Lue keskustelun säännöt.
Pienet pojat lähes AINA paljon raisumpia kuin tytöt
30.10.2014 |
Minulla on 5-vuotias, rauhalllinen ja iloinen pieni tyttö. Hän tykkää kaikenlaisista leikeistä: leikkipuistossa juoksee ja keinuu, sekä tykkää olla hiekkalaatikolla. Tykkää myös pikkuautoista ja ns. poikamaisistakin leikeistä. Tietenkin myös barbie- ja nukkeleikitkin kiinnostaa.
Olemme suurella vaivalla kasvattaneet hänestä toiset huomioon ottavan ja ystävällisen ihmisen, ja hän saakin helposti kavereita.
Harmikseni olen huomannut että suurin osa ystävieni poikalapsista (4-5-v.) ovat väkivaltaisia, todella riehakkaita ja jopa ilkeileviä. Eivät vain lastani, vaan myös muita kohtaan. Mistä tämä johtuu? Sallitaanko pojille riehakkaammat ja jopa väkivaltaiset leikit?
Harmittaa kovasti, kun tyttöni rauhallisena luonteena aina hämmentyy näistä leikeistä, eikä osaa puolustautua kun häntä hakataan jollain miekalla päähän. Hän ei ole tällaiseen tottunut, enkä haluaisikaan häntä siihen totuttaa. Kun hän tulee itkien luokseni, en sano että "pojat on poikia", vaan saatan lähteä yhdessäkin selvittämään tilannetta toisen osapuolen kanssa, jos tyttö on oikeasti satuttanut itsensä.
En painaisi koskaan villaisella, jos oma poikani kiusaisi muita tai käyttäytyisi väkivaltaisesti toisia kohtaan. Minulla siis ei ole poikaa, mutta jos olisi niin kasvattaisin hänet myös samojen sääntöjen mukaan kuin tytönkin: toisia pitää kunnioittaa.
Vituttaa kyllä kun tällaisten riiviöiden takia menee oma kasvatustyö hukkaan :(
Kommentit (36)
Jatka sinä rauhassa sitä pikku prinsessaunelmaasi. Minä nautin täysillä kahden poikani seurasta, autoineen, painimisineen ja välillä raisuksikin yltävien leikkien keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden pojan äitinä sanon että pohat on raisumpia ja lyömiseen pitää vanhenpien puuttua. Mut liikaa jauhat siitä miten kasvattaisit pojat, kun sitä raisuutta et saa pois. lyöminen ehdoton Ei. Raisuus lähtee pois iän mukana ja vain harvalle se jää.
Omani on 11 ja 13v. ja voin kertoa että se tilanne muuttuu. Monesta pojasta kasvaa aivan ihana ja mutkaton poika ja tytöt taas muuttuu. Tulee se älytön sosiaalinen kiusailu mitä naisilla on toisiaan kohtaan. Eivät kuule ole mun pojat enää mitenkään raisuja, kun ikää on tullut lisää.Tytöt voivat olla toisilleen hyvinkin ilkeitä. Mun pojilla menee ainan hyvin kaikkien kanssa. Pojat on muutakin kuin sitä taaperoa ja leikki-ikäisiä! lisäksi pojille äiti on erittäin tärkeä!
Lasten ollessa pieniä toivoin että mulla olisi ollut tyttöjä ja ikinä enää en vaihtaisi tyttöihin ja niiden henkiseen ilkeyteen.
Uskon tempperamenttieroihin lapsikohtaisesti, mutta myös kasvatukseen. Mulla on herkkä poika, jonka mielileikit voisi mieltää perinteisesti "tyttömäiseksi". Hän myös arastelee kovaänisiä ja rajuja leikkejä, ampumista ja huutamista. Kasvatuksessa olemme korostaneet tasa-arvoa ja antaneet pojan itse valita mielenkiinnonkohteitaan ja lelujaan. Kaikki on siis hyvin, paitsi mua vittuttaa armottamasti kun sukulaiset aina jaksavat harmitella pojan "ujoutta" ja ihmetellä "miksi hän ei ole niin kuin muut pojat". Itse nämä ihmettelijät pukevat poikansa syntymästä asti siniseen ja maastokuvioon, leluksi autoja ja mahdollisimman rajuja ohjelmia heti kun vaan telkkarin edessä pysyy! Kaikki muu on neitimäistä. Argh! Mua pelotellaan sillä että poika ei pärjää ja häntä kiusataan varmasti koulussa jos ei MIEHISTY.
