Naisen jatkuva mökötys ja mykkäkoulu

Olen mieheni mielestä mököttäjä, omasta mielestäni en ole, tai jos olen, niin syystä. 17 vuoden suhteessamme olen yrittänyt sanoa miehelle satoja kertoja, että hän ei voi möläytellä suustaan kaikkea mitä ehkä ajattelee, vaan aikuisen ihmisen pitää osata vähän miettiä mitä sanoo, mutta ei mene jakeluun. Kuulen päivittäin mieheltä tosi ilkeää kommenttia ja välillä kommentit tulevat lasten kauttakin. Kommentit menevät usein ihan vyön alle, ovat harkitun ikäviä ja usein jo miehen ikävä katse ja silmien pyörittely riittää saamaan oloni taas kurjaksi. Olen siis sanonut näistä lukuisia kertoja, mutta miehen mielestä minä olen herkkänahkainen, ja koska en toimi niinkuin hän sanoo, olen ikävä ja epänormaali.

Aikani hänen ikävistä kommenteista sanoin heti, mutta nyt en enää jaksa. Kommentit voivat siis liittyä mm. ulkonäkööni "sulla on tosi paksut käsivarret", " oletko huomannut, että sulle tulee ainakin kolme leukaa kun laitat pään näin, mulla ei tule ollenkaan", "ei sun kanssa kehtaa mihinkään lähteä kun olet tuon näköinen", tekemisiini tai tekemättömääni "miksi sä katsot telkkarista tuollaista paskaa?", "naapurin Lissu on lenkillä, miksi sä et halua tehdä mitään terveellistä?", "voisit jättää kyllä vanhempainyhdistyksen nyt väliin, mitä sä hyödyt siitä?", eli kaikkea tuollaista saan kuulla ja paljon pahempaakin. Niinpä olen päättänyt olla hiljaa ja en enää provosoidu miehen sanomisista, olen siis mököttäjä. Kodin ulkopuolella ja vain lasten kanssa menee todella kivasti, mutta miehen tullessa kotiin tulee päälleni ihan kuin joku muuri ja muutun totiseksi ja hiljaiseksi. Mies ei halua mennä pariterapiaan, hänellä kun ei ole ongelmia vaan ne ovat vain minulla.

Olisitko sinä ap siis samanlainen? Eli piilovittuilet koko ajan ja et näe omassa tekemisissäsi mitään vikaa? Meidän suhde on ollut kauan jo entinen ja olen kerännyt kauan rohkeutta pistääkseni sen lopullisesti poikki. Muutama viikko sitten ero olikin jo todella lähellä, mutta halusin yrittää puhua ja kun mieskin siihen suostui niin tilanne parani neljäksi päiväksi. Nyt mennään taas huimaa alamäkeä.. Mietipä siis ap pariterapiaa tai jotakin ennenkuin on myöhäistä.

Teidän kannattaisi erota. Tulevaisuudessa pahenee vaan.

Minulla on samanlainen. Teet "virheen" -> mykkäkoulu. Yrität kysyä mikä on, ei vastausta. Jos vaadit vastausta saat niin hiljaa sanotun vastauksen "ei mikään", että pitää laittaa korva suun eteen sen kuullakseen. En usein edes tiedä mitä tein väärin. Ei edes katso minua päin. Muille juttelee normaalisti, mutta minua ei ole olemassa.

Paskinta ikinä.

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Neuvon tiuskaisemaan seuraavan kerran vain tylysti, että "lopeta, en minäkään sinua lyö!" Jos ei se toimi, kannattaisi kokeilla vaikka parisuhdeterapiaa, että opitte riitelemään reilusti. Mykkäilystä on reiluus kaukana.

Minulla oli tuollainen nainen aiemmin. (Ap, ehkä olet nyt exäni kanssa?)

Kun mökötys alkoi olla päivittäistä eikä mikään järkipuhe auttanut, keräsin tavarani ja lähdin suhteesta. Luonnollisesti sanomatta sanaakaan. En edes vastannut naisen viesteihin jälkeenpäin. Siinäpähän miettii mikä meni pieleen.

