Miten selvitä arjesta kahden alle 1-vuotiaan kanssa?

Itse olen kiitellyt kahden vuoden ikäeroa siinä, että isompi lapsi jo puhui, osasi syödä itse ja katsoi imetysajan jonkun 10 minuutin lastenohjelman.

Sun täytyy miettiä aika tarkkaan, miten hoidat esim. imetystilanteet uuden vauvan kanssa, kun isompi on juuri siinä pahimmassa kiipeily- ja kaatuiluvaiheessa.

Mieti, miten selität vauvallesi, että tulee uusi vauva ja miten otat vastaan kaiken sen kiukun asiasta.

Et yritä saada aikaiseksi mitään muuta kuin välttämättömän.

Päässä alkoi pyörimään kaikenlaisia kauhukuvia mm. siitä kuinka mies jättää kun arki kahden ihan pikkulapsen kanssa onkin liian raskasta, äiti näyttää haudasta nousseelta, kahden vauvan vaipat vaihdettavana ja syöttämiset, ei enää koskaan ikinä omaa aikaa, edes suihkussa käynti ei onnistu jos ei ole mies kotona jne jne... Kyllähän näistä oli etukäteen puhuttu, mutta vissiin liian optimistisessa mielessä ja asenne ratkaisee-hengessä. Mitäköhän sit käytännössä?

Voi itku tätä, ettei oikeasti ajatella etukäteen...

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 14:27"]

Voi itku tätä, ettei oikeasti ajatella etukäteen...

[/quote]

Ylempänä juuri kirjoitin, että oltiin kyllä ajateltu etukäteen ja keskusteltu asioista, mutta kuitenkin alkoi pelottaa. ap

Eihän siinä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin selvitä. Varaudut myös siihen, että voit joutua ihan yksin vastuuseen. Menetin lasteni isän ollessani 8kk raskaana. Nyt olen ihan kusessa 17v. ja 16v. kanssa taloudellisesti, että ei ne murheet lopu...

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 14:27"]

Voi itku tätä, ettei oikeasti ajatella etukäteen...

[/quote]

Ylempänä juuri kirjoitin, että oltiin kyllä ajateltu etukäteen ja keskusteltu asioista, mutta kuitenkin alkoi pelottaa. ap

[/quote]

mahdoitteko kuitenkaan ajattella loppunasti. Uskoitte, että imetys suojaa raskaudelta. Kai olet sen muuten jo lopettanut.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 14:31"]

Eihän siinä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin selvitä. Varaudut myös siihen, että voit joutua ihan yksin vastuuseen. Menetin lasteni isän ollessani 8kk raskaana. Nyt olen ihan kusessa 17v. ja 16v. kanssa taloudellisesti, että ei ne murheet lopu...

[/quote]

Voi kamala :( Voimia sinulle, onneksi 2 muuta lastasi ovat jo noin vanhoja! Pystyvät auttamaan edes vauvanhoidossa, vaikkei taloudellisesti pystyisikään auttamaan. ap

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 14:27"]

Voi itku tätä, ettei oikeasti ajatella etukäteen...

[/quote]

Ylempänä juuri kirjoitin, että oltiin kyllä ajateltu etukäteen ja keskusteltu asioista, mutta kuitenkin alkoi pelottaa. ap

[/quote]

mahdoitteko kuitenkaan ajattella loppunasti. Uskoitte, että imetys suojaa raskaudelta. Kai olet sen muuten jo lopettanut.

[/quote]

Uskottiin, että täysimetys heikentäisi jonkun verran raskautumista, mutta tiedostettin myös raskauden mahdollisuus. Ajateltiin, että kyllä me jaksetaan kun suunnitellaan asioitten hoitaminen etukäteen jne... Miksi imetys pitäisi lopettaa? ap

Selvisivät ne isovanhemmatkin, eikä heillä ollt edes nykyajan koneita:) Samoin selviävät lestadiolaiset, joten kyllä sinäkin selviät:)

Varaudu henkisesti pahimpaan, niin mikään ei tule yllärinä. Sopikaa miehen kanssa ajoissa työnjaosta ja siitä, että saat hieman hengähtää hänen tultuaan kotiin. Valjasta kaikki mahdolliset apuvoimat käyttöön.

Lohduttaudu sillä, että tuota aikaa ei kestä ikuisesti:)

Kyllä siitä pienestä ikäerosta selviää - selviäähän kaksostenkin vanhemmat. Omilla lapsilla ikäeroa 1 v 4kk ja olihan se ensimmäinen vuosi rankka, mutta nyt leikki-ikäisinä niistä on hienosti seuraa toisilleen. Imetystä ei nykysuositusten mukaan tarvitse lopettaa uuden raskauden takia, jos äiti muuten normaalikuntoinen ja terve. Alta vuoden ikäinen tuskin osaa olla mustasukkainen tulevasta lapsesta, koska hän ei muista aikaa kun oli yksin.  

