Naiset, jotka valitatte, kun mies ei osallistu lastenhoitoon!

Samaa ihmettelen. Ekan kohdalla ehkä vielä ymmärrän, mutta sitten kun pitää puskea vielä useampi mukula maailmaan jo entisestään heikkoon tilanteeseen. Ei voi käsittää.

Osa naisista puolisalaa nauttii marttyyrin roolistaan.

Linkkiä klikatessani odotin ap:n kysyvän "onko teillä ajokorttia?".

Ei etukäteen voi tietää. Ei ole kenenkään etu yhden lapsen jälkeen eroa ottaa ja tehdä.loput toisen kanssa, jos mies muuten on kunnollinen. Nämä ovat arvailuja. Ei kokemusta.

Tunsin mieheni vain 3kk ajalta. Tulin raskaaksi. Eli kun lapsi syntyi olimme tunteneet 11kk (lapsi syntyi ennen la). Mieheni oli ja on ihana, hauska ja hassu. Mutta myös ADHD. Hänellä ei ole ajantajua, ei ymmärrystä asioiden kiireellisyysjärjestyksistä ja hän täyttää muutenkin kaikki "adhd-kriteerit".

Koskaan tätä adhd ei ollut hänellä edes epäilty ennenkuin minä passitin hänet lääkäriin. Hän ei itse, ei ystävät, ei lapsuudenperhe. Mitä en ymmärrä, koska merkit oli selvät, elämä persiillään jne. Noita asioita en tietenkään tiennyt, eivätkä ne 3kk seurustelun aikana ilmenneet, asuimmehan 300km päässä toisistamme... Muutimme yhteen lapsen synnyttyä. Aika järkytys.

Päätin kuitenkin, että koska miehessäni on paljon hyviäkin ominaisuuksia (uskollisuus, iloisuus, positiivisuus mm.) niin me olemme nyt sitten perhe. Niin ja rakkaus, se sokea, tyhmä rakkaus, joka kumma kyllä on edelleen läsnä, 11 vuoden jälkeen.

Lääkitystä kokeilimme miehelle, haitat voittivat hyödyt.

Joo, olen helvetin väsynyt välillä, joskus tuntuu, että jätän sen hyödyttömän paskan heti ja nyt. Tekisinkö oikein silloin lapsiani kohtaan? Uhraisinko rakkauden, välittämisen toimivammalle arjelle...?

Moni muuttuu avuttomaksi kotitöiden suhteen vasta sen lapsen syntymän jälkeen. Lapsenhoitoon osallistumista ei voi varmasti tietää ennen kuin on lapsia. Jos haluaa useamman kuin yhden lapsen eikä halua puskea niitä useammalle miehelle niin vaihtoehdot on niukat.

Ihmettelijöiden miehet eivät ole muuttuneet saamattomiksi lapsen syntymän jälkeen, no sepä kiva teille. Olisitteko jättäneet lapsimäärän yhteen vai eronneet ja hankkineet lapsia useammalle miehelle sitten, jos miehenne ei olisi ottanut vastuuta?

Aina asiat ei mene elämässä putkeen ja sitten on vaan valittava se omasta mielestä vähiten huono vaihtoehto.

Ihmettelen samaa.
7:lle: Jos mies muuttuu lapsen saannin jälkeen, hän varmasti tietää ja ymmärtää, minkä taakan puolisolleen jättää, jos ei osallistu kotitöihin ja on aiemmin niin tehnyt. Eli voisiko silloin asiasta järkevän miehen kanssa keskustella? Tai yleensäkin keskustella asioista jo etukäteen ellei tosiaan raskaus ole vahinko, ja silloinkin on n. 9kk aikaa valmistautua tulevaan.
En siis ymmärrä minäkään.

