Lue keskustelun säännöt.
Pienet pojat lähes AINA paljon raisumpia kuin tytöt
30.10.2014 |
Minulla on 5-vuotias, rauhalllinen ja iloinen pieni tyttö. Hän tykkää kaikenlaisista leikeistä: leikkipuistossa juoksee ja keinuu, sekä tykkää olla hiekkalaatikolla. Tykkää myös pikkuautoista ja ns. poikamaisistakin leikeistä. Tietenkin myös barbie- ja nukkeleikitkin kiinnostaa.
Olemme suurella vaivalla kasvattaneet hänestä toiset huomioon ottavan ja ystävällisen ihmisen, ja hän saakin helposti kavereita.
Harmikseni olen huomannut että suurin osa ystävieni poikalapsista (4-5-v.) ovat väkivaltaisia, todella riehakkaita ja jopa ilkeileviä. Eivät vain lastani, vaan myös muita kohtaan. Mistä tämä johtuu? Sallitaanko pojille riehakkaammat ja jopa väkivaltaiset leikit?
Harmittaa kovasti, kun tyttöni rauhallisena luonteena aina hämmentyy näistä leikeistä, eikä osaa puolustautua kun häntä hakataan jollain miekalla päähän. Hän ei ole tällaiseen tottunut, enkä haluaisikaan häntä siihen totuttaa. Kun hän tulee itkien luokseni, en sano että "pojat on poikia", vaan saatan lähteä yhdessäkin selvittämään tilannetta toisen osapuolen kanssa, jos tyttö on oikeasti satuttanut itsensä.
En painaisi koskaan villaisella, jos oma poikani kiusaisi muita tai käyttäytyisi väkivaltaisesti toisia kohtaan. Minulla siis ei ole poikaa, mutta jos olisi niin kasvattaisin hänet myös samojen sääntöjen mukaan kuin tytönkin: toisia pitää kunnioittaa.
Vituttaa kyllä kun tällaisten riiviöiden takia menee oma kasvatustyö hukkaan :(
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:07"]
Lukekaa Sinkkosta. Toisekseen väittäisin että vika on usein myös tyttöjen äideissä. Miksi kannustatte tyttöjä hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen? Lapsen kuuluu leikkiä ja juosta, kiipeillä, hyppiä, myöriä maassa jne. Normaali fyysinen kehitys vaatii monipuolista ja jatkuvaa liikettä. Nykylasten ongelma on se ettei liikuta tarpeeksi.
[/quote]
Ei tyttö voi juosta ja kiivetä kun hello kitty mekko menee pilalle....
Kyllä meidän tytöt riehuvat ja juoksevat ja kiipeilevät, mutta valitettavast olen nähnyt miten monelta tytöltä ne puistossa kielletään, sillä vaatteet sitkeutuvat. Jösses, sääliksi käy tyttöjä. Istuvat sitten hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienten lasten vilkkaus on NORMAALIA. Myös se, että lapsi on rauhallinen, arka ja ujo, on NORMAALIA. Katsos me aikuisetkin olemme erilaisia, ja koitetaan silti tulla toimeen keskenämme.
Mielestä raisuja, hallinnassa olevia, leikkejä ei tule missään tapauksessa kieltää. Kuten joku tuolla mainitsi lasten tulee juosta, hyppiä ja jopa riehua :D Rauhallisia tyttöjä /poikia voisi ennemmin kannustaa liittymään leikkiin mukaan. Ja korostan yhä sitä etten tarkoita raisuilla leikeillä toisten satuttamista.
T:4
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:32"]
Toisaalta en ymmärrä miksi lapsen pitää olla kiltti ja rauhallinen?
[/quote]
Ymmärrän pointtisi! En tarkoita että pitäisi olla hiljaa ja leikkiä jotain nyhjäysleikkejä :D. Tarkoitin lähinnä, että raisut & väkivaltaiset leikit ärsyttävät ja se kiusaaminen. Voi olla että olen väärässä, mutta kokemukseni mukaan pojissa on paljon pieniä "kiusanhenkiä" jotka härnäävät tyttöjä. Johtuukohan käytös kotikasvatukessta? Että pojilta ei kenties vaadittaisi sosiaalista, toiset huomioon ottavaa käytöstä jne?
Kyllä meidän likka tykkää myös vauhdikkaista leikeistä, hipasta ja riehakkaammasta menosta. Mutta hän osaa ottaa muut huomioon, on kanssaleikkijöille tosi kohtelias ja leikkii myös muiden ehdoilla. Tyttöni ei ole koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti, eikä hänelle tulisi mieleenkään satuttaa muita. Kyse on siis ehkä juurikin käytöstavoista, jotka opitaan kotona. -ap
[/quote]
Kyllä tytöt osavat olla paljon pahempia kiusaajia, henkisesti. He sulkevat aina jonkun leikin ulkopuolelle ja puhuvat pahaa toisista.
Odota kun tyttösi vähän kasvaa, niin sitten saat olla selvittelemässä tuollaisia riitoja. Alkaa nimittäin viimeistään koulussa. Ja samaan aikaan ne mainitsemasi riehuvat pojat pelaavat kaikki yhdessä koulun pihassa sählyä ja jalkapalloa ja ketään ei suljeta joukon ulkopuolelle.
Siinä sinulla sitten peiliin katsomisen paikka omasta kasvatuksestasi.
[/quote]
Muistelet jotain 80-lukua? Pojat ei enää osaa olla ryhmissä, pihapelejä ei enää juuri pelata ja jos välkällä pelataan jalkapalloa niin hyvinkin ilkeästi joku/jotkut voidaan sulkea pelin ulkopuolelle. Pojat ovat nykyisin yhä enemmän ja enemmän vain pareittain, johtuu ehkä siinä että vapaa-ajanvietto on siirtynyt sisätiloihin ja harvat vanhemmat haluavat kokonaista poikalaumaa kotiinsa, yleensä saa tuoda vain sen yhden kaverin.
Meillä on lapsille samanlainen kasvatus.
Esikoispoika on rauhallinen, ujohko, kiltti. Arkailee just liian rajuja leikkejä ja on varovainen kaikessa tekemisessään. Tyttö taas on pojan vastakohta, tosi raisu, villi menijä ja haluaa rajuja miekkailuleikkejä ja tykkää leikkiä kaikkia rajuja leikkejä, hyppii sohvilta ja teloo itseään milloin mihinkin.
Se on se syntymäluonne joka mielestäni vaikuttaa eniten tempperamenttiin, ei kasvatus. Ainakin mun omakohtaisen kokemukseni mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat ovat usein luontaisesti vilkkaampia ja tarvitsevat liikkumatilaa, mutta se ei tarkoita että toisten kiusaaminen olisi normaalia ja hyväksyttää käytöstä pojille sen enempää kuin tytöillekään. Sitä energiaa pitäisi saada purkaa jollain muulla tavalla, muita loukkaamatta. Itselläni on kaksi isoveljeä, jotka riehuivat paljon keskenään ja toisten poikien kanssa ollessamme lapsia. Joskus se näytti niinkin rajulta, että vanhemmat yrittivät puuttua siihen, mutta pojat olivat yksimielisesti sitä mieltä että se on vain leikkiä, eikä kukaan kiusaa ketään, joten vanhemmatkaan eivät väkisin halunneet estää sitä niin kauan kuin se on turvallista eikä ketään kiusata. Nyt aikuisena veljet ovat rauhallisia ja erittäin hyväkäytöksisiä, mutta edelleen hyvin liikkuvaisia. Meillä ei tyttöjäkään kielletty esimerkiksi kiipeilemästä puissa, tai sotkemasta vaatteita vaan saimme kasvaa hyvin vapaasti. Ei ollut pojille ja tytöille juurikaan erinlaista kasvatusta. Silti tytöt ovat olleet paljon rauhallisempia, yhtä lukuunottamatta, joka riehui usein mukana poikienkin kanssa.
Meillä tyär on saanut kiipeillä ja riehua, ja nyt typy mottaa nyrkillä naamaan kun pojat tulevat "tervehtimään" jollain sählymailoilla.
Ei ole ihanteellista tämäkään, tuntuu että viimeksi motannut saa aina aikuisten haukut, mutta olen salaa ylpeä lapsestani joka ainakin tekee itse selväksi jos kohtelu ei miellytö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin helppoa kuvitella olevansa loistava kasvattaja kun on sattunut saamaan helpon (usein tyttö) lapsen. Kyllä niitä raisuja poikiakin useimmiten kasvatetaan. Voin kertoa sanovani EI EI EI noin sata kertaa päivässä. (kaksi poikaa). Ne kasvatuksen tulokset näkyvät toivottavasti joskus.. Toistaiseksi meillä vallitsee kaaos. Varmaan monia tyttöjen äitejä hirvittää. Pojat ovat silti ihania. Meillä on kaksi sukupuolta ja erilaiset hormonit johdattelemassa erityyppisiin tekemisiin. Tottakai on rauhallisiakin poikia ja raisuja tyttöjä. Kasvatuksen merkitys on loppujen lopuksi aika pieni.
Meillä toisinpäin. Meidän pikkumies on tosi rauhallinen mutta neiti sitä vastoin vastaa varmaan kolmea normaalia poikaa. Eli ei voi yleistää. Luonne se on joka määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en usko ollenkaan että tytöillä olisi vähemmän tarvetta liikkumiseen. Jos katsoo vaikka hoplopissa tai vastaavassa leikkipaikassa niin ei eri sukupuolten välillä mitään eroa "riehumisessa" ole, ei siellä kukaan tyttö halua mieluummin värittää prinsessankuvia pöydän ääressä kiipeilyn yms. sijaan. Lapset kyllä oppivat nopeasti mitä heiltä odotetaan ja yleensä, valitettavaa kyllä, tytöiltä odotetaan hillitympää käytöstä kuin pojilta. Sitten kun tytöt tietävät että saa vapaasti olla ja temmeltää, he myös sen tekevät.
