Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hankkikaa apua ajoissa!!

Vierailija
29.10.2014 |

Tuli tuosta Rautavaaran jutusta ja sen kommentoinnista mieleen, että jokainen on vastuussa omista toimistaan, jaksamisestaan ja masennuksestaan. Jos nyt jollakulla on tunne, ettei selviä lasten kanssa, tai on epävakautta, masennusta tms. niin hankkikaan ajoissa apua! Soittakaan esim. lastensuojeluun tai puhukaa läheisillenne. Älkää jääkö yksin. Teidän velvollisuus lapsianne kohtaan on hakea apua.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
30.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
2/6 |
29.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistähän sitä apua saa? Lääkärille ei pääse tai jonot ovat pitkät, tuttuja/sukulaisia/ystäviä ei ole (hei, jos olisi, en olisi varmaankaan niin väsynyt), mielenterveystoimisto on saavuttamattomissa, lastensuojeluun en todellakaan soita.. Mietinpä vain. On niin helppo sanoa, että "hakekaa apua". Se on vain lause, joka ei tarkoita yhtään mitään.

Mieluumminkin sanoisin, että TARJOTKAA APUA jos läheisenne vaikuttaa olevan väsynyt tai muuten hankalassa tilanteessa.

Joo ja lapsillani ei ole mitään hätää, en todellakaan ole tekemässä mitään typerää, sinnittelen. Kuten moni muukin hieman väsähtänyt äiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
29.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä apua ei todellakaan saa. Varsinkin jos olet lapseton ja työssäkäyvä.

Vierailija
4/6 |
29.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entä, jos on hakenut ja saanut apua, mutta se ei auta? Tai on huonoja kokemuksia, mistä on seurannut luottamuksen katoaminen? Viranomaistoiminnassa olisi myös parantamisen varaa varsinkin lastensuojelun taholta.

Joskus auttaminen voi vain pahentaa asioita mm. systeemin typeryyden, mutta myös joidenkin terveydenhoidon ammattilaisten ja terapeuttien ammattitaidottomuuden takia. Joskus syynä voi olla se, että yksilöiden tai perheiden ongelmat ovat niin vaikeita/syvällä, ettei heitä osata auttaa, vaikka autettavat apua haluaisivatkin. Se on aika masentavaa, koska jos aikoo elää, haluaisi tietenkin helpotusta kärsimykseen.

Valitettavasti mielipiteeni on seurausta pitkäaikaisesta (n. 20 v.n) avunhakemiskokemuksista, joten auttavat tahot ovat tulleet hyvin tutuiksi. Epätoivoon voi siis ajautua siksi, kun on saanut toivottaman tapauksen leiman erilaisuuden ja ongelmien laaja-alaisuuden takia. Harmi. :(

 

Vierailija
5/6 |
29.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei urbaanilta nykyihmiseltä voi vaatia vastuutaan itsestään eikä elämästään. Yhteiskunnan on huolehdittava, koska pakolla tänne on jouduttu syntymään.

Vierailija
6/6 |
29.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entä jos on jo hakenut apua mutta se ei riitä tai se on vääränlaista? Entä jos  on soittanut lastensuojeluun ja sieltä sanotaan ettei heillä ole osoittaa työntekijää hoitamaan meidän asiaamme? Entä jos lastensuojelussa asiaanne hoitava henkilö on vaihtunut 6 kertaa ja joka kerran aloitetaan aivan alusta eikä asia etene minnekään? Montako kertaa jaksat hakea apua? Onneksi on vahva pää ja pieni mutta ihan apujoukko auttamassa, monella ei ole.