Mykkäkoulu on paskinta ikinä. Paras ystäväni harrasti niitä nuorempana, nyt on terapiassa päässyt osin siitä eroon. Kai se on opittu tapa / luonnekysymys. Passiivis-aggressiiviset ihmiset ei kuulemma tajua miten kamala ja hyödytön tapa mykkäkoulu on, luulevat että pointti menee perille.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 18:30"]Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Neuvon tiuskaisemaan seuraavan kerran vain tylysti, että "lopeta, en minäkään sinua lyö!" Jos ei se toimi, kannattaisi kokeilla vaikka parisuhdeterapiaa, että opitte riitelemään reilusti. Mykkäilystä on reiluus kaukana.
[/quote]

Ihan hirveää, vihaan mykkäkoulu mököttämistä ja todellakin lasken henkseksi väkivallaksi. Pahimpia asioita, mitä voi riidassa tehdä toiselle. Minusta asiat kuuluu puhua selväksi, itsekin olen sellainen että hetken rätisen ja parin tunnin päästä asia sovittu. Olen eronnut miehestä, joka harrasti mököttämistä. T. Ei me kaikki naiset hei todellakaan mökötetä!

Toistuuko joka kk? Pms? Voi joillakin aiheuttaa masennusta tms. Tuo ei kuitenkaan kuulosta, että olisi vihainen vaan surullinen. Silloin jotkut menee aivan lukkoon. Oletko kokeillut, että kyselemisen sijaan yrittäisit piristää? Tiedän, että voi olla vaikeaa jos ärsyttää toisen käytös, mutta joskus toista pitäisi vaan rakastaa silloin, kun hän sitä vähiten on ansainnut. Se saattaisi saada hänet avautumaan.

Henkistä väkivaltaa ja toisen alistamista. Miehen veljen vaimo aloittaa aina  1-2 viikon mykkäkoulun, kun toinen yrittää varovaisesti ottaa heidän suhdettaan rassaavan asian puheeksi. Tällä on pikkuhiljaa kouluttanut miehen siihen, ettei saa edes kysyä, onko rouvalla jonain päivänä joskus tarkoitus mennä kouluun tai hakeutua töihin. Ovat lapsettomia ja vaimo on kahdeksatta vuotta kotona ja asiasta ei saa puhua, vaikka miehen veli miettii eroa asian takia jatkuvasti. On vaan niin nynny, ettei saa jätetyksi. Mies kertoi viimeksi veljensä aloittaneen hyvin varovaisesti, että hän on valmis tukemaan opiskelua tai mitä vaan, niin nainen katsoi ja jäätyi kahdeksi viikoksi. Sitten ei tarvikaan enää puhua ko. asiasta. Olen joskus sanonut, että tuon veljen pitäisi kylmästi vaan mykkäkoulun loputtua todeta, että meillähän jäi juttelu kesken, niin mites tää nyt on.

Minä en kyllä katsoisi tuollaista kovin pitkään, joskus kun miehen kanssa riidellään ollaan puhumatta jonkun aikaa molemmat, mies kun sanoo aina liian pahasti suuttuessaan, ja pyytää sitten anteeksi kun sanoi suutuspäissään, että ei tarkoittanut mitä sanoi, ja sehän ei mitenkään pidä paikkaansa, kyllä ihminen sanoo sellaisia mitä tarkoittaa, ei ne mistään ilmasta sanat suuhun tule. Äitinsä on ollut myös miehelleen ja lapsilleenkin sellainen töksäyttelijä, eli vedetään heti vyön alle. Minä taas olen suurimmaksi osaksi sellainen että haluan puhua asiat kerralla selviksi ja jatkaa eteenpäin, minulla harvoin kärsivällisyys riittää mihinkään pelleilyyn. Mies on varmaankin aina yrittänyt hillitä sanomisiaan olemalla sitten hiljaa, ja minä taas olen sitten vastannut siihen puhumattomuuteen olemalla hiljaa itsekin, ennen se oli mulle vaikeaa mutta nykyään pystyn siihen kun en halua lasten kuullen mitään isompaa konfliktia enkä halua kuulla miehen suusta loukkauksia. Eli jossain määrin se puhumattomuus voi olla ihan hyväkin, mutta muuten taas puhumattomuus on todella ärsyttävää. Minä haluaisin puhua meidän parisuhteen tilasta miehen kanssa, mutta jos puhun vaikka kun ollaan sängyssä rauhassa kun lapset nukkuu, mies ei puhu mitään, ei vastaa juuta ei jaata, vaikka tiedän että on hereillä, sitten minulla menee hermo ja kun vaadin miestä sanomaan edes jotain, mies  sanoo että ei hän tiedä mitä sanoa, eikä siitä ole mitään hyötyä. Todella ärsyttävää kun muuten mies voi puhua kenenkä kanssa tahansa lähes mistä tahansa, mutta oman vaimon kanssa on jostain syystä niin kauhean vaikea puhua, ja minä olen alkanut sitten etääntyä hänestä ja enkä osaa oikein itsekään enää puhua. Pelkään meidän suhteen hiipumista kokonaan koska kumpikaan ei sitten enää puhu, edes minä itsekseni.