Wow tää keskusteluhan lähti nyt sit "tyttöjen ei kuulu istua paikallaan" -linjalle.. Vaikka sanoin, että ongelmana on KÄYTÖSTAVAT. Pojat mätkivät toisiaan ja ties kuinka monta kertaa tyttöni on jäänyt tulilinjalle, kun poikien äidit vain katselee nauraen kuinka "Meidän Pekka on niin villi", eikä esimerkiksi kielletä lyömästä.
Koskaan ei ole toinen tyttö tullut mätkimään tytärtäni, kyseessä on aina ollut poika.
Joku kyseli, että kuinka kasvatustyöni "menee hukkaan" näiden huonostikasvatettujen pikku natiaisten takia. No tietenkin siinä, että minun hyvin kasvatettu tyttäreni saa näistä vaikutteita ja omaksuu samanlaiset leikkikentän säännöt. Pitäisi vissiin rajoittaa siis näiden huonosti kasvatettujen seuraa?
En ole koskaan toivonut että tyttäreni istuisi pöydän ääressä piirrellen Hello Kittyjä. Hän on tosi liikunnallinen ja energinen tyttö.
Olen vain nyt tosi moneen otteeseen huomannut, että pojille anteeksiannetaan paljon paskempaa käytöstä kuin tytöille, vaikka kuinka muka ollaan niin tasa-arvoisia. -ap
Itselläni on kaksi poikaa ja keskimmäisenä tyttö. Eilen tytär kertoi eilen minulle kuinka toivoo meille vauvaa, mutta "ei koskaan poikavauvaa" koska ne kuulemma syövät räkää ja opettavat huonoja tapoja hänelle.
Itseäni nauratti, mutta tiedostan kyllä tyttäreni ongelman: ei ole helppoa kasvaa kahden pojan välissä. Ongelma on ainakin meillä se, että pojat ottavat isomman tilan ja tyttö jää sitten jalkoihin. Poikien leikkiin tuntuu selvästi kuuluvan jonkinlainen sopimus siitä, että pienet lommot ja kivut ei haittaa vaan ne kuuluvat vähän kuin pakettiin. Tyttö taas ajattelee aivan päinvastoin.
Pienen pojan (alle kouluikäisen) on ehkä vaikea hahmottaa sitä, että kun itsestä on kivaa kun joku tulee lyömään sählymailalla päähän, miksei se ole kivaa sitten siitä toisestakin. Tämän tyylisestä keskustellaan meillä päivittäin. Itselläni on hyvin stereotyyppiset pojat ja tytär, vaikka kaikkia on kannustettu liikkumaan, temppuilemaan ja leikkimään. Pojat on silti ihania, kaikessa vauhdikkuudessaan reiluja eivätkä jää märehtimään asioita niin kuin tyttäreni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:02"]
Wow tää keskusteluhan lähti nyt sit "tyttöjen ei kuulu istua paikallaan" -linjalle.. Vaikka sanoin, että ongelmana on KÄYTÖSTAVAT. Pojat mätkivät toisiaan ja ties kuinka monta kertaa tyttöni on jäänyt tulilinjalle, kun poikien äidit vain katselee nauraen kuinka "Meidän Pekka on niin villi", eikä esimerkiksi kielletä lyömästä.
Koskaan ei ole toinen tyttö tullut mätkimään tytärtäni, kyseessä on aina ollut poika.
Joku kyseli, että kuinka kasvatustyöni "menee hukkaan" näiden huonostikasvatettujen pikku natiaisten takia. No tietenkin siinä, että minun hyvin kasvatettu tyttäreni saa näistä vaikutteita ja omaksuu samanlaiset leikkikentän säännöt. Pitäisi vissiin rajoittaa siis näiden huonosti kasvatettujen seuraa?
En ole koskaan toivonut että tyttäreni istuisi pöydän ääressä piirrellen Hello Kittyjä. Hän on tosi liikunnallinen ja energinen tyttö.
Olen vain nyt tosi moneen otteeseen huomannut, että pojille anteeksiannetaan paljon paskempaa käytöstä kuin tytöille, vaikka kuinka muka ollaan niin tasa-arvoisia. -ap
[/quote]
En ole itse ainakaan huomannut, että kenenkään vanhemman mielestä olisi ok jos lapsi lyö toista. Mutta meitä kasvattajia on niin monenlaisia ja osa todella surkeita, olet ehkä tavannut juuri heidän lapsensa. Ja jos ne lapset olisivat olleet tyttöjä, niin varmasti olisivat käytäytyneet yhtä huonosti.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:02"]
Wow tää keskusteluhan lähti nyt sit "tyttöjen ei kuulu istua paikallaan" -linjalle.. Vaikka sanoin, että ongelmana on KÄYTÖSTAVAT. Pojat mätkivät toisiaan ja ties kuinka monta kertaa tyttöni on jäänyt tulilinjalle, kun poikien äidit vain katselee nauraen kuinka "Meidän Pekka on niin villi", eikä esimerkiksi kielletä lyömästä.
Koskaan ei ole toinen tyttö tullut mätkimään tytärtäni, kyseessä on aina ollut poika.
Joku kyseli, että kuinka kasvatustyöni "menee hukkaan" näiden huonostikasvatettujen pikku natiaisten takia. No tietenkin siinä, että minun hyvin kasvatettu tyttäreni saa näistä vaikutteita ja omaksuu samanlaiset leikkikentän säännöt. Pitäisi vissiin rajoittaa siis näiden huonosti kasvatettujen seuraa?
En ole koskaan toivonut että tyttäreni istuisi pöydän ääressä piirrellen Hello Kittyjä. Hän on tosi liikunnallinen ja energinen tyttö.
Olen vain nyt tosi moneen otteeseen huomannut, että pojille anteeksiannetaan paljon paskempaa käytöstä kuin tytöille, vaikka kuinka muka ollaan niin tasa-arvoisia. -ap
[/quote]
Minä olen eri mieltä. Puhut stereotypiasta ja näet asiat niin kuin uskot niiden olevan. Monet rauhallisten tyttöjen äidit puhuvat aivan samalla tavalla ja kertovat, miten jo 2-vuotiaana poika vei lapion kiltiltä Lissulta. Ja se Lissu on vieressä ja kuulee tasan tarkkaan, miten hänen odotetaan käyttäytyvän. Omalla käytökselläsi vahvistat niin poikien kuin oman tyttäresikin stereotypioita ja toteutat näin käytösmalleja.
Tosiasiassa (ja vakutan, että otokseni laajempi kuin monen äiti-ihmisen) poikine raisuus ja mätkimiset ovat niitä selkeästi silmien edessä olevia ja näkyviä asioita, joihin puututaan, joita kauhistellaan ja joista motkotetaan jatkuvasti. Fakta on, että jos leikki on raju, jotain sattuu ja aikuisen suhtautuminen määrittelee sen, miten siitä opitaan. Esim. eräs äiti ottaa aina lapsensa pois leikistä, jos leikkiin osallistuu poika - kuka tahansa poika. Hän ei arkaile ilmoittaa, että pojat ovat väkivaltaisia eikä hänen tyttönsä saa osallistua poikien kanssa samaan leikkiin. Tyttönsä ei tee mitään spontaania koko ruumiillaan vaan hallitsee ja hillitsee eleensä ja liikkeensä alle kouluikäiselle varsin epänormaalilla tavalla. Kun aikuisen katse on poissa, tyttö ilmeilee. Hän piilottaa vieressäolijan sakset, näyttää kieltä ja itkee aikuiselle, miten vieressäolija sanoi rumasti ja vei pois sakset. Hän käyttää valtaa, koska hän tietää, mistä jää kiinni ja mistä ei. Tyttöjen "väkivalta" ei näy. Se on sanallista, ilmeilyä, naurua, eleilyä. Se on ns. älykästä ja piilotettua kiusaamista.
Pojat saavat palautetta käytöksestään ihan tutkimustenkin mukaan huomattavasti useammin kuin tytöt. Suurin osa oppii kasvaessaan, mikä on sallittua ja mikä ei. Hiljainen tyttö ei saa mitään muuta palautetta käytöksestään kuin sen, että on hyvä asia, että hän on huomaamaton. Useimmat kyllä oppivat muita seuraamalla, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei mutta osalta jää tajuamatta, miten aivan yhtä vahingoittavaa on se ilme kuin se, että joku mätkäisee mailalla päähän. Osalta vanhemmistakin puuttuu se taju.
