Lue keskustelun säännöt.
Naisen jatkuva mökötys ja mykkäkoulu
29.10.2014 |
Otsikon mukainen asia on alkanut pikkuhiljaa ärsyttää ja toisaalta mietityttää että mikä sen aiheuttaa. En lotraa viinan kanssa enkä juokse huorissa. Kotityöt yms teen tasapuolisesti.mistään sellaisesta ei ole kyse. Kun mökötys alkaa niin sanaakaan ei varmasti saa toisesta irti. Sitten vaan on taas yhtäkkiä niin kuin mitään ei ois tapahtunutkaan Tämän jälkeenkään ei saa vastausta mikä nyt on mahtanut ahdistaa. Mielestäni asiat pitäisi viimeistään siinä vaiheessa pystyä puhumaan vaikkei mökötys olisi minusta johtuvaa. Mistä ihmeestä tiedän mahdollisesti tehneeni jotain väärin jos en saa siitä palautetta. Ja tällä en tarkoita mitään itsestäänselvyyksiä vaan asioita joiden tietämiseen pitäisi tosiaan olla ajatustenlukija. Mikä ihmisen yleensäkkään laittaa mököttämään? Onko tällaisen henkilön niin vaikea puhua tunteista tai asioista mitkä painaa? Vai onko se jokin lapsena opittu malli saada tahtonsa läpi/ käsitellä vaikeita asioita? Nyt joku varmaan sanoo että mikset puhu puolisolle asiasta... Tosi vaikee puhua kun vaikenee heti. Ja ehkä sitä toivoo löytävänsä tätä kautta jotain uutta näkökulmaa ja mielipidettä asiaan.
Kommentit (39)
Meillä kyseessä kanssa niin isot asiat että en jaksa riidellä, miehen käytös loukkaa todella paljon enkä edes kestäisi katsella häntä niin silloin olen hiljaa.en halua lasten kuullen alkaa riitelemään.kyllä mies tietää syyn ei tunnu välittävän kun käytös jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pistät muijas miettimään onko mykkäkoulussa loppujen lopuksi mitään järkeä.. jos jännittää sanoa ääneen, niin on yritettävä eivät ongelmat itsestään selviä ja sun henkinen hyvinvointisi menee siihen.
Mykkäkoulu on henkistä kiusaamista ja semmosen kanssa ei voi kommunikoida.. harmittaa sun puolesta, kun pähkäilet itseksesi mitä muijan päänsisällä pyörii ja varmasti on uuvuttavaa...
Vierailija kirjoitti:
Meillä kyseessä kanssa niin isot asiat että en jaksa riidellä, miehen käytös loukkaa todella paljon enkä edes kestäisi katsella häntä niin silloin olen hiljaa.en halua lasten kuullen alkaa riitelemään.kyllä mies tietää syyn ei tunnu välittävän kun käytös jatkuu.
Jos syyn tiedätte mistä johtuu, niin miksi ette keskustele? Ja mikä estää teitä? 🤔
Riitoja tulee kaikille, ja eise mikään kuoleman vakava asia jos tunteet tulevat pintaan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla seuraavia:
1. Puhu sinä silti kaikki mitä haluat sanoa. Kyllä se toinen kuulee.
2. Voit kokeilla halata, äläkä anna siinä heti periksi vaikkei toinen haluaiskaan. Se nyt vaan luo tunteen että toinen välittää.ja ehkäpä uskaltautuu vähitellen puhumaan.
3. Pidä itsekin mykkäkoulua ja pidä huoli ettet itse puhu ensimmäisenä ja mielellään oot vielä päälle pari extra päivääkin puhumatta. Näkee toinen mille se tuntuu.
Onnee suhteeseenne!
Silloin kun toinen pitää mykkäkouluq ja mököttää ei todellakaan kannata tulla lääppimään eikä jäädä pyörimään siihen vaivaksi, vaan antaa olla täysin rauhassa. Näin tilanne laukeaa. Äiti oli mykkäkouluttaja ja pisin puhumattomuus jakso minulle kesti kotona asuessani 1,5 kk. Olen alan veteraani, mutta omassa suhteessani olen räjähdys herkkä ja kukaan ei ole epätietoinen siitä mikä mättää. Mies olisi varmaan iloisemoi siitä mykkäkoulusta. Tyttärensä taas on sellainen, että kun asiat ylittää hänen selviytymisen ja vastaanottokyvyn, hän hakeutuu omaan rauhaan ja jos sitä häiritsee tulee räjähdys. Kun hänen antaa olla rauhassa hän pääse pian yli ongelmasta. Kaikki me käsitellään asioita eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin joku edellä oleva jo kirjoittikin, täälläkin mies sanoo hyvin loukkaavia asioita "läpällä". Minä haudon ja itken pahimmillaan niitä lotkautuksia päiviä, mies jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei edes anteeksipyyntöä, joka puolestaan loukkaa vielä enemmän. Olen vuosien mittaan sanonut miehelle lukuisia kertoja, että hänen sanomisensa ja tekonsa loukkaa minua syvästi mutta mies ei kykene näkemään itsessään mitään ongelmaa.