Parisuhteessa pitää puhua asiat selviksi, ja tuollainen kummallinen mökötys jos ei edes ole syytä tiedossa tappaa luottamuksen ja rakkauden ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin.

Joidenkin ihmisten on hyvin vaike ilmaista varsinkin jotenkin negatiivisia tunteitaan ja ajatuksiaan. Mitä jos hyväksyisitkin hänet sellaisena kuin hän on, etkä vaatisi samanlaiseksi kuin sinä. Näin minä olen mieheni suhteen ajatellut. Hän on kyvytön ilmaisemaan lähes kaikkia tunteita sanallisesti, ja olen hyväksynyt sen. 

Kannattaa kokeilla seuraavia:
1. Puhu sinä silti kaikki mitä haluat sanoa. Kyllä se toinen kuulee.
2. Voit kokeilla halata, äläkä anna siinä heti periksi vaikkei toinen haluaiskaan. Se nyt vaan luo tunteen että toinen välittää.ja ehkäpä uskaltautuu vähitellen puhumaan.
3. Pidä itsekin mykkäkoulua ja pidä huoli ettet itse puhu ensimmäisenä ja mielellään oot vielä päälle pari extra päivääkin puhumatta. Näkee toinen mille se tuntuu.
Onnee suhteeseenne!

Eroa. Ei se tuosta parane.

Minä olen entinen mököttäjä. En vaan osannut ja uskaltanut kertoa mitä todella tunnen ja ajattelen. Nykyinen mieheni on pakottanut minut sanomaan edes jotain. Toistellut ja kaivanut loputtomiin, että mikä nyt on. Oli varmasti ihan saamarin rasittavaa, mutta auttoi ja nykyään huudankin hänelle päin naamaa jos siltä tuntuu. Ei ennen olis tullut kuuloonkaan. Joillakin se mökötys on just sitä että sais tahtonsa läpi. Sen varmaan erottaa siitä, että onko jotain missä voi antaa periksi. Jos ei, niin kyse on kyvyttömyydestä kertoa tunteistaan. Tee hänelle selväksi, että et hyväksy tätä käytöstä ja et osaa lukea ajatuksia. Minä ehdotan myös, että puhut vaan itse vaikka toinen vaikenisi. Ja jankutat sitä "mikä sulla on". Pieni suuttuminen voi auttaa asiaa, jos mykkäkoulu ei johdu konfliktinpelosta ja toinen ei jäädy entistä pahemmin. Eikö hän edes ala itkeä? Toivottavasti pääsette asian kanssa eteenpäin, mykkäkoulu on kuluttavaa sille mykkäilijällekin, hän ei vain itse tajua toisen tien olevan lopulta helpompi.

Vaikea sanoa kumpi on pahempi: Nainen joka pitää mykkäkoulua vai nainen joka riidan sattuessa näkee että mies on kaikkeen syypää, itsessä ei ole mitään vikaa ja luovuteta ei ennenkuin mies on pyytänyt anteeksi kaikkea mahdollista (Stalinin vainot, Holokausti, 10 vuotta sitten annettu epämieluisa nimipäiväkortti) ja lopulta tunnustanut olevan "the second gunman on the grassy knoll".

