Lue keskustelun säännöt.
40 kriisi ja muuttuneet arvot
17.09.2021 |
Mietin eilen kävelyllä ollessani ja katsellessani naapurustoani että on tämä elämä ihan hullua. Kaikilla uudet ok-talot ja pihalla Audi tai Mersu tai molemmat. Ja ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä täällä asuu. Porealtaat ja robottileikkurit pihalla. En itse enää saa onnea näistä asioista vaan kaipaan pienempään asuntoon ja yksinkertaisempaan elämään. Ja olen kyllä ollut materiaalin perään mutta jotenkin tämä ikäkriisi (?) tekee sen että kaikki tämä tuntuu turhalle.
Muita jotka miettii samaa kelaa?
Kommentit (50)
Minä olen haaveillut talon myymisestä ja muuttamisesta mökille rauhan keskellle. Mökkimme on keskellä metsäää sijaitseva 1860 rakennettu hirsitalo.
Kaipaan yksinkertaisempaa elämää ja rauhaa. Ensin pitäisi saada nuo lapset lähtemään vain pois kotoa.
T. Mies 43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koin tämän jo pitkälle 3-kymppisenä. Tosin tulin isäksi jo 24-vuotiaana ja kolemen lapsen isänä näin asioita jo 33-vuotiaana lapseni tulevaisuuden kautta jo tuolloin. Nyt 4-kymppisenä toki tämä yhä vahvistunut.
Fakta on se, että millaisen elämän me 70-luvulla syntyneet ja sen ympärillä, ei tule olemaan keski-ikä kokemus lapsillemme ja varsinkaan heidämn lapsilleen. Ihan pikkusiena yksityiskohta eilen uutisoitiin, mutta Suomessa nämä melkolailla sivuutetaan, että 1,5 asteen globaaliin lämpötilannousuun ei päästä ja tämä tarkoittaa, että keskilämpötilat tulevat olemaan jopa yli 2-astetta korkeampia vuosisadan loppuun mennessä. Kuka tietää mitä siitä seuraa kun Siperian ikirouta samalla sulaa ja täräyttää metaanit ilmaan.
Mutta hyvä, että formulta pyörii, NBA, NHL ja kaiken maailman turhat sarjat, viihdetuotanto ja matkustaminen taas jatkuu. Me ollaan hävitty tää peli, näin se vaan on.
No anna mulle ne sun mersus ja audis. Talonkin voin ottaa.
Mietin eilen kävelyllä ollessani ja katsellessani naapurustoani että on tämä elämä ihan hullua. Kaikilla pienet vuokraluukut betonikuutioissa ja pihalla 20v vanha nissani tai toyota tai ei kumpaakaan. Ja ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä täällä asuu. Tuhkakupit ja roskia parvekkeilla. En itse enää saa onnea näistä asioista vaan kaipaan omakotitaloon ja elämään ilman, että tarvitsee miettiä, miten saan rahat riittämään kuun loppuun. Ja olen kyllä ollut kovan ruummiillisen työn perään mutta jotenkin tämä ikäkriisi (?) tekee sen että kaikki tämä tuntuu turhalle.
Vittuilektko, ap?
t. pitkäaikaistyötön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä koin tämän jo pitkälle 3-kymppisenä. Tosin tulin isäksi jo 24-vuotiaana ja kolemen lapsen isänä näin asioita jo 33-vuotiaana lapseni tulevaisuuden kautta jo tuolloin. Nyt 4-kymppisenä toki tämä yhä vahvistunut.
Fakta on se, että millaisen elämän me 70-luvulla syntyneet ja sen ympärillä, ei tule olemaan keski-ikä kokemus lapsillemme ja varsinkaan heidämn lapsilleen. Ihan pikkusiena yksityiskohta eilen uutisoitiin, mutta Suomessa nämä melkolailla sivuutetaan, että 1,5 asteen globaaliin lämpötilannousuun ei päästä ja tämä tarkoittaa, että keskilämpötilat tulevat olemaan jopa yli 2-astetta korkeampia vuosisadan loppuun mennessä. Kuka tietää mitä siitä seuraa kun Siperian ikirouta samalla sulaa ja täräyttää metaanit ilmaan.
Mutta hyvä, että formulta pyörii, NBA, NHL ja kaiken maailman turhat sarjat, viihdetuotanto ja matkustaminen taas jatkuu. Me ollaan hävitty tää peli, näin se vaan on.
Juuri eilen sain taas tuttavan yllättävän menehtymisen myötä muistutuksen, että ihmisen elämä voi päättyä koska vain varoittamatta. Ei kannata stressata asioista joihin ei voi vaikuttaa vaan nauti elämästä ettet saa stressislaagia.
No ei ole oikein ikinä kiinnostanut naapurien elämä ja autot.
Juuri muutettiin rivarista omakotitaloon, jossa on tilaa harrastuksille ja sielulle.
Kotia raivasin viisi vuotta tätä ennen. Ei ole mitään turhaa nyt, vain rauha sielussa, kun ei naapurin elämä kuulu seinien läpi. Ei ole mitään kiinnostusta minitaloihin tai kerrostalokämppään. Ei elämä omakotitalossa ole työlästä, ellei itse siitä sellaista tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään enää tavoittele tai arvosta materiaa. Asun vuokralla ja haluan omistaa mahdollisimman vähän, en halua maksaa turhia vakuutusmaksuja tai ahdistua auton naarmuuntumisesta. Puhumattakaan niska limassa töissä raatamisesta, jotta on varaa ylläpitää kaikkea omistamaansa ja hankkia lisää tavaraa. Jostain syystä materialistit eivät pysty ollenkaan rentoutumaan kodissaan, joten lomailuunkin saa uppoamaan hillittömästi rahaa.