Poikien leikit ovat fyysisempiä ja niissä sattuu useammin kontakteja, tahallisiakin. Se ei välttämättä ole huono asia, koska niistä opitaan. Kun hiljainen lapsi piilottaa kaverinsa sakset tai tekee vähätteleviä ilmeitä, hän harvoin jää kiinni eikä näin opi sitä hyväksyttävää käytöstä. Tärkeintä siis onkin, että lapsia opetetaan huomioimaan toiset eikä vain pysymään hiljaa hyväksyttävällä tavalla. Ei se haittaa, vaikka Ville ja Kalle miekkailevat. Jos jotain sattuu, pyydetään anteeksi ja ollaan varovaisempia. Jos Villen äiti ei suostu lastaan ojentamaan, täytyy Kallen äidin se tehdä. Vika on äidissä, ei lapsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:15"]
Kahden pojan äitinä sanon että pohat on raisumpia ja lyömiseen pitää vanhenpien puuttua. Mut liikaa jauhat siitä miten kasvattaisit pojat, kun sitä raisuutta et saa pois. lyöminen ehdoton Ei. Raisuus lähtee pois iän mukana ja vain harvalle se jää.
Omani on 11 ja 13v. ja voin kertoa että se tilanne muuttuu. Monesta pojasta kasvaa aivan ihana ja mutkaton poika ja tytöt taas muuttuu. Tulee se älytön sosiaalinen kiusailu mitä naisilla on toisiaan kohtaan. Eivät kuule ole mun pojat enää mitenkään raisuja, kun ikää on tullut lisää.Tytöt voivat olla toisilleen hyvinkin ilkeitä. Mun pojilla menee ainan hyvin kaikkien kanssa. Pojat on muutakin kuin sitä taaperoa ja leikki-ikäisiä! lisäksi pojille äiti on erittäin tärkeä!
Lasten ollessa pieniä toivoin että mulla olisi ollut tyttöjä ja ikinä enää en vaihtaisi tyttöihin ja niiden henkiseen ilkeyteen.
[/quote]
Oletko itse tuollainen ilkeä akka vai miksi yleistät? Mulla on 3 tyttöä, eikä yksikään ole tuollainen ilkeilijä, erittäin empaattisia ja viihtyvät myös usein isoissa (tyttö)ryhmissä, riidat hyvin harvinaisia. Opettajatkin aina huokailee miten poikein tappeluita saa aina olla selvittämässä (sekä fyysisiä riitoja että henkistä kiusaamista), tytöistä ei ole ollut vastaava ongelmaa. Pojille on luontaista kukkoilu ja nokkimisjärjestykset ja siinä kyllä laitetaan heikommat raa'asti pois joukosta.
Niinpä. Siksipä en hanki lasta ollenkaan, koska on 50% todennäköisyys että se olisi poika, ja mä suorastaan vihaan pikkupoikia just mainitsemistasi syistä. (ja niiden vanhempia myös, koska eivät kasvata niitä (seliseli)ADHD-apinoitaan paremmin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on oman tyttäresi kaltainen tyttö ja 2 vuotta nuorempi poika. Molemmat on kasvatettu samanlailla, kielletty, kehuttu ja annetu aikaa. Tästä huolimatta poika on rajumpi leikeissään. Tykkää miekkailla, nyrkkeillä, olla "spiderman " ja kiipeillä pitkin poikin. Luulin oman tyttäreni jälkeen että lapsia voi kasvattaa mieleisikseen, pojan kohdalla tuli varsin selväksi että hänellä on oma persoona ja vahva oma tahto. Uskon että meno rauhoittuu parin vuoden sisällä. Juuri nyt mielikuvitus laukkaa lujaa ja leikit ovat täynnä vauhtia.
Täytyy kyllä tunnustaa ettei ole helppoa olla vauhdikkaan pojan vanhempi. Helposti luokitellaan häiriköksi ellei rakasta päiväkodissa neulallapistelyä, lauluhetkiä ja satutuntia. Nykyisessä päiväkodissa arvostetaan passiivisena nököttämistä ja siihen kannustetaan myös kotona.
Toisaalta en ymmärrä miksi lapsen pitää olla kiltti ja rauhallinen? Mielestäni lapsien pitää saada juosta ja ilmaista itseään, ei ainoastaan leikkiä rauhallisesti ja keinua. Meillä on kaksi raisua poikaa, mutta se ei tarkoita sitä että he kiusaisivat tai satuttaisivat muita.Päinvastoin.
He kyllä leikkivät taisteluleikkejä päivittäin, mutta se ei tarkoita toista päähän lyömistä tai satuttamista.
Ystäväpiirissämme on paljon samanikäisiä tyttöjä ja poikia. Osa tytöistä saa leikkiä mitä ja miten haluaa ja osa on kasvatettu "perinteiseen" kiltin tytön rooliin. Ja pahimpia kiusaajia näistä ovat juuri ne hiljaiset, rauhalliset tytöt.
Heti kun vanhempien silmä välttää rikotaan leluja tai eristetään toisia leikeistä tms.
Eli oma kokemukseni on hyvin erilainen kuin sinun. Ja tarkoitan tässä sitä, ettei mielestäni ideaali ole opettaa lasta leikkimään ainoastaan rauhallisia leikkejä vaan leikkimään reilusti ja ottamaan muut huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:19"]Niinpä. Siksipä en hanki lasta ollenkaan, koska on 50% todennäköisyys että se olisi poika, ja mä suorastaan vihaan pikkupoikia just mainitsemistasi syistä. (ja niiden vanhempia myös, koska eivät kasvata niitä (seliseli)ADHD-apinoitaan paremmin)
[/quote]
Hyvä vaan ettet jatka tampiogeenejäsi :)
ap:n mainitsema käytös ei ole sukupuolisidonnaista, vaan vanhempien ja yhteiskunnan sanelemaa. Poikien raisu käytös opetetaan jo syntymästä lähtien, samoin kuin tyttöjen rauhallinen ja hillitty oleminen. Sukupuolisensitiivisyys on kirosana näille ns. perinteisille vanhemmille, joiden mielestä poika on homo jos leikkii kotista tai mutakylpyjä rakastavassa tytössä on jotain vikaa. He eivät tajua samalla lokeroivansa lapsen käytöstä myöten ja tadaa, näin saamme yhteiskunnan jossa on suositeltavaa kertoa mitkä vaatteet on tytöille ja mitkä pojille!
Muistan yhdestä vauvatapaamisesta, tai oikeastaan lapset olivat jo noin 1-vuotiaita miten pihalla ollessa poikia kannustettiin esim. konttaamaan tai kiipeämään kalliota ylös (hyvä hyvä, jaksa vaan), mutta tytöt haettiin pois (älä nyt, sukkahousut menee rikki/mekko likaantuu, tulee haavoja...) Pikkulasten vaatteet on jo usein sellaisia, että tyttöjen on hankala "riehua"! Samoin esim. tyttöjen kolhut on jotenkin pahempi asia (voi jäädä pysyviä arpia!) mutta poikia ei juuri hillitä vaikka on polvet ja posket ruvella. Tuo erilainen kohtelu alkaa jo tosi pienenä, eikä ihme että jo 3-vuotiaissa on usein selkeät käytöserot näkyvissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tyttö ja poika ja molemmat olivat pienenä rauhallisia. Tyttö oli sosiaalisempi ja poika ujo/varautunut. Samanlailla kasvatettu.
Leikeissä oli silti eroja vaikka molemmat sai leikkiä millä leluilla halusivat. Poika tykkäsi kuitenkin autoista, dinosauruksista ja legoista.
Poika on kuitenkin koko ajan ollut enemmän tunteellinen ja nyt teininä tyttö ei kyllä meitä vanhempia halaile eikä seura kelpaa ja poika taas yhä halaa ja tulee kainaloon ja viihtyy kotonakin vaikka on harrastuksia ja kavereita.
Itse luulin aina olevani parempi "tytön äiti" mutta tosin kävi ja välit poikaan ovat helpommat ja lämpimämmät vaikka molempia toki rakastan.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:32"]
Toisaalta en ymmärrä miksi lapsen pitää olla kiltti ja rauhallinen?
[/quote]
Ymmärrän pointtisi! En tarkoita että pitäisi olla hiljaa ja leikkiä jotain nyhjäysleikkejä :D. Tarkoitin lähinnä, että raisut & väkivaltaiset leikit ärsyttävät ja se kiusaaminen. Voi olla että olen väärässä, mutta kokemukseni mukaan pojissa on paljon pieniä "kiusanhenkiä" jotka härnäävät tyttöjä. Johtuukohan käytös kotikasvatukessta? Että pojilta ei kenties vaadittaisi sosiaalista, toiset huomioon ottavaa käytöstä jne?