Kai sen miehen saa tekemään niitä kotitöitä, vaikka olisikin lopettanut lastensaannin jälkeen? Mies varmaan luulee, että naiselle jää paljon aikaa kaikkiin kotitöihin, kun hoitaa lapsia kotona. Ja sitten ehkä, kun nainen palaa töihin, mies on jo niin tottunut siihen, ettei tarvitse tehdä mitään, että nainen saa sitten hoitaa töiden lisäksi yksin vielä sen kodin ja lapset. MUTTA kuitenkin mietin, miksi annatte tällaisen tilanteen jatkua? Jos meillä mies lopettaisi kotitöiden tekemisen niin huomauttaisin kyllä, ensin kiltisti ja myöhemmin jämäkämmin. Tarvitseeko myös vahtia, että mies pyyhkii pyllynsä vessakäynnin jälkeen vai mistä moinen kyvyttömyys ohjeiden noudattamiseenkin? Minä ainakin sanoin äitiyslomalle jäädessäni, että hoidan pääasiassa nyt lapsia, en ehdi ehkä hoitaa myös kotitöitä ja tarvitsen yhä miehen tekemään oman osuutensa eli tasan puolet. Jos mies olisi viisveisannut toiveistani ja olisin tuomittu elämään loppuelämäni kotiorjana, niin en pitäisi eroakaan niin pahana ratkaisuna. Tämähän vain kertoisi, ettei mieheni kunnioittaisi minua enää yhtään.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:32"]

Moni muuttuu avuttomaksi kotitöiden suhteen vasta sen lapsen syntymän jälkeen. Lapsenhoitoon osallistumista ei voi varmasti tietää ennen kuin on lapsia. Jos haluaa useamman kuin yhden lapsen eikä halua puskea niitä useammalle miehelle niin vaihtoehdot on niukat.

Ihmettelijöiden miehet eivät ole muuttuneet saamattomiksi lapsen syntymän jälkeen, no sepä kiva teille. Olisitteko jättäneet lapsimäärän yhteen vai eronneet ja hankkineet lapsia useammalle miehelle sitten, jos miehenne ei olisi ottanut vastuuta?

Aina asiat ei mene elämässä putkeen ja sitten on vaan valittava se omasta mielestä vähiten huono vaihtoehto.

[/quote]

Komppi seiskalle.

Noinhan se menee. Ihmisillä erittäin harvoin, jos koskaan, on edessään pelkästään 100% hyviä ja 100% huonoja vaihtoehtoja. Ap on naiivi, jos kuvittelee elämän olevan täynnä mustavalkoisia vaihtoehtoja, ilman harmaan sävyjä.

Ihmiset myös muuttuvat. Puheen tasolla on todella helppo olla feministi, samaten siinä vaiheessa, kun eletään vielä kahden aikuisen taloudessa. Kun minä ja mies oltiin vielä kahdestaan, siivous pari kertaa kuussa riitti mainiosti. Ruokaa emme tehneet arkisin ollenkaan. Noin vähät työt oli helppo jakaa, ja siivous sujui yhdessä.

Mutta kappas, kun jäin äitiyslomalle, tein ensinalkuun sen virheen, että tein kaikki kotityöt, kun kerran kotona olin, eikä vauvakaan ollut syntynyt. Vauva-aikakin yhden lapsen kanssa sujui aika samoin. Toisen lapsenkin kanssa vielä jotekin, joskin alkoi ärsyttää se, että mies ei OMA-ALOITTEISESTI tehnyt oikeastaan mitään. Kyllä pyydettäessä, mutta ei se ole tasaveroista töiden jakoa, että toinen kantaa vastuun ja joutuu erikseen pyytämään.

Kun palasin kuopuksen jälkeen töihin, mies jatkoi monivuotisella linjalla ja odotti minun kantavan vastuun siivouksista, pyykistä, kaupassakäynneistä. Koska teen vuorotyötä, hän kyllä laittoi lapsille ruokaa niinä iltoina, jolloin olin töissä, ja vahti lapsia - sentään. Mutta edelleen teen 80% kotitöistä.

Ei hän tietenkään puheen tasolla sano, että kotityöt olisivat naisten hommaa. Ei, hän on suoraastaan feministi. Edelleen hän auttaa, jos erikseen pyydän ja sopivalla äänensävyllä eikä niin, että hän kokee siivousapupyyntöni pilaavan vapaapäivän tms.

Ja annas olla käytännössä... hänelle ei tuota pientäkään tunnonvaivaa vetää lonkkaa sängyllä, kun minä siivoan vieressä. Tai ei tuota tuskaa sekään, että jos minä olen viikonlopun töissä, lapset istuvat huoneissaan koko vkl pelaamassa tietokonepelejä, ulkoilusta viis...