Nykyään vain aloitan mykkäkoulun. Parempi mielestäni olla vain hiljaa kuin antaa miehelle samalla mitalla loukkauksia takaisin. Jälkeen päin en halua enää tilannetta miehen kanssa sen enempää selvitellä, sillä mies ei pysty näkemään itse aiheuttaneensa minulle pahaa mieltä, hän vain sanoo miten asiat ovat eikä totuudesta pidä suuttua kuin korkeintaan itselleen (jos sanoo läskiksi, ole vihainen itsellesi kun läskiydyit ja laihduta jos asia harmittaa). Asioiden selvittely johtuu yleensä vain uuteen itkuun ja riitaan, joten parempi jättää selvittelemättä.
Kai mieheni on yksi niistä, joille ero tulee yllätyksenä. Kun meillähän on kaikki niin hyvin, mitä nyt nainen vaan murjottaa tuon tuosta mutta niinhän ne naiset tekevät, nalkuttavat ja mököttävät.
Anteeksi nyt hyvä neiti/rouva, mutta minkä takia olet parisuhteeseen jäänyt, jos miehesi kohtelee tolleen? Vai ootko tottunut tuohon että miehesi puhuu tolleen ja nauraa omalle vitsilleen, sitten sä olet hiljaa ja hymyilet?
☹️ Tosi mukava mies sulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mieheni mielestä mököttäjä, omasta mielestäni en ole, tai jos olen, niin syystä. 17 vuoden suhteessamme olen yrittänyt sanoa miehelle satoja kertoja, että hän ei voi möläytellä suustaan kaikkea mitä ehkä ajattelee, vaan aikuisen ihmisen pitää osata vähän miettiä mitä sanoo, mutta ei mene jakeluun. Kuulen päivittäin mieheltä tosi ilkeää kommenttia ja välillä kommentit tulevat lasten kauttakin. Kommentit menevät usein ihan vyön alle, ovat harkitun ikäviä ja usein jo miehen ikävä katse ja silmien pyörittely riittää saamaan oloni taas kurjaksi. Olen siis sanonut näistä lukuisia kertoja, mutta miehen mielestä minä olen herkkänahkainen, ja koska en toimi niinkuin hän sanoo, olen ikävä ja epänormaali.
Aikani hänen ikävistä kommenteista sanoin heti, mutta nyt en enää jaksa. Kommentit voivat siis liittyä mm. ulkonäkööni "sulla on tosi paksut käsivarret", " oletko huomannut, että sulle tulee ainakin kolme leukaa kun laitat pään näin, mulla ei tule ollenkaan", "ei sun kanssa kehtaa mihinkään lähteä kun olet tuon näköinen", tekemisiini tai tekemättömääni "miksi sä katsot telkkarista tuollaista paskaa?", "naapurin Lissu on lenkillä, miksi sä et halua tehdä mitään terveellistä?", "voisit jättää kyllä vanhempainyhdistyksen nyt väliin, mitä sä hyödyt siitä?", eli kaikkea tuollaista saan kuulla ja paljon pahempaakin. Niinpä olen päättänyt olla hiljaa ja en enää provosoidu miehen sanomisista, olen siis mököttäjä. Kodin ulkopuolella ja vain lasten kanssa menee todella kivasti, mutta miehen tullessa kotiin tulee päälleni ihan kuin joku muuri ja muutun totiseksi ja hiljaiseksi. Mies ei halua mennä pariterapiaan, hänellä kun ei ole ongelmia vaan ne ovat vain minulla.
Olisitko sinä ap siis samanlainen? Eli piilovittuilet koko ajan ja et näe omassa tekemisissäsi mitään vikaa? Meidän suhde on ollut kauan jo entinen ja olen kerännyt kauan rohkeutta pistääkseni sen lopullisesti poikki. Muutama viikko sitten ero olikin jo todella lähellä, mutta halusin yrittää puhua ja kun mieskin siihen suostui niin tilanne parani neljäksi päiväksi. Nyt mennään taas huimaa alamäkeä.. Mietipä siis ap pariterapiaa tai jotakin ennenkuin on myöhäistä.
