Muistatko vielä 80- ja 90-luvun toimivan kouluyhteisön?

Kävin koulua 1988-1997 Helsingissä ja aika kullatuilta vaikuttavat sun muistot.

En muista. Muistan laman ja perunavellin kouluruokana. Muistan koulukiusaamisen, johon kukaan ei puuttunut, kaikkein vähiten opettaja. Muistan ruualla pelleilyn ja sotkemisen ruokalassa.

Ainakin itse muistan toimivan hammashoidon ja just ton että terkkarille pääsi senkun meni vaan.

Itse kaipaan ainakin tuota kuria ja järjestystä kouluun.

Meillä oli hankala ope ja aikas vaativat opettajat joskus, ehkei se aina toiminut. Luokassa oli jako: liikunnallisesti hyvät ja matematiikassa hyvät joka kattoi suuren osan luokasta ja sitten me tytöt pieni ryhmä (olin taiteellisesti hyvä). Ja sitten ne kilttistä vastaavat pojat jotka kyhjöttivät hiljaa pulpetissa. Kouluterkkarista sai traumoja jonkin verran. Mutta järjestystä pidettiin yllä

Ap on ilmeisesti maaseudulta. Meillä oli luokassa 38 oppilasta ja aikalailla samat ongelmat kuin nykykouluissakin. Laman myötä opettajia lomautettiin ja kaikessa säästettiin, mikä toi oman lisänsä. 

t. 91 koulunsa aloittanut

Kyllä ainakin itse muistan miten kouluruoka syötiin eikä siitä napistu. Jonossa kuljettiin kuin armeijassa ja opettajan sana oli laki. Rehtoria ei ehkä kunnioitettu, mutta pelättiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka keksi että tarkkailuluokista luovutaan?

Olin tarkkailu luokalla 1975

Vierailija kirjoitti:

Ap on ilmeisesti maaseudulta. Meillä oli luokassa 38 oppilasta ja aikalailla samat ongelmat kuin nykykouluissakin. Laman myötä opettajia lomautettiin ja kaikessa säästettiin, mikä toi oman lisänsä. 

t. 91 koulunsa aloittanut

Ap ei ole landepaukku ja jos huomasit en aloituksessani puhunut säästämisestä mitään. 90-luvulla toki säästettiin, mutta puhun 80-90-luvusta kokonaisuudessaan miten moni asia toimi. Esimerkiksi tuo kuri ja järjestys ei kai ole rahakysymys.

Itse en ole ollut tarkkailuluokalla, mutta läheltä seurasin tarkkailuluokan oppilaita ja niitä on kaveripiirissä tänäpäivänä. Ovat fiksuja ja normaaleja veronmaksajia ja pärjänneet elämässä hienosti. 

Minulla ei ole varhaisdementiaa kuten monilla enkä erehdy väittämään, että kouluruokaa syötiin napisematta. Kumiperunat sun muut oli ihan käsitteitä.

Muistatko kun kouluissa oli maltilliset luokkakoot ja oma opettaja, joka tunsi oppilaat ja vanhemmat?

Joo, maltilliset 36 oppilasta oli luokassa. Opettaja ei koskaan edes nähnyt suurinta osaa vanhemmista. 

Oli kouluterkkarit, -lääkärit ja -psykologit tavattavissa päivittäin tai ainakin viikottain.

Terkkari päivysti kyllä päivittäin. Lääkäri taisi käydä kerran kuussa. Psykologia ei ollut. Kuraattorille pääsi ain todella pahassa tilanteessa. 

Oli tarkkailuluokat ja kuri sekä järjestys.

Ei ollut tarkkailuluokkia, vaan erityisluokat. Kuria oli jos opettaja osasi pitää. Kaikki eivät osanneet. 

Opettajia kunnioitettiin ja vanhemmat tulivat hakemaan lapsensa koulusta kesken päivän, jos oli häiriköinyt.

Osa kunnioitti osa ei. Pitkälti myös opettaja kohtaista. En muista, että koskaan olisi vanhempi tullut häirikköä kotiin hakemaan. Häiriköt pistettiin käytävään tai rehtorin puhutteluun.

Kouluruoka syötiin tai jätettiin syömättä, siitä ei kuitenkaan purnattu ja maristu.

Todellakin purnattiin ja maristiin. Siksihän se ruoka jätettiin syömättä kun oli pahaa. 

Joulujuhlissa oli joulupukki, kevätjuhlissa laulettiin Suvivirsi

Joulupukkia ei ollut päiväkodin jälkeen missään, koska ei kukaan enää kouluaikana pukkiin uskonut. Suvivirsi kyllä laulettiin (niin kuin ainakin oman lapsen koulussa tehdään edelleen)

ja vanhempainyhdistykseen oli tunkua.

Juuei. Saman 3-5 pyörivät siellä joka vuosi. 

Näin minun kouluaikanani 90-luvun alussa Lahdessa. 

Mihin tämä kaikki on kadonnut? Mitä tässä on oikein tapahtunut?