Toisin sanoen. Ap, meillä jokaisella on erilaiset tulkinnat siitä, mitä on miehen tasa-arvoinen osallistuminen. Joidenkin mielesä sekin on jo tasa-arvoista ja upeaa, jos mies pyynnöstä imuroi joskus. Minusta taas ei ole - tasa-arvoinen osallistuminen edellyttäisi töiden tasa-jakoa ja sitä, että mieskin tarttuu oma-aloitteisesti hommiin, ilman äidin pikku apulaiseksi heittäytymistä.

Lisäksi pitää todella ymmärtää, että pitkässä parisuhteessa ne roolit elävät. Pitkät hoitovapaat ovat iso ansa, ja niiden aikana pitää aivan erityisesti naisen niuhottaa työnjaosta, muuten mies herkästi oppii liian helpolle...

Ja todella: työnjako kärjistyy vasta lapsien myötä. Siihen mennessä vain harva saakaan työnjaosta kiistaa.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:53"]

Kai sen miehen saa tekemään niitä kotitöitä, vaikka olisikin lopettanut lastensaannin jälkeen? Mies varmaan luulee, että naiselle jää paljon aikaa kaikkiin kotitöihin, kun hoitaa lapsia kotona. Ja sitten ehkä, kun nainen palaa töihin, mies on jo niin tottunut siihen, ettei tarvitse tehdä mitään, että nainen saa sitten hoitaa töiden lisäksi yksin vielä sen kodin ja lapset. MUTTA kuitenkin mietin, miksi annatte tällaisen tilanteen jatkua? Jos meillä mies lopettaisi kotitöiden tekemisen niin huomauttaisin kyllä, ensin kiltisti ja myöhemmin jämäkämmin. Tarvitseeko myös vahtia, että mies pyyhkii pyllynsä vessakäynnin jälkeen vai mistä moinen kyvyttömyys ohjeiden noudattamiseenkin? Minä ainakin sanoin äitiyslomalle jäädessäni, että hoidan pääasiassa nyt lapsia, en ehdi ehkä hoitaa myös kotitöitä ja tarvitsen yhä miehen tekemään oman osuutensa eli tasan puolet. Jos mies olisi viisveisannut toiveistani ja olisin tuomittu elämään loppuelämäni kotiorjana, niin en pitäisi eroakaan niin pahana ratkaisuna. Tämähän vain kertoisi, ettei mieheni kunnioittaisi minua enää yhtään.

[/quote]

8-9, siis ihan tosissaan ja selvin päinkö luulet, että asiasta EI olisi sanottu tsiljoona kertaa nätisti, jämäkästi ja jo riidellenkin?

Kyllä ON. Mutta kun aina ei viitsi riidelläkään, tiedätkös... Ja avioero imuroinnin takia kuulostaa sekin aika tyhmältä. Kyse ei ainakaan meillä siis ole siitä, että mies ajattelisi, ettei imurointi kuulu miehille tai että se alentaa hänen arvoaan, vaan kyse on luontaisesta laiskuudesta ja siitä, että putkiaivoinen mies ei tule edes AJATELLEEKSI, että "hei, yhtä hyvinhän tuo siivous kuuluisi mulle...."

10

Naisen avioliitto: nainen toivoo ja luottaa että kyllä se mies muuttuu avioliiton solmimisen jälkeen.

Miehen avioliitto: mies toivoo ja luottaa, että nainen ei missään tapauksessa muutu avioliiton solmimisen jälkeen.

Kummankaan toive ei toteudu.

10, eu tuota tuon selvemmin voi enää sanoa. Noin kävi meillä ja muutamalle ystävällekin.

Ymmärrän, ettei ole mustavalkoista, mutta voisiko niiden miesten kanssa oikeasti keskustella tästä ongelmasta? Tehän itse mahdollistatte sen, että mies voi rauhassa jatkaa laiskottelua samaan tapaan, kun kuitenkin teette ne kotityöt. Se, että suostuit tekemään kaikki kotityöt äitiyslomalla on vahinko, joka on jo tapahtunut. (Muut naiset, älkää tehkö näin!) Mikset sano miehelle, että olet väsynyt, et jaksa hoitaa kaikkea yksin ja jos mies ei siivoa kerran viikossa, niin tilataan hänen pussistaan siivoja kotiin? Ja ei ole todellakaan tasa-arvoista, että mies imuroi joskus! Meilläkään mies ei itse huomaa sotkua tai että mitä tarvitsee ostaa kaupasta, mutta osaa kyllä siivota, kun sanon ja menee käymään kaupassa, kun lyödään lista kouraan. Olisihan se kiva, jos osaisi oma-alotteisesti tehdä hommat, mutta nyt tekee näin, että kehoitan ja hommat saadaan hyvin tehtyä.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:44"]

