Kokemuksia 2. asteen opiskelijan muuttamisesta vieraaseen kaupunkiin?

No mulla on. Asuin 16-vuotiaan lukiolaisen kämppiksenä solussa opiskeluaikana. Tytöllä oli irakilainen yli kolmekymppinen miesystävä (joka muuten sivumennen oli syönyt viikonloppuisin mun ruokiani). Joskus se oli tuonut kaverinsakin mukaan tööttäämään sitä tyttöä, onneksi en ollut paikalla silloin. Kauhistutti ajatella, että olin ehkä ainoa aikuinen, joka tiesi tilanteesta. En kuitenkaan tehnyt mitään, mikä nyt ehkä kaduttaa vähän. Nuorihan mä olin itsekin, mutta kai mun olisi pitänyt puuttua asiaan muutenkin kuin yrittämällä puhua tytölle järkeä. Ja joo, pääpointti nyt ei ole, että mies oli irakilainen, vaan että se oli yli kolmekymppinen. Ja kun heidän suhteensa loppui, tyttöä alkoi piirittää joku tän miehen kaveri.

Ryyppäsin ja rällästin, mutta hoidin koulun ja asiani hyvin. Tutuista ympyröistä pääseminen kasvattaa kummasti.

Ei se mopo sen enempää karkaa kuin muutamaa vuotta vanhemmallakaan... Riippuu luonteesta kiinnostaako bilettäminen ollenkaan vai kiinnostaako paljonkin. JOka tapauksessa, vaikka bailaisikin, niin useimmat kuitenkin osaavat rajoitttaa sitä sen verran että opinnot hoituu.

Muutin peruskoulun jälkeen opiskelemaan vieraaseen kaupunkiin. Sain töitä ensimmäisenä vuonna ensimmäisestä työssäoppimispaikasta. En rellestänyt. Päivät koulussa, illat ja viikonloput töissä niin hyvin pärjäs :) sain opintotuen, oman lapsilisän ja elatusmaksu annettiin suoraan mulle. Välillä isä käytti kaupassa, josta oli paljon apua<3