Mikset sä vaan eroa? Mitä kaikkea jätkat ilkimyksen kanssa. Ei ole pakko sietää tuollaista.
Kyllä se syyttely saa miehen ihan hiljaiseksi. On sen verran tunteita, suuttumista mukana , että paras olla hiljaa. Nainenhan ei syytelyltään kuuntele. Mies oppii hyvin pian naisensa temput ja tietää vaikenemisen olevan parasta ikinä. Sanottuaan jotain naiselle se kaikki käänellään ja väännelään ilkeilyksi. Manipulointia vielä paljon mukaan, niin sitten on täydellistä hänelle. Hiljaisuus on kultaa. Ei kunnon keskustelua asioista voi naiseni kanssa aloittaa.
Meillä on todella hiljaista myös ihmissuhteissa yleensäkin. Naiseni on saanut kaikki perhesuhteet katkottua. Kokee kaikkien olevan häntä vastaan kaikessa ja ulkoistaa omia ongelmia toisten ihmisten puheisiin syytellen heitä. Meillä ei vieraille ketään keskenämme möllötetään. Mietin kuinka lapset tässä kuviossa opivat sosiaalista käytöstä ja ymmärrystä. Nyt koulunsa aloittanut lapsi käyttäytyy hyvin äitinsä tavoin ja on sitten yksinäinen koulussa. Pakkohan näillä on mennä, kun muutakaan ei saada aikaiseksi. Luovutanko vai tuenko tätä perhe kuviota. Aika näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se syyttely saa miehen ihan hiljaiseksi. On sen verran tunteita, suuttumista mukana , että paras olla hiljaa. Nainenhan ei syytelyltään kuuntele. Mies oppii hyvin pian naisensa temput ja tietää vaikenemisen olevan parasta ikinä. Sanottuaan jotain naiselle se kaikki käänellään ja väännelään ilkeilyksi. Manipulointia vielä paljon mukaan, niin sitten on täydellistä hänelle. Hiljaisuus on kultaa. Ei kunnon keskustelua asioista voi naiseni kanssa aloittaa.
Meillä on todella hiljaista myös ihmissuhteissa yleensäkin. Naiseni on saanut kaikki perhesuhteet katkottua. Kokee kaikkien olevan häntä vastaan kaikessa ja ulkoistaa omia ongelmia toisten ihmisten puheisiin syytellen heitä. Meillä ei vieraille ketään keskenämme möllötetään. Mietin kuinka lapset tässä kuviossa opivat sosiaalista käytöstä ja ymmärrystä. Nyt koulunsa aloittanut lapsi käyttäytyy hyvin äitinsä tavoin ja on sitten yksinäinen koulussa. Pakkohan näillä on mennä, kun muutakaan ei saada aikaiseksi. Luovutanko vai tuenko tätä perhe kuviota. Aika näyttää.
Jos olet yrittänyt perhettä tukea, niin jatka siihen asti miten jaksat (huomioi omat tarpeesi ja hyvinvointisi) jos naisen käytös ei tosta hellitä, niin kokeilkaa parisuhdeterapiaa jos ei sekään tehoa, niin erotkaa...
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen nainen aiemmin. (Ap, ehkä olet nyt exäni kanssa?)
Kun mökötys alkoi olla päivittäistä eikä mikään järkipuhe auttanut, keräsin tavarani ja lähdin suhteesta. Luonnollisesti sanomatta sanaakaan. En edes vastannut naisen viesteihin jälkeenpäin. Siinäpähän miettii mikä meni pieleen.
Arvostan tota, että kuuntelit itseäsi ja teit lopun tolle 🙏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa ja toisen alistamista. Miehen veljen vaimo aloittaa aina 1-2 viikon mykkäkoulun, kun toinen yrittää varovaisesti ottaa heidän suhdettaan rassaavan asian puheeksi. Tällä on pikkuhiljaa kouluttanut miehen siihen, ettei saa edes kysyä, onko rouvalla jonain päivänä joskus tarkoitus mennä kouluun tai hakeutua töihin. Ovat lapsettomia ja vaimo on kahdeksatta vuotta kotona ja asiasta ei saa puhua, vaikka miehen veli miettii eroa asian takia jatkuvasti. On vaan niin nynny, ettei saa jätetyksi. Mies kertoi viimeksi veljensä aloittaneen hyvin varovaisesti, että hän on valmis tukemaan opiskelua tai mitä vaan, niin nainen katsoi ja jäätyi kahdeksi viikoksi. Sitten ei tarvikaan enää puhua ko. asiasta. Olen joskus sanonut, että tuon veljen pitäisi kylmästi vaan mykkäkoulun loputtua todeta, että meillähän jäi juttelu kesken, niin mites tää nyt on.