Ihmettelen samaa. 7:lle: Jos mies muuttuu lapsen saannin jälkeen, hän varmasti tietää ja ymmärtää, minkä taakan puolisolleen jättää, jos ei osallistu kotitöihin ja on aiemmin niin tehnyt. Eli voisiko silloin asiasta järkevän miehen kanssa keskustella? Tai yleensäkin keskustella asioista jo etukäteen ellei tosiaan raskaus ole vahinko, ja silloinkin on n. 9kk aikaa valmistautua tulevaan. En siis ymmärrä minäkään.

[/quote]

Luuletko tosiaan, ettei asiasta ole tuhanteen kertaan keskusteltu miehen kanssa? Mies lupailee muutosta joka kerta, mutta se on aina väliaikaista. Pariterapiaakin on jo kokeiltu. Jäljelle jää sitten mahdollisuus erota, mutta se taas olisi lasten kannalta ikävä vaihtoehto. Rahakaan ei mua liitossa pidä, sillä olen meistä huomattavasti suurituloisempi.

Aina ei voi valita vain hyvistä vaihtoehdoista ja mies on sinusta erillinen olento, joka tekee itse omat valintansa.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:53"]

Kai sen miehen saa tekemään niitä kotitöitä, vaikka olisikin lopettanut lastensaannin jälkeen? Mies varmaan luulee, että naiselle jää paljon aikaa kaikkiin kotitöihin, kun hoitaa lapsia kotona. Ja sitten ehkä, kun nainen palaa töihin, mies on jo niin tottunut siihen, ettei tarvitse tehdä mitään, että nainen saa sitten hoitaa töiden lisäksi yksin vielä sen kodin ja lapset. MUTTA kuitenkin mietin, miksi annatte tällaisen tilanteen jatkua? Jos meillä mies lopettaisi kotitöiden tekemisen niin huomauttaisin kyllä, ensin kiltisti ja myöhemmin jämäkämmin. Tarvitseeko myös vahtia, että mies pyyhkii pyllynsä vessakäynnin jälkeen vai mistä moinen kyvyttömyys ohjeiden noudattamiseenkin? Minä ainakin sanoin äitiyslomalle jäädessäni, että hoidan pääasiassa nyt lapsia, en ehdi ehkä hoitaa myös kotitöitä ja tarvitsen yhä miehen tekemään oman osuutensa eli tasan puolet. Jos mies olisi viisveisannut toiveistani ja olisin tuomittu elämään loppuelämäni kotiorjana, niin en pitäisi eroakaan niin pahana ratkaisuna. Tämähän vain kertoisi, ettei mieheni kunnioittaisi minua enää yhtään.

[/quote]

No ei ne kotihommat nyt niin pahoja ole, etteikö niitä voisi hoitaa kotona ollessa. Huh hei.

t. kenties joskus siinä tilanteessa että jää itselle työt JA kotityöt, mutta ei kotityöt kotona lasten kanssa ollessa ole mikään sietämätön orjuutus

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:53"]

Kai sen miehen saa tekemään niitä kotitöitä, vaikka olisikin lopettanut lastensaannin jälkeen? Mies varmaan luulee, että naiselle jää paljon aikaa kaikkiin kotitöihin, kun hoitaa lapsia kotona. Ja sitten ehkä, kun nainen palaa töihin, mies on jo niin tottunut siihen, ettei tarvitse tehdä mitään, että nainen saa sitten hoitaa töiden lisäksi yksin vielä sen kodin ja lapset. MUTTA kuitenkin mietin, miksi annatte tällaisen tilanteen jatkua? Jos meillä mies lopettaisi kotitöiden tekemisen niin huomauttaisin kyllä, ensin kiltisti ja myöhemmin jämäkämmin. Tarvitseeko myös vahtia, että mies pyyhkii pyllynsä vessakäynnin jälkeen vai mistä moinen kyvyttömyys ohjeiden noudattamiseenkin? Minä ainakin sanoin äitiyslomalle jäädessäni, että hoