rytmin. Aamulla piristää pelkästään se että keitän kahvit ja jaksan nousta uuteen päivään. Sitten tv tai radio auki josta uutisia tai hauskoja ohjelmia. Surullisia kannattaa välttää. Netistä olen löytänyt tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni sopivan ryhmän jonne voin mennä jos haluan. Siellä saa ruuan ja vertaistukea. Kynnys ryhmiin on korkea mutta yritä sillä niistä voit löytää ystäviä. Oma yrityksesi on tärkein.