Meillä tuli vähän isompi ikäero, 1v2kk. Ollut ihan täydellinen, en voi valittaa. Voisin tehdä kolmannenkin :D Olin paljon väsyneempi eskoisen ekat pari kuukautta kuin mitä toisen syntymän jälkeen. Toisen kanssa kun säästyttiin koliikilta ja muutenkin rauhallinen tapaus. Mustasukkaisuutta ei ole ollut kun ei noin pieni ymmärrä olla mustasukkainen. Paitsi pikkusiskostaan :) Todella läheisiä ovat nyt kun ovat 6kk ja 1v8kk, selvästi tosi tärkeitä toisilleen. Isompi kiikuttaa leluja ja hoivaa pienempää ja yhdessä räkättävät omille jutuille. Kovasti pienempi jo pyrkii isomman perään ja harmistuu kun ei ryömi vielä tarpeeksi sujuvasti. Toki mahdollista että parin uhmiksen kanssa tulee mietittyä mihin sitä on itsensä pistänyt mutta en nyt keksi yhtään huonoa puolta :) Flunssassa saattavat herätä vuorotellen mutta muuten ovat tosi hyvin nukkuvia, valtaosan öistä nukkuneet parikuisista asti läpi vaikka imetettyjä ovatkin. Lopetin esikoisen imetyksen 10 viikkoa ennen synnytystä eikä ole tissikateuttakaan ollut, ei edes muistanut miten homma toimii. Pienemmän päikkäreitä nukuttaessa pitää kyllä katsoa mihin nukuttaa kun isompi ei malttais antaa yhtään nukkua. Kyllä niitä pelotteluja sai ihan joka tuutista kuulla että et muista ekasta vuodesta kahden kanssa mitään jne mutta ei ole pätenyt meidän kohdalla. Varmasti todella rauhalliset luonteet on tähän vaikuttanut mutta varmaan myös asenne vaikka olisikin vähän huonompi päivä. Sairastelun aikana ehkä kotityöt kertyy mutta toisaalta olen tämän ekat puoli vuotta myös löytänyt aikaa vaikkapa maidonluovutuksellekin arkirutiinien ja juoksemisten keskeltä. Eihän tämä kaikille sovi kun taas itse en varmaan jaksaisi isoa ikäeroa kun on päästy vauvavaiheesta jo melko omatoimiseksi ja sit aloitettais alusta.

Lapset ovat tietysti yksilöitä, ja kaikki eivät kiinnostu kaikesta, mutta voisit kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa alkaa lukea esikoisen kanssa kirjoja ja yrittää kasata palapelejä tai leikkiä muilla leluilla, joilla pystyy sitten itsenäisesti leikkimään uuden vauvan imetyksen ajan. Meillä esim on pienestä asti luettu kirjoja lapsen kanssa, ja näin ollen viihtyi yksikseen katselemassa kirjoja jo alle vuoden ikäisenä oikein hyvin. Kotiin tehtiin lapselle pieni nurkkaus, jossa kirjoja ja jotain pelejä (ei kaikkia leluja) sekä tuoli ja pöytä, johon sitten itsekseen menee välillä rauhassa "lukemaan". Nyt on lisätty myös piirustusvälineet käyttöön kun on kohta jo 1,5-v. ja hyvin kuluu aika sen aikaa, kun itse laitan ruokaa tai muuta.

Ja muuten tämä siis ei ole mikään erityisen rauhallinen lapsi, vaan lähti liikkeelle todella aikaisin ja juoksee muuten ympäriinsä, mutta osaa siis kirjojen kanssa rauhoittua tosi hyvin itsekseenkin.

Nukuttaminen kannattaa myös miettiä etukäteen. Onko esikoinen helppo nukutettava (2kk vähän vaikea kyllä vielä tietää)? Jos vaikuttaa, että lapsi nukahtaisi hyvin itsekseen, niin kannattaa pyrkiä siihen. Perhepeti varmaan voisi myös toimia tuolla ikäerolla, kun vauvaa imettää ja isommalle lukee samalla satua.

Ja tämä siis vain näin yhden lapsen äidiltä, käytännön kokemusta ei tosiaan ole tilanteestasi. Omalla kohdallani tämän yhden lapsen kanssa helpottaa se arjessa, että tiedän lapsen viihtyvän omassa paikassaan yksikseen jonkin aikaa, jolloin saa muuta tehtyä.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 14:33"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 14:31"]

Eihän siinä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin selvitä. Varaudut myös siihen, että voit joutua ihan yksin vastuuseen. Menetin lasteni isän ollessani 8kk raskaana. Nyt olen ihan kusessa 17v. ja 16v. kanssa taloudellisesti, että ei ne murheet lopu...