Miksi miehen veli sotkeutuu toisten parisuhteeseen? Onko tuossa kolmen kimppa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se syyttely saa miehen ihan hiljaiseksi. On sen verran tunteita, suuttumista mukana , että paras olla hiljaa. Nainenhan ei syytelyltään kuuntele. Mies oppii hyvin pian naisensa temput ja tietää vaikenemisen olevan parasta ikinä. Sanottuaan jotain naiselle se kaikki käänellään ja väännelään ilkeilyksi. Manipulointia vielä paljon mukaan, niin sitten on täydellistä hänelle. Hiljaisuus on kultaa. Ei kunnon keskustelua asioista voi naiseni kanssa aloittaa.
Meillä on todella hiljaista myös ihmissuhteissa yleensäkin. Naiseni on saanut kaikki perhesuhteet katkottua. Kokee kaikkien olevan häntä vastaan kaikessa ja ulkoistaa omia ongelmia toisten ihmisten puheisiin syytellen heitä. Meillä ei vieraille ketään keskenämme möllötetään. Mietin kuinka lapset tässä kuviossa opivat sosiaalista käytöstä ja ymmärrystä. Nyt koulunsa aloittanut lapsi käyttäytyy hyvin äitinsä tavoin ja on sitten yksinäinen koulussa. Pakkohan näillä on mennä, kun muutakaan ei saada aikaiseksi. Luovutanko vai tuenko tätä perhe kuviota. Aika näyttää.
Tuon ekan kappaleen olisi voinut kirjoittaa minun mieheni (jälkimmäinen ei sitten osu yhtään). Hänen mielestään minä aina syyttelin ja keskustella ei kannattanut, koska "väänsin asiat mieleiseksini". Minä taas koin, että toin esille jonkun oman tarpeen/toiveen ja kun asiasta keskusteltiin niin yritin tottakai perustella ja saada toisen ymmärtämään omaa kantaani - ja olisin tietysti mielelläni kuullut hänen näkemyksensä ja ymmärtänyt hänen tulokulmasta sen sarkastisen "no niin sen täytyy olla kun kerran sanot" sijaan. Miehellä oli ajatus, että ellei keskustelu pääty siihen kun hän sanoo "olen eri mieltä" ilman selitystä/perustelua/vastavuoroista keskustelua, niin se tarkoittaa ettei hänen näkemyksellään ole mitään väliä ja olen jo päättänyt "että kaikki syy on hänessä" (mikä oli aika absurdia koska jos vaikka toivoisin lisää kahdenkeskistä aikaa niin en ajattele että "syy on hänessä" vaan että mistä toinen voi tietää jos en sano!).
20v yhdessä ja nykyään mies ei ole enää piikit pystyssä puolustuskannalla joka ajatukseni ja pystytään jopa keskustelemaan. Tosin aloite on aina minun, jos miestä jokin vaivaa niin hän panttaa sitä siihen asti kun on joku riita ja sitten vyöryttää päälle, ehkä säästääkseen alkuperäisen aiheen käsittelyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina riitatilanteessa mykistymisessä ei välttämättä ole kyse mistään valtapelistä. Minulla itselläni on kokemusta siitä, että konflikti- ja riitatilanteissa usein aivot menevät täysin lukkoon ja tuntuu kuin joku istuisi rinnan päälle. Sillon on vaikea puhua omista tunteistaan ja keskusteleminen, ylipäätään mikään puhuminen, on todella vaikeaa. Vuoropuhelua toki jonkin verran on, mutta noissa tilanteissa mies usein tivaa ja tivaa vastauksia, mikä joskus pahentaa entisestään sitä mykistymistä. Hänellä on kyllä tieto siitä, että jos tuommoinen lukkiutuminen tapahtuu, niin silloin on parempi antaa hetken rauhoittua, jotta mykkyys raukeaa. Rauhoittumisen jälkeen onkin sitten helppo keskustella rakentavasti ja rauhallisesti. Välillä vaan riitatilanteissa rauhoittumisen tarpeeni pääsee mieheltä unohtumaan ja joutuu useasti riidan aikana toistamaan, että nyt tarvitsen muutaman minuutin tai puoli tuntia aikaa rentoutumiseen, jotta pystyisin myös antamaan ilmi omia näkemyksiäni ja keskustelemaan kunnolla. Elämme tällähetkellä etäsuhteessa ja olenkin vastentahoisesti joutunut joitakin kertoja lyömään miehelle luurin korvaan, sillä hänen on ollut vaikeaa antaa minulle sitä hetken rauhaa jota tarvitsen. Omaan mykistymiseeni on vaikuttanut lapsuudessa koetut riitatilanteisiin liittyvät uhkaavat kokemukset sekä eräs entinen parisuhde, jossa oli mukana sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, jota ilmeni erityisesti riitatilanteissa. Kaipa tuollaisesta konfliktikäyttäytymisestä on mahdollista oppia poiskin, mutta helppoa se ei ole, kun siihen on vuosia kasvanut.