Kyllä meidän likka tykkää myös vauhdikkaista leikeistä, hipasta ja riehakkaammasta menosta. Mutta hän osaa ottaa muut huomioon, on kanssaleikkijöille tosi kohtelias ja leikkii myös muiden ehdoilla. Tyttöni ei ole koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti, eikä hänelle tulisi mieleenkään satuttaa muita. Kyse on siis ehkä juurikin käytöstavoista, jotka opitaan kotona. -ap
Ei muuten ole AINA... useasti varmasti näin mutta ei AINA!
Tiedän perheen jossa tyttö (6v) pistää veljeään (8v) "nenään" ihan 6-0
Poika on hiljainen, rauhallinen, korrekti ja kaikin puolin "mallilapsi" kun tyttö taas on melkoinen energiapakkaus ja rasavili.
Voi olla, että yleensä ottaen pojat ovat raisumpia kuin tytöt. Mutta sitäkin kauhistellaan, jos poika ei olekaan sellainen. Minulla on poika, joka on usempaan muuhun näkemääni pieneen poikaan verrattuna todella rauhallinen ja jopa arka. Siitä saa kuulla usein, että lapsi on liian herkkä, kun poistuu pelottavista tilanteista ja sanoo ääneen kavereille, jos heidän leikit tuntuu liian rajuilta.
Pikkuiset pojankoltiaiset on rasavilleja. Minkäköhän itsestään selvän aloituksen AP tekee seuraavaksi? Taivas on sininen?
Lukekaa Sinkkosta.
Toisekseen väittäisin että vika on usein myös tyttöjen äideissä. Miksi kannustatte tyttöjä hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen? Lapsen kuuluu leikkiä ja juosta, kiipeillä, hyppiä, myöriä maassa jne.
Normaali fyysinen kehitys vaatii monipuolista ja jatkuvaa liikettä. Nykylasten ongelma on se ettei liikuta tarpeeksi.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:32"]
Toisaalta en ymmärrä miksi lapsen pitää olla kiltti ja rauhallinen?
[/quote]
Ymmärrän pointtisi! En tarkoita että pitäisi olla hiljaa ja leikkiä jotain nyhjäysleikkejä :D. Tarkoitin lähinnä, että raisut & väkivaltaiset leikit ärsyttävät ja se kiusaaminen. Voi olla että olen väärässä, mutta kokemukseni mukaan pojissa on paljon pieniä "kiusanhenkiä" jotka härnäävät tyttöjä. Johtuukohan käytös kotikasvatukessta? Että pojilta ei kenties vaadittaisi sosiaalista, toiset huomioon ottavaa käytöstä jne?
Kyllä meidän likka tykkää myös vauhdikkaista leikeistä, hipasta ja riehakkaammasta menosta. Mutta hän osaa ottaa muut huomioon, on kanssaleikkijöille tosi kohtelias ja leikkii myös muiden ehdoilla. Tyttöni ei ole koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti, eikä hänelle tulisi mieleenkään satuttaa muita. Kyse on siis ehkä juurikin käytöstavoista, jotka opitaan kotona. -ap
[/quote]
Kyllä tytöt osavat olla paljon pahempia kiusaajia, henkisesti. He sulkevat aina jonkun leikin ulkopuolelle ja puhuvat pahaa toisista.
Odota kun tyttösi vähän kasvaa, niin sitten saat olla selvittelemässä tuollaisia riitoja. Alkaa nimittäin viimeistään koulussa. Ja samaan aikaan ne mainitsemasi riehuvat pojat pelaavat kaikki yhdessä koulun pihassa sählyä ja jalkapalloa ja ketään ei suljeta joukon ulkopuolelle.
Siinä sinulla sitten peiliin katsomisen paikka omasta kasvatuksestasi.
[/quote]
Muistelet jotain 80-lukua? Pojat ei enää osaa olla ryhmissä, pihapelejä ei enää juuri pelata ja jos välkällä pelataan jalkapalloa niin hyvinkin ilkeästi joku/jotkut voidaan sulkea pelin ulkopuolelle. Pojat ovat nykyisin yhä enemmän ja enemmän vain pareittain, johtuu ehkä siinä että vapaa-ajanvietto on siirtynyt sisätiloihin ja harvat vanhemmat haluavat kokonaista poikalaumaa kotiinsa, yleensä saa tuoda vain sen yhden kaverin.
[/quote]
Kyllä puhun aivan tästä päivästä, lapsemme koulusta. Ja tiedän mistä puhun.