Tiedättekö sen tunteen, kun sun lapsi katsoo sua sellaisella ilmeellä, että hänellä on sulle asiaa? Mun poika on koko päivän katsonut mua sillä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

No mikä se oli?

Sellainen asia, etten siitä täällä halua puhua. Yleisesti voin sanoa, että pojalla on asiasta tosi paha mieli. Hyvä, että huomasin pojan yrittävän tulla juttelemaan mulle. Toivon, ettette kysele enempää. Ap

Kiusattu

Oliko lyöty?

On täällä yksinkertaisia ihmisiä. Ei ollut tarkoitus arvailla mikä painaa, vaan kysymys oli, että tunnistatteko tuon olon. Siitä huolimatta tulee jos jonkinlaista arvausta ja sitä parempi, mitä alempana napaa. "Ööhöhöö, pantu on, paksuna ja homona, ööhöhöö". Typerykset.

Mihin liittyy? Kerro vähän

Vierailija kirjoitti:

On täällä yksinkertaisia ihmisiä. Ei ollut tarkoitus arvailla mikä painaa, vaan kysymys oli, että tunnistatteko tuon olon. Siitä huolimatta tulee jos jonkinlaista arvausta ja sitä parempi, mitä alempana napaa. "Ööhöhöö, pantu on, paksuna ja homona, ööhöhöö". Typerykset.

Näin. Se voi olla ihan mitä vaan eikä se meille kuulu. Eihän se ollut edes keskustelun aihe.

Kaipaan noita aikoja. Sanatonta vahvaa yhteyttä lapseen. Enää ei sellaista ole. Ei vastaa aina edes puhelimeen. Elää omaa elämäänsä ja tuhoaa sen omalla tavallaan. Tätä surua ei voi mitenkään mitata tai paeta. Pidä sinä huolta lapsestasi, itse en siihen pystynyt ja nyt on kaikki pielessä

Jep. Mä huomaan. Meillä on ollut avoin ilmapiiri, mutta poika ei kerran uskaltanut kertoa sellaista asiaa, että oli ajanut auton kanssa yhteen. Typerä autoilija oli vain antanut puhelinnumeronsa, sentään sen, ja pojan jatkaa matkaa, joten lääkäriin mentiin vasta illalla ja multa vei jonkin aikaa. Mutta arvailemalla sain sen selville ja en tiedä miksi arvasin tuonkin oikein. Koulukiusaamisesta lähdin liikkeelle, sitten kysyin kaaduitko pyörällä ja tässä kohtaa vaikeni, tästä eteenpäin osasin mennä oikein. Syy oli pelkistä liikennsäännöistä katsoen selkeästi pojan, oli ajanut eteen paikassa, missä autoilijoilla on selkeä etuajo-oikeus ja siksi kai pelkäsi kertoa, kun meillä oli opetettu liikennesäännöt niin hyvin. Tosin tuossa risteyksessä autoilijoidenkin on syytä varoa, sillä siitä kulkee päivittäin yli sata koululaista. Tää poika on nyt jo aikuinen, mutta edelleenkin huono kertomaan asioista, kun taas nuorempi lapsi kertoo aina kaiken. Vaikka on sanottu, että soita jos on murheita, kyllä kuunnellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jep. Mä huomaan. Meillä on ollut avoin ilmapiiri, mutta poika ei kerran uskaltanut kertoa sellaista asiaa, että oli ajanut auton kanssa yhteen. Typerä autoilija oli vain antanut puhelinnumeronsa, sentään sen, ja pojan jatkaa matkaa, joten lääkäriin mentiin vasta illalla ja multa vei jonkin aikaa. Mutta arvailemalla sain sen selville ja en tiedä miksi arvasin tuonkin oikein. Koulukiusaamisesta lähdin liikkeelle, sitten kysyin kaaduitko pyörällä ja tässä kohtaa vaikeni, tästä eteenpäin osasin mennä oikein. Syy oli pelkistä liikennsäännöistä katsoen selkeästi pojan, oli ajanut eteen paikassa, missä autoilijoilla on selkeä etuajo-oikeus ja siksi kai pelkäsi kertoa, kun meillä oli opetettu liikennesäännöt niin hyvin. Tosin tuossa risteyksessä autoilijoidenkin on syytä varoa, sillä siitä kulkee päivittäin yli sata koululaista. Tää poika on nyt jo aikuinen, mutta edelleenkin huono kertomaan asioista, kun taas nuorempi lapsi kertoo aina kaiken. Vaikka on sanottu, että soita jos on murheita, kyllä kuunnellaan. 