Mun exä oli samanlainen. Sillä erotuksella että on (kai?) mies. Vääränlainen vastaus, katse, joskus jopa ajatus sai aikaan mykkäkoulun, jota jatkui päiväkausia. Aluksi yritin kaivella, että mitähän tällä kertaa tuli tehtyä väärin, mutta loppuaikoina en vaivautunut kyselemään, möllötettiin sitten molemmat hiljaa. Lapsille tosi miellyttävä kasvuympäristö.. Onneksi erottiin, en olisi jaksanut päivääkään kauempaa, etenkin kun lapsuudessani olin katsellut samanlaista äitiä, joka mykkäili tämän tästä, eikä silloinkaan tiedetty, mikä viirasi. Yhteinen tyttäremme exän kanssa meinasi myös opetella mökötyksen jaloa taitoa, mutta sen karsin häneltä pikkuhiljaa pois. Nykyään on teini ja osaa jo hyvinkin selkeästi tuoda ilmi suuttumuksensa syyn ja aiheen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme teitä vaivaa, jotka puolustelette omaa mykkäkouluanne sillä että "mies on vaan niin ilkeä eikä muutu"? Nyt lähdette niistä suhteistanne ja vauhdilla, eihän tuossa ole mitään hiton järkeä. Ja seuraavaksi varmaan mussutatte "mutta kun lapset". Joo, niille tekee fantastisen hyvää katsella vuosia, kun isä puhuu äidille epäasiallisesti ja äiti pitää isälle mykkäkoulua.
Samoin ap:n on korkea aika todeta naiselleen, että joko mykkäkoulut loppuvat tai suhde loppuu. Ja toki pitää olla valmis kuulemaan toisen mahdollinen palaute mykkäkoulun syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla seuraavia:
1. Puhu sinä silti kaikki mitä haluat sanoa. Kyllä se toinen kuulee.
2. Voit kokeilla halata, äläkä anna siinä heti periksi vaikkei toinen haluaiskaan. Se nyt vaan luo tunteen että toinen välittää.ja ehkäpä uskaltautuu vähitellen puhumaan.
3. Pidä itsekin mykkäkoulua ja pidä huoli ettet itse puhu ensimmäisenä ja mielellään oot vielä päälle pari extra päivääkin puhumatta. Näkee toinen mille se tuntuu.
Onnee suhteeseenne!Silloin kun toinen pitää mykkäkouluq ja mököttää ei todellakaan kannata tulla lääppimään eikä jäädä pyörimään siihen vaivaksi, vaan antaa olla täysin rauhassa. Näin tilanne laukeaa. Äiti oli mykkäkouluttaja ja pisin puhumattomuus jakso minulle kesti kotona asuessani 1,5 kk. Olen alan veteraani, mutta omassa suhteessani olen räjähdys herkkä ja kukaan ei ole epätietoinen siitä mikä mättää. Mies olisi varmaan iloisemoi siitä mykkäkoulusta. Tyttärensä taas on sellainen, että kun asiat ylittää hänen selviytymisen ja vastaanottokyvyn, hän hakeutuu omaan rauhaan ja jos sitä häiritsee tulee räjähdys. Kun hänen antaa olla rauhassa hän pääse pian yli ongelmasta. Kaikki me käsitellään asioita eri tavoin.