En vaan oikeen ymmärrä mikä näiden ihmisten päässä liikkuu, joiden ensisijainen tarve on konflikteissa päästä nöyryyttämään ja alistamaan toista ihmistä ennenkuin asia saadaan "käsiteltyä". Vaikka eihän sitä mitään ole käsitelty: Kerran ku verta on päässyt maistamaan, sitä pitää saada lisää ja tämän takia ne vanhat riidat aina kaivetaan sieltä pinomuistista sitten esiin.

Olen kyllä todennut että jos jomman kumman tyypin kanssa vielä eksyn elämässäni parisuhteeseen lähden heti kävelemään jos huomaan että tämä on leimaava piirre (toki kukaan ei ole täydellinen ja joskus kaikki syyllistyvät epäreilujen taktiikoiden käyttöön). Ei nämä ihmiset siitä miksikään muutu elleivät käy monta vuotta jossain terapiassa opettelemassa miten omia tunteita käsitellään. Tai sitten täytyy olla todella kärsivällinen puoliso, niinkuin edellä "Entinen mököttäjä" kuvaili.

Exäni piti mykkäkoilua ja sanoin, että jos joko me puhutaan niin ku aikuiset tai sitten mä heittäydyn kanssa lapsen tasolle ja lähden baariin kattelemaan muuta juttuseuraa. Annoin kaksi vaihtoehtoa. Joko puhutaan tai ollaan lapsellisia. Mykkäkoulu loppui siihen.

Tuo on maailman rasittavinta. En pystyisi olemaan parisuhteessa tuollaisen kanssa. Todella henkisesti rasittavaa ja painostavaa. 

Niinkuin joku edellä oleva jo kirjoittikin, täälläkin mies sanoo hyvin loukkaavia asioita "läpällä". Minä haudon ja itken pahimmillaan niitä lotkautuksia päiviä, mies jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei edes anteeksipyyntöä, joka puolestaan loukkaa vielä enemmän. Olen vuosien mittaan sanonut miehelle lukuisia kertoja, että hänen sanomisensa ja tekonsa loukkaa minua syvästi mutta mies ei kykene näkemään itsessään mitään ongelmaa.

Nykyään vain aloitan mykkäkoulun. Parempi mielestäni olla vain hiljaa kuin antaa miehelle samalla mitalla loukkauksia takaisin. Jälkeen päin en halua enää tilannetta miehen kanssa sen enempää selvitellä, sillä mies ei pysty näkemään itse aiheuttaneensa minulle pahaa mieltä, hän vain sanoo miten asiat ovat eikä totuudesta pidä suuttua kuin korkeintaan itselleen (jos sanoo läskiksi, ole vihainen itsellesi kun läskiydyit ja laihduta jos asia harmittaa). Asioiden selvittely johtuu yleensä vain uuteen itkuun ja riitaan, joten parempi jättää selvittelemättä.

Kai mieheni on yksi niistä, joille ero tulee yllätyksenä. Kun meillähän on kaikki niin hyvin, mitä nyt nainen vaan murjottaa tuon tuosta mutta niinhän ne naiset tekevät, nalkuttavat ja mököttävät.

Toisille ihmisille mököttäminen on keino rauhoittua ja rauhoittaa tilanne. Toki olisi toivottavaa, että sen jälkeen pystyy puhumaan. Sano naiselle, että kirjoittaa asian jos ei pysty sanomaan.

Naisten harjoittama henkinen väkivalta parisuhteessa on aivan järjettömän yleistä. Liki jokainen mies kokee sitä jossain määrin, mutta pahimmillaan se voi viedä mielenterveyden ja työkyvyn. Ennen vanhaan vielä naureskeltiin stereotypioille akkojen nalkuttamisista, pihtaamisista, miehen mollaamisesta ja mykkäkouluista. Tänä päivänä tiedetään, että nainen kuin nainen osaa käyttää noita lyömäaseena jolla murentaa salakavalasti mies sisältäpäin. Ainoa oikea reaktio on ottaa välittömästi ero, ja katkaista kaikki yhteydenpito kyseiseen naiseen. Kenenkään miehen ei tarvitse alistua henkisen väkivallan uhriksi