Mulla on kaksi riehakasta viisivuotiasta poikaa. Meillä hakataan (pehmo)miekoilla, juostaan, hypitään, painitaan jne. Ylipäätään leikit ovat usein tosi fyysisiä jos vertaa joidenkin tuttujen tyttölasten leikkeihin. Tahallaan pojat eivät toisia satuta, yleensä ovat teloneet itse itsensä jos jotain haavereita sattuu. Koskaan en ole heidän nähnyt esim. lyövän ketään satuttamistarkoituksessa.
Pojat mielellän leikkisivät ja meuhkaisivat myös tyttöjen kanssa, mutta tytöt eivät tunnu ilahtuvan painiotteista tai pehmomiekkailusta jotka meidän lapsille ovat ihan normaaleja ja kivoja juttuja. Ei niiden rajujen otteiden taustalla siis ole välttämättä mitään pahaa tarkoitusta, pojat vain ovat tottuneet leikkimään paljon fyysisemmin eivätkä välttämättä ymmärrä että se ei kaikista niin kivaa ole. Lasten yhteisissä jalkopallopeleissä ero on aivan silmiinpistävä: tytöt saattavat pahoittaa mielensä jos poika tulee ja ottaa pallon - mikä sinänsä kuuluu siihen peliin.
En haluaisi syöttää pojilleni stereotypioita, mutta olen huomannut että joskus pyydän heitä leikkimään rauhallisesti jos porukassa on tyttöjä - ja perustellut asian sillä että tytöt eivät tykkää niin rajuista leikeistä. Aika usein se kuitenkin on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ihan tajunnut miten sun kasvatustyö menee hukkaan jos sun kavereilla on riehakkaita poikia?
Oon siis tyttö(11) ja pienenä on annettu kiipeillä kallioilla ja sanottu että ei haittaa jos vähän sattuu kunhan vaan ei käy mitään pahasti vaikka mekko olisi mennyt likaiseksiä äiti vain sanoi että sitten pestään olen aina saanut valita itse lelut ja olen ehkä vähän raisumpi tapaus (en oo ihan varma mut kai) koska minun on annettu olla sellainen ja se on hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vilkas poika, mutta ei hän muita kiusaa. Leikit ovat vauhdikkaita, ja energiaa riittää, mutta kyllä hänet on opetettu muita oikein kohtelemaan. Minulla on myös se rauhallinen tyttö niin ehkä on siskon kanssa oppinut?
Vierailija kirjoitti:
On niin helppoa kuvitella olevansa loistava kasvattaja kun on sattunut saamaan helpon (usein tyttö) lapsen. Kyllä niitä raisuja poikiakin useimmiten kasvatetaan. Voin kertoa sanovani EI EI EI noin sata kertaa päivässä. (kaksi poikaa). Ne kasvatuksen tulokset näkyvät toivottavasti joskus.. Toistaiseksi meillä vallitsee kaaos. Varmaan monia tyttöjen äitejä hirvittää. Pojat ovat silti ihania. Meillä on kaksi sukupuolta ja erilaiset hormonit johdattelemassa erityyppisiin tekemisiin. Tottakai on rauhallisiakin poikia ja raisuja tyttöjä. Kasvatuksen merkitys on loppujen lopuksi aika pieni.
Hei minulla on vilkas poika ja rauhallinen tyttö, ja kyllä tytön kanssa on ollut paljon haastavampaa.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:32"]
Toisaalta en ymmärrä miksi lapsen pitää olla kiltti ja rauhallinen?
[/quote]
Ymmärrän pointtisi! En tarkoita että pitäisi olla hiljaa ja leikkiä jotain nyhjäysleikkejä :D. Tarkoitin lähinnä, että raisut & väkivaltaiset leikit ärsyttävät ja se kiusaaminen. Voi olla että olen väärässä, mutta kokemukseni mukaan pojissa on paljon pieniä "kiusanhenkiä" jotka härnäävät tyttöjä. Johtuukohan käytös kotikasvatukessta? Että pojilta ei kenties vaadittaisi sosiaalista, toiset huomioon ottavaa käytöstä jne?
Kyllä meidän likka tykkää myös vauhdikkaista leikeistä, hipasta ja riehakkaammasta menosta. Mutta hän osaa ottaa muut huomioon, on kanssaleikkijöille tosi kohtelias ja leikkii myös muiden ehdoilla. Tyttöni ei ole koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti, eikä hänelle tulisi mieleenkään satuttaa muita. Kyse on siis ehkä juurikin käytöstavoista, jotka opitaan kotona. -ap
[/quote]
Kyllä tytöt osavat olla paljon pahempia kiusaajia, henkisesti. He sulkevat aina jonkun leikin ulkopuolelle ja puhuvat pahaa toisista.
Odota kun tyttösi vähän kasvaa, niin sitten saat olla selvittelemässä tuollaisia riitoja. Alkaa nimittäin viimeistään koulussa. Ja samaan aikaan ne mainitsemasi riehuvat pojat pelaavat kaikki yhdessä koulun pihassa sählyä ja jalkapalloa ja ketään ei suljeta joukon ulkopuolelle.
Siinä sinulla sitten peiliin katsomisen paikka omasta kasvatuksestasi.