Lue keskustelun säännöt.
Pari eroavaisuutta arjessa köyhänä ja rikkaana olemisessa.
29.10.2014 |
Olen keskiluokkaisesta perheestä. Kun lähdin opiskelemaan, elin pitkään tavallisena köyhänä opiskelijana. En käynyt töissä, joten rahaa oli aivan käsittämättömän vähän. Joskus olin pari päivää syömättäkin ennen opintotukea, koska rahaa ei yksinkertaisesti ollut yhtään. Kampaajalla en käynyt viiteen vuoteen, en syönyt koskaan ulkona, vaatteet ostin aina hirveään hätään ja tarpeeseen ja nekin kirpputoreilta tai joistain UFF:n euron laareista.
Valmistuttuani pääsin hyväpalkkaiseen työhön ja menin erittäin hyvätuloisen miehen kanssa naimisiin. Nyt on varaa tehdä mitä vain.
Aina välillä pitää muistuttaa itseäni, millaisessa tilanteessa olen elänyt aiemmin ja missä nyt. Voin ihan huoletta sopia lähteväni kaverin kanssa viikonlopuksi jollekin Euroopan kaupunkilomalle vaikka viikon päästä, voin ostaa monen sadan euron talvitakkeja tai ostaa uusia huonekaluja hintoja ajattelematta.
Muistan, miten markka-aikaan opiskelijana 100 markan farkut tuntuivat ihan ökyiltä. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan laittavani sataa markkaa yhteen vaatteeseen. Rahan arvo on toki muuttunut, mutta ostinpa juuri viime lauantaina yhdet 210 euron housut itselleni.
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 10:01"]
Ei tarvitse erikseen säästää jos pitää ostaa jotain isompaa kuten pyykkikone tai uusi tietokone tai matka.
Kaupassa ei tarvitse enää laskea että riittääkö raha vaan voi ostaa mitä haluaa.
Ei ole ressiä kun tietää ettei ne rahat ole loppumassa ja yllättävät menot ei sotke taloutta.
Ei ole rahasta riitaa vaikka ei meillä niitä ollut köyhänäkään.
Arki sujuu todellakin helpommin kun on riittävästi rahaa ja kun sitä ei ole aina ollut niin sitä osaa kyllä arvostaa ja osaa olla kiitollinen.
[/quote]
Kyllä, arki sujuu helpommin rahan kanssa kuin rahatta. Voi palkata siivoojan, jotta jää itselle aikaa tehdä jotain muuta. Voi käydä ulkona ravintolassa syömässä, jos ei jaksa alkaa tehdä ruokaa itse. Voi ostaa lapsille talvikengät ja talvivaatteet, kun on niiden tarve ja tietää varmasti oikean koon. Ei tarvitse tunkea alennusmyynteihin keväällä ja arpoa, minkäkokoisia lapset saattaisivat olla seuraavana talvena.
Osaan olla kiitollinen tästä taloudellisesta tilanteestani, samoin onneksi mieskin. Hyväntekeväisyyteen menee kuukausittain aika paljon rahaa ja yritämme opettaa lapsillemmekin rahan arvoa ja toisten auttamista. Lapsilisät menevät suoraan niitä rahoja paremmin tarvitseville tahoille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pointti oli että.....sä ostit 210 euron farkut vai että oot hyvä ihminen hyväntekeväisyyksinesi vai....
KAIKKIHAN tietää, että raha helpottaa arkea. Itse oon kyllä huomannut sen, että mitä enemmän rahaa, sitä vähemmän aikaa sitä on käyttää. Ja kääntäen.
Mulla oli ihan järkyttävät tulot muutama vuosi sitten, mutta en mä oikein mitään asiallista niillä saanut hankittua. Tuhlasin vaan surutta. Nyt budjetoin mutta sekin on ihan fine.
Pointtini: ihminen on sopeutuvainen, onneksi.
Samat taustat mulla. Kyllä se raha tuo onnen ainakin tuossa kohtaa kun ei ole ollut käytännössä yhtään mitään. Muistan itsekin miten yhden vuoden aikana ostin yhden paidan. Ja se tuntui silloin kalliilta.
No onnea vaan ap:lle työpaikasta ja miehen lompakosta, mutta töitä tekemällä ei kyllä rikastu kuin joku promille yrittäjistä ja kaikkein ylimmistä palkkajohtajista.
On hiukan eri asia olla rikas kuin hyvin toimeentuleva. Rikkaan ei ole mikään pakko käydä töissä, koskaan, ja jos käy, on yhdentekevää maksetaanko siitä jotain.
Ei tarvitse erikseen säästää jos pitää ostaa jotain isompaa kuten pyykkikone tai uusi tietokone tai matka.
Kaupassa ei tarvitse enää laskea että riittääkö raha vaan voi ostaa mitä haluaa.
Ei ole ressiä kun tietää ettei ne rahat ole loppumassa ja yllättävät menot ei sotke taloutta.
Ei ole rahasta riitaa vaikka ei meillä niitä ollut köyhänäkään.
Arki sujuu todellakin helpommin kun on riittävästi rahaa ja kun sitä ei ole aina ollut niin sitä osaa kyllä arvostaa ja osaa olla kiitollinen.