Ikävä sanoa, mutta ehkä te ette ole hirveän hyviä kuuntelemaan? Itse olin syrjään jäänyt keskimmäinen lapsi ja "huono puhumaan" vanhemmille, juuri samalla lailla en kehdannut puhua esimerkiksi yhdestä onnettomuudesta vaikka olisi pitänyt. Se vaan tuntui liian kauhealta vaivata vanhempia, kun olin tottunut ettei saisi. Kas kummaa, ystäville ja poikaystävälle en ollut yhtään huono puhumaan, koska he olivat empaattisia ja kuuntelivat.

Luonnostaan en siis ole epäavoin. Särähtää korvaan tuo, että lapsessa on oltava se vika, olemalla huono puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulossa kaapista ulos.

Tätä miettnyt omien lasten kohdalla. Koen, että lasteni suuntautuminen on yksi merkityksettömimmistä asioista. Kaapista tuleminen voi kuitenkin olla tulijalle iso juttu, joten siihen pitäisi kyetä suhtautumaan oikein. Jotenkin "Aha, autatko tänään ruuan kanssa?" tyylinen reaktio ei liene haettu.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulossa kaapista ulos.

Tätä miettnyt omien lasten kohdalla. Koen, että lasteni suuntautuminen on yksi merkityksettömimmistä asioista. Kaapista tuleminen voi kuitenkin olla tulijalle iso juttu, joten siihen pitäisi kyetä suhtautumaan oikein. Jotenkin "Aha, autatko tänään ruuan kanssa?" tyylinen reaktio ei liene haettu.   

Ei se ole pieni juttu, koska nuorella saattaa olla asiaan liittyen paljon huolia. Mitä kaverit ja muut sanoo jos niille ei ole kertonut, miten sukulaiset suhtautuu, mitä tehdä, jos on ihastunut heteroon... Seksuaalinen suuntautuminen ei ole mikään "ai, mitä sitten?" juttu tänäkään päivänä. Kyllähän kumppanin sukupuoli vaikuttaa siihenkin, miten hänen kanssaan saadaan lapsia, vaikka kuinka asia olisi kaikille ok.

Tuskin mikään pitkään jatkunut juttu, jos yhtenä iltana tuli tuollainen vaikea olo.

Mun poika on tuollainen ihan kaikissa asioissa. Tulee vaan seisomaan lähelle, mutta ei sano oma-aloitteisesti, että on asiaa. Kertoo sitten, kun ensin kysytään. Ja ne asiat on vaikkapa "arvaa mitä näin koulumatkalla" tai "mun sisäpelikengät on jääneet kesällä pieneksi".

Vierailija kirjoitti:

Mihin liittyy? Kerro vähän

Oletpas utelias. Eikö sinulla ole omia mielenkiinnonkohteita?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Meillä puhutaan aina suoraan asuasta kuin asiasta.

Meilläkin puhutaan paljon. Silti on joitakin tilanteita, kun poika on jäänyt ruoan jälkeen istumaan ruokapöytään ja odottanut, että muut on lähteneet. Sitten vähän lypsämällä alkuun, on alkanut kertomaan mikä on. Yleensä tuo asia on sellainen, että siihen liittyy teinin mielestä jotain noloa. Ei se tarkoita sitä, ettei kodissa olisi avoin keskustelukulttuuri, jos teini tuota joskus tekee.

Aloituksesta tulee sellainen olo, että ap on ihan ulalla elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta tulee sellainen olo, että ap on ihan ulalla elämästä.

Millä perusteella? Mulle tuli tunne, että ap on empaattinen vanhempi ja herkkä huomaamaan lapsensa tunnetiloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä se oli?

Sellainen asia, etten siitä täällä halua puhua. Yleisesti voin sanoa, että pojalla on asiasta tosi paha mieli. Hyvä, että huomasin pojan yrittävän tulla juttelemaan mulle. Toivon, ettette kysele enempää. Ap

Hyvä että asia kuitenkin selvisi ❤️

Vierailija kirjoitti:

Tuskin mikään pitkään jatkunut juttu, jos yhtenä iltana tuli tuollainen vaikea olo.

Näin. Koulussa sattunut jotain ikävää.