Ihan tuttu tunne vaikka itselle tulikin vasta viidenkympin korvilla. Varsinkin kun lapset ovat nyt lähdössä kotoa olen havahtunut siihen miten paljon kulutusta ja tavaraa elämämme on sisältänyt.
En kuitenkaan ole tehnyt mitään radikaaleja ratkaisuja vaan lähtenyt liikkeelle pienistä asioista. Käynyt läpi tavaroita ja komeroita ja laittanut kierrätykseen kaiken jota en ihan oikeasti tarvitse. Olen myös alkanut pehmittää miestä siihen että emme kenties asu elämämme loppuun tässä talossa vaan tulevaisuutemme voisikin olla vaikka keskustan pienemmässä asunnossa. Ylätyksekseni mies on aika lailla lämmennyt ajatukselle.
Olen myös suunnannut vapaa-aikaa ja harrastuksia enemmän siihen suuntaan että ne eivät sisällä niin paljon varusteita ja maksullisia asioita vaan ovat sellaisia joita voi tehdä vähemmillä välineillä ja jopa ihan ilmaiseksi. Harkinnassa on myös jokinlaiseen vapaaehtoistoimintaan osallistuminen nyt kun lapset ja koti eivät enää vaadi niin paljon aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just täytin neljäkymmentä, olen virallisesti koditon, omistan vaatteeni, hammasharja, pari kirjaa ja koirani. Ei minkäänlaista kriisiä. Aion muuttaa ulkomaille heti kun saan alkupääoman kasaan, missä toki kestää, koska olen työtön. Jos mulla ei olisi tuota koiraa, lähtö olisi tietysti helpompi, mutta en luovu parhaasta ystävästäni.
Saa ehdottaa jotain kivaa maata, töitä löydän kyllä vaikka Sansibarilta, sitä en epäile.
Vierailija kirjoitti:
Just täytin neljäkymmentä, olen virallisesti koditon, omistan vaatteeni, hammasharja, pari kirjaa ja koirani. Ei minkäänlaista kriisiä. Aion muuttaa ulkomaille heti kun saan alkupääoman kasaan, missä toki kestää, koska olen työtön. Jos mulla ei olisi tuota koiraa, lähtö olisi tietysti helpompi, mutta en luovu parhaasta ystävästäni.
Saa ehdottaa jotain kivaa maata, töitä löydän kyllä vaikka Sansibarilta, sitä en epäile.
No se Sansibar nyt vaikka esimerkiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samaa mieltä. Olen ulkoistanut itseni tästä kilpavarustelusta jo vuosia sitten ja teen 30h töitä viikossa :)
N35
Toi materia ei ole kiinnostanut enää pitkään aikaan. Itse keräilen erilaisia kokemuksia ja elämyksiä. Täältä, kun ei saa mitään mukaan, kun lähtö tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi materia ei ole kiinnostanut enää pitkään aikaan. Itse keräilen erilaisia kokemuksia ja elämyksiä. Täältä, kun ei saa mitään mukaan, kun lähtö tulee.
Ei edes muistoja noista kokemuksista 🤷🏻♀️ Itselläni meni motivaatio niihinkin.
Vierailija kirjoitti:
Just täytin neljäkymmentä, olen virallisesti koditon, omistan vaatteeni, hammasharja, pari kirjaa ja koirani. Ei minkäänlaista kriisiä. Aion muuttaa ulkomaille heti kun saan alkupääoman kasaan, missä toki kestää, koska olen työtön. Jos mulla ei olisi tuota koiraa, lähtö olisi tietysti helpompi, mutta en luovu parhaasta ystävästäni.
Saa ehdottaa jotain kivaa maata, töitä löydän kyllä vaikka Sansibarilta, sitä en epäile.
Ei koira oo kenenkään ystävä. Son elään 😂
Mees ap kertomaan tuota nyyhkytarinaasi läihöostarin kuppilaan.
No nyt on kyllä jo todellinen 1st world problem.
Nuorempana ajelin moottoripyörällä, talvet autolla ja viikonloput tietty juhlin.
Nyt kun 4 lasta lähtee kohta maailmalle ajelen taas moottoripyörällä, talvet autolla ja viikonloput, no en jaksa enää juhlia mutta ajelen moottoripyörällä :D
Minä taas haaveilen siitä, että irtisanoutuisin vakituisesta työstäni, jossa olen 20 vuotta ollut ja heittäytyisin tukien varaan. Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa: karenssia, jatkuvaa tukien hakemista ja oman elämänsä tilittämistä viranomaisille ja köyhyyttä. Siitä huolimatta haaveilen tästä oravanpyörästä poistumista.
Ihmisen elämänvaiheet haastavat usein aiemmat totuudet. Mielestäni olet rohkea ja fiksu, kun voit katsella nyt elämääsi toisin silmin kuin vaikka 10 vuotta sitten, ja valita uudestaan, mitä haluat elämässäsi vahvistaa ja mistä olet valmis luopumaan. Vaikka elämässä on paljon sellaista, mihin emme voi vaikuttaa, voi kuitenkin vaikuttaa siihen, mihin suuntaan haluaa kasvaa, mitä kutsuu elämäänsä ja mille sanoa ei.