Kiusaamista ja kaikkien h*mottelua koko yläaste. Paitsi jos sattui olemaan musiikkiluokalla.

Kouluruoka syötiin tai itkettiin ja syötiin. Ja napistiin, piiloteltiin tähteitä lautasen alle ja lautsliinan sisään, kun oltiin ensin pyydetty keittäjältä ihan ”miniminipieni annos”.

Vierailija kirjoitti:

Muistatko kun kouluissa oli maltilliset luokkakoot ja oma opettaja, joka tunsi oppilaat ja vanhemmat?

Joo, maltilliset 36 oppilasta oli luokassa. Opettaja ei koskaan edes nähnyt suurinta osaa vanhemmista. 

Oli kouluterkkarit, -lääkärit ja -psykologit tavattavissa päivittäin tai ainakin viikottain.

Terkkari päivysti kyllä päivittäin. Lääkäri taisi käydä kerran kuussa. Psykologia ei ollut. Kuraattorille pääsi ain todella pahassa tilanteessa. 

Oli tarkkailuluokat ja kuri sekä järjestys.

Ei ollut tarkkailuluokkia, vaan erityisluokat. Kuria oli jos opettaja osasi pitää. Kaikki eivät osanneet. 

Opettajia kunnioitettiin ja vanhemmat tulivat hakemaan lapsensa koulusta kesken päivän, jos oli häiriköinyt.

Osa kunnioitti osa ei. Pitkälti myös opettaja kohtaista. En muista, että koskaan olisi vanhempi tullut häirikköä kotiin hakemaan. Häiriköt pistettiin käytävään tai rehtorin puhutteluun.

Kouluruoka syötiin tai jätettiin syömättä, siitä ei kuitenkaan purnattu ja maristu.

Todellakin purnattiin ja maristiin. Siksihän se ruoka jätettiin syömättä kun oli pahaa. 

Joulujuhlissa oli joulupukki, kevätjuhlissa laulettiin Suvivirsi

Joulupukkia ei ollut päiväkodin jälkeen missään, koska ei kukaan enää kouluaikana pukkiin uskonut. Suvivirsi kyllä laulettiin (niin kuin ainakin oman lapsen koulussa tehdään edelleen)

ja vanhempainyhdistykseen oli tunkua.

Juuei. Saman 3-5 pyörivät siellä joka vuosi. 

Näin minun kouluaikanani 90-luvun alussa Lahdessa. 

Mihin tämä kaikki on kadonnut? Mitä tässä on oikein tapahtunut?

Hups, jäi ap:n kysymykset vahingossa tuohon loppuun. Vastataanpa niihin erikseen: Ei nuo minusta mihinkään ole kadonneet, kun isointa osaa asioista ei ole ollutkaan. Ap:lla aika kullannut muistot tai sitten oli jossain todella erilaisessa koulussa kuin itse olin. 

Muistan. Opettaja kiusasi minua yhdessä muiden lasten kanssa. Luokalla oli myös lukihäiriöinen, joka oli kaikkien mielestä vain tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole varhaisdementiaa kuten monilla enkä erehdy väittämään, että kouluruokaa syötiin napisematta. Kumiperunat sun muut oli ihan käsitteitä.

Tunnettiin myös Kinder-yllätysperunat :D Ikinä ei tiennyt oliko sisällä musta yllätys vai ei. 

Ja KUKAAN ei syönyt nurisematta pastasilakkakeittoa, tuota lahtelaisen kouluruokailun "kruununjalokiveä". Vieläkin puistattaa kun sitä ajattelen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatko kun kouluissa oli maltilliset luokkakoot ja oma opettaja, joka tunsi oppilaat ja vanhemmat?

Joo, maltilliset 36 oppilasta oli luokassa. Opettaja ei koskaan edes nähnyt suurinta osaa vanhemmista. 

Oli kouluterkkarit, -lääkärit ja -psykologit tavattavissa päivittäin tai ainakin viikottain.

Terkkari päivysti kyllä päivittäin. Lääkäri taisi käydä kerran kuussa. Psykologia ei ollut. Kuraattorille pääsi ain todella pahassa tilanteessa. 

Oli tarkkailuluokat ja kuri sekä järjestys.

Ei ollut tarkkailuluokkia, vaan erityisluokat. Kuria oli jos opettaja osasi pitää. Kaikki eivät osanneet. 

Opettajia kunnioitettiin ja vanhemmat tulivat hakemaan lapsensa koulusta kesken päivän, jos oli häiriköinyt.

Osa kunnioitti osa ei. Pitkälti myös opettaja kohtaista. En muista, että koskaan olisi vanhempi tullut häirikköä kotiin hakemaan. Häiriköt pistettiin käytävään tai rehtorin puhutteluun.

Kouluruoka syötiin tai jätettiin syömättä, siitä ei kuitenkaan purnattu ja maristu.

Todellakin purnattiin ja maristiin. Siksihän se ruoka jätettiin syömättä kun oli pahaa. 