Mun mielestä on hyvä, että sanot asiat räjähtävästä kun joku mättää. Tulee ainakin asia selväksi. Itse olen aina sanonut naisille, että jos joku mättää tai ahdistaa tai vaikka vaan tekee mieli sanoa jotain ilkeetä mulle niin antaa tulla vaan. Se helpottaa oloa ja mä kyllä kestän ihan kaiken mitä sanotaan. Parempi vaihtoehto miehenä ottaa tåyslaidallinen vastaan kun katsella aivan naurettavaa mykkäkoulua.
Miehenä on naisten käytöksessä vielä paljon oppimista, mutta naisilla miesten kanssa ihan yhtälailla. Koittakaa nyt ymmärtää, että joillekkin miehille kaikki asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja välillä tarvitsee vääntää asiat rautalangasta. Sillä tavalla, että vähemmän henkevä putkiaivoinenkin mies sen ymmärtää. Parisuhteessa vastuu on tasapuolisesti molemmilla, mutta joskus jomman kumman täytyy olla se aikuisempi.
Mulla oli päiväkausia mykkäkouluja pitävä mies. Hän mykistyi kun tein jotain, mitä hän ei hyväksynyt. Sain tavan kuitenkin loppumaan sillä, että en oikeastaan antanut niiden möllötysten vaikuttaa itseeni. Panin iloista musiikkia soimaan, kerroin tärkeät asiat miehelle ilmoitusluonteisesti, soittelin paljon kavereille ja keksin kaikkea tekemistä kodin ulkopuolella. Ennen lähtöä sanoin kuitenkin: -Menen lenkille (tms), ellei sulla ole jotain muuta ehdotusta?
Nykyään hän ei mykkäile, koska ei saanut minua sillä varpaisilleen. Olen myös valmis aina keskustelemaan erimielisyyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se syyttely saa miehen ihan hiljaiseksi. On sen verran tunteita, suuttumista mukana , että paras olla hiljaa. Nainenhan ei syytelyltään kuuntele. Mies oppii hyvin pian naisensa temput ja tietää vaikenemisen olevan parasta ikinä. Sanottuaan jotain naiselle se kaikki käänellään ja väännelään ilkeilyksi. Manipulointia vielä paljon mukaan, niin sitten on täydellistä hänelle. Hiljaisuus on kultaa. Ei kunnon keskustelua asioista voi naiseni kanssa aloittaa.
Tämä kuulostaa jotenkin niin tutulta. Naisella on kaksi vaihtoehtoa: alkaa raivoamaan ja huutamaan, tai sitten pitää mykkäkoulua. Raivoamiseen on kuulemma aina syy minussa, vaikka omasta mielestäni en ole sanonut mitään sen möykän arvoista. Joku ihan tavallinen kommentti saattaa laukaista raivoamisen ja sitten kun sanon, että toivoisin ettet möykkäisi mulle tuolla tavalla, niin se on kuulemma oma vikani, kun "naljailin". Vaikka en ymmärrä yhtään mikä tilanteen laukaisseessa kommentissani olisi voinut olla tulkittavissa naljailuksi. Mykkäkoulu on myös tuttua, ja silloinkin tietenkin on vika ollut aina minussa. Minä en raivoa koskaan, en ole ikinä edes korottanut ääntäni puolisolleni. Mutta minulle kyllä saa raivota ja pitää mykkäkoulua. H*lvetin raskasta välillä.
Aika vanha aloitus jo, mutta tartunpa siihen kuten edellinenkin. :) Minulla on nimittäin kaveri, jonka tapa reagoida on mykkäkoulu. Siis kotona miehen kanssa konfliktit hoidetaan niin ja puhutaan vasta, kun tulee muuta asiaa. Lapsen kanssa kommunikoi paremmin, mutta huomaan nyt samaa tapaa silti lapsessa. Hänelle kaikki vaihtoehdot aina sopii ja kaikki on aina hyvin, mutta protestoi mököttämällä, jos asiat eivät menekään hänen toiveensa mukaan.
Olisiko kyse siis enemmänkin siitä, ettei osaa kertoa omista tarpeistaan ja haluistaan, ja sitten se luo vihaa, joka johtaa mököttämiseen. Uskon, että tällaiset ihmiset ovat joskus elämässään jääneet huomiotta tai kokeneet häpeää ilmaistessaan tarpeitaan. Sen sijaan, että ottaisivat vastuun itse niiden ilmaisemisesta, syyttävät toista siitä, ettei toinen tiedä tai huomaa niitä. Niitä kannattaisi ehdottomasti hoidattaa asiantuntijalla, koska ei ole muiden syytä, ettei osaa ilmaista itseään.
👍