[/quote]

Voi kamala :( Voimia sinulle, onneksi 2 muuta lastasi ovat jo noin vanhoja! Pystyvät auttamaan edes vauvanhoidossa, vaikkei taloudellisesti pystyisikään auttamaan. ap

[/quote]

Taisin ilmaista itseäni huonosti. 16-vuotta on ollut yhtä henkiinjäämistä taistelua kahden lapsen kanssa yksin, eikä sille loppua näy ihan lähitulevaisuudessa.

Rautavaara nro 2? Yhden lapsen politiikka Suomeenkin.

Kiitos muutamista asiallisista kommenteista! Ehkä tämä on myös eräänlainen alkushokki kun juuri on plussannut. Esikoisestakin panikoin ihan alussa etukäteen ihan kaikesta, mutta asioihin kun ei voi panikoimalla vaikuttaa... Esikoisella ollut koliikki-itkua synnäriltä lähtien, mutta ollaan jotenkin silti jaksettu. Jos kakkosella sama, niin ainakin vähän tietää mitä on tulossa.

Lisää selviytymisvinkkejä saa antaa! ap

Hei,

Halusin kertoa sinulle, että tulet selviämään arjesta ongelmitta. Itselläni on kaksi poikaa ja heillä ikäeroa just ja just se 11kk. Esikoinen ei vielä kunnolla kävellyt ilman tukea kun kuopus syntyi. Nyt pojat ovat 1v2kk ja 2v1kk. Kyllä imettäminen onnistuu vaikka toinen lapsi on alta vuoden, kyllähän syliin voi ottaa vaikka toista imettäisikin. En nyt just keksi tilanteita missä mahdollisesti koet, että tulisi hankalaa. Kysy jos haluat jostain tietää enemmän. Esikoisesi ei osaa olla mustasukkainen pikkusisaruksesta, koska muisti jälki yksilapsisuudesta ei kanna niin pitkällä. (Näin sanottiin minulle jo raskausaikana neuvolassakin, ja allekirjoitan asian täysin.) Lapsistasi kasvaa hyvin empaattisia sekä toiset huomioon ottavia, koska ovat molemmat samaan aikaan pieniä. Onnea raskaudesta ja nauti ajastasi kahden pienen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 15:04"]

Rautavaara nro 2? Yhden lapsen politiikka Suomeenkin.

[/quote]

Miten tämä nyt liittyy yhtään mihinkään? Rautavaaran tapauksessa muija sekosi kun mies halusi eron. Näin ollen ainakin 50% naisista ja miehistä voidaan liittää tähänkin.

En tajua tuollaista "tulee jos on tullaksen" -ajattelua. Joko haluatte lapsen ja pystytte hänet hoitamaan tai sitten ette! Omituista jättää noin iso asia sattuman varaan. Ei kerro kovin hyvästä elämänhallinnasta.

[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 15:09"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 15:04"]

Rautavaara nro 2? Yhden lapsen politiikka Suomeenkin.

[/quote]

Miten tämä nyt liittyy yhtään mihinkään? Rautavaaran tapauksessa muija sekosi kun mies halusi eron. Näin ollen ainakin 50% naisista ja miehistä voidaan liittää tähänkin.
[/quote]

Rautavaaran tapauksessa oli juurikin skismaa lapsenhoidosta, kun kaksi lasta liian pienellä ikäerolla.

Imetykseen vinkkinä, meidän esikoinen oli jo alle vuoden ikäisenä kirjojen perään ja alkuun imettäessä luinkin hänelle usein kirjaa. Ja kyllä hän muutenkin mielellään istuu vieressä ja ihmettelee touhua, tai tutkii ja leikkii omiaan. Kunhan ympäristössä ei ole vaaroja niin mikäs siinä. Leikkipuistossa oli hiukan haastavaa, välillä juoksin esikoisen perässä vauva tissillä mutta nopeesti se tihein tissittelyvaihe menee ohi ja välit pitenee jolloin voi jo vähän ennakoida. Tämä toinen ei ole niin hyvä nukkuja ollut vaunuissa kuin esikoinen oli niin usein kauppareissullakin sai pysähtyä imettämään alkuun. Tietysti hankalampaa jos imetys onnistuu vaan kotona tmv. Me ollaan kuitenkin hyvin päästy liikkumaan, puistoilemaan ja kerhoilemaan ilman ongelmia (ainoa on että asumme 3.krs ilman hissiä ja kun esikoinen on vasta muutaman kuukauden kävellyt ylipäätään niin onhan siinä haastetta).

Omaa aikaakin on ja parisuhteellekin löytyy aikaa usempi kerta viikossa ;) Vaikka eivät hoidossa ole olleetkaan. En tarkoita vähätellä kenenkään kokemuksia, varmasti monella on ollut rankkaa ja en ihmettele mutta tahdon vain esittää eriävän kokemuksen kun niitä kauhukuvia saa aina lukea ja kuunnella ihan kaikkialla :) Tsemppiä, toivottavasti teilläkin menee yhtä hyvin kuin meillä :)