Joulujuhlissa oli joulupukki, kevätjuhlissa laulettiin Suvivirsi

Joulupukkia ei ollut päiväkodin jälkeen missään, koska ei kukaan enää kouluaikana pukkiin uskonut. Suvivirsi kyllä laulettiin (niin kuin ainakin oman lapsen koulussa tehdään edelleen)

ja vanhempainyhdistykseen oli tunkua.

Juuei. Saman 3-5 pyörivät siellä joka vuosi. 

Näin minun kouluaikanani 90-luvun alussa Lahdessa. 

Mihin tämä kaikki on kadonnut? Mitä tässä on oikein tapahtunut?

Hups, jäi ap:n kysymykset vahingossa tuohon loppuun. Vastataanpa niihin erikseen: Ei nuo minusta mihinkään ole kadonneet, kun isointa osaa asioista ei ole ollutkaan. Ap:lla aika kullannut muistot tai sitten oli jossain todella erilaisessa koulussa kuin itse olin. 

Hyvä pitkä kommentointi sinulta, kiitos. Varmasti kouluissa on ollut eroa ja ehkä tuo Lahden nykyinen maine ja meininki juontaa jo juurensa selkeästi 80-90 luvun kouluista ja tapahtumista siellä. Kiva kun jaksoit vastata noin pitkästi. Ikävää, että omat koulukokemuksesi ovat tuonkaltaisia mitä kirjoitit. Toivottavasti eivät jättäneet jälkiä sinuun.

Ap 

Itse muistan nuo vanhempainyhdistyksen myyjäiset, jotka pursui käsitöitä ja leivonnaisia mitä vanhemmat, lähinnä äidit olivat tehneet. Yhteisöllisyyttä oli ja vanhemmatkin tunsivat toisensa eri tavalla miten itse tunnen omien lapsieni vanhemmat nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatko kun kouluissa oli maltilliset luokkakoot ja oma opettaja, joka tunsi oppilaat ja vanhemmat?

Joo, maltilliset 36 oppilasta oli luokassa. Opettaja ei koskaan edes nähnyt suurinta osaa vanhemmista. 

Oli kouluterkkarit, -lääkärit ja -psykologit tavattavissa päivittäin tai ainakin viikottain.

Terkkari päivysti kyllä päivittäin. Lääkäri taisi käydä kerran kuussa. Psykologia ei ollut. Kuraattorille pääsi ain todella pahassa tilanteessa. 

Oli tarkkailuluokat ja kuri sekä järjestys.

Ei ollut tarkkailuluokkia, vaan erityisluokat. Kuria oli jos opettaja osasi pitää. Kaikki eivät osanneet. 

Opettajia kunnioitettiin ja vanhemmat tulivat hakemaan lapsensa koulusta kesken päivän, jos oli häiriköinyt.

Osa kunnioitti osa ei. Pitkälti myös opettaja kohtaista. En muista, että koskaan olisi vanhempi tullut häirikköä kotiin hakemaan. Häiriköt pistettiin käytävään tai rehtorin puhutteluun.

Kouluruoka syötiin tai jätettiin syömättä, siitä ei kuitenkaan purnattu ja maristu.

Todellakin purnattiin ja maristiin. Siksihän se ruoka jätettiin syömättä kun oli pahaa. 

Joulujuhlissa oli joulupukki, kevätjuhlissa laulettiin Suvivirsi

Joulupukkia ei ollut päiväkodin jälkeen missään, koska ei kukaan enää kouluaikana pukkiin uskonut. Suvivirsi kyllä laulettiin (niin kuin ainakin oman lapsen koulussa tehdään edelleen)

ja vanhempainyhdistykseen oli tunkua.

Juuei. Saman 3-5 pyörivät siellä joka vuosi. 

Näin minun kouluaikanani 90-luvun alussa Lahdessa. 

Mihin tämä kaikki on kadonnut? Mitä tässä on oikein tapahtunut?

Hups, jäi ap:n kysymykset vahingossa tuohon loppuun. Vastataanpa niihin erikseen: Ei nuo minusta mihinkään ole kadonneet, kun isointa osaa asioista ei ole ollutkaan. Ap:lla aika kullannut muistot tai sitten oli jossain todella erilaisessa koulussa kuin itse olin. 

Hyvä pitkä kommentointi sinulta, kiitos. Varmasti kouluissa on ollut eroa ja ehkä tuo Lahden nykyinen maine ja meininki juontaa jo juurensa selkeästi 80-90 luvun kouluista ja tapahtumista siellä. Kiva kun jaksoit vastata noin pitkästi. Ikävää, että omat koulukokemuksesi ovat tuonkaltaisia mitä kirjoitit. Toivottavasti eivät jättäneet jälkiä sinuun.

Ap 

Oliko muita hyviä vitsejä? Lahti on ollut "Suomen Chicago" maineineen jo ainakin 70-luvulta lähtien. Nykyisinhän se on ihan ok paikka.