Tilanteita, joissa olette pelänneet itseänne
Kun vauva oli pieni ja koliikki pahimmillaan, olin niin väsynyt ja sekaisin että en uskaltanut mennä lapsen kanssa parvekkeelle. Pelkäsin siis, että heitän vauvan refleksinomaisesti 8 kerroksesta alas. Huhhuijaa. Onneksi selvittiin noista ajoista. Mitään en ole koskaan oikeasti lapsilleni tehnyt, enkä muutenkaan ollut väkivaltainen. Muuten olen kyllä impulssiivineb ihminen, lähden yllättäen reissuun tms.
Kommentit (3)
Kun lapset olivat molemmat alle kaksivuotiaita, olin aika tiukoilla. Mies teki 12 h työpäivää, tukiverkkoja ei ollut.
Olin niin väsynyt että lukitsin itseni vessaan etten huutaisi lapsille. Olivat oven takana ja touhusivat omiaan.
Muutaman kerran kun tämä tapahtui aloin muuttaa toimintatapojani ja väsymyskin helpotti jossain vaiheessa.
Mulla on välillä tullut autolla ajaessa sellaisia "flasheja" mielessä, että mitä jos ajaisin ojaan, tai tästä sillalta alas tai tuota puuta päin.. Yleensä pyrin silloin nopeasti pysäyttämään bussinpysäkille. Mulla on masennusta ja paniikkia ja säikähdän aika paljon aina noita ajatuksia, jään ikäänkuin jonkinlaiseen transsitilaan. Onneksi mulla ei ole enää autoa.
Pelkään usein että petän puolisoani. Nykyistä en ole pettänyt, eksää petin. Ihastun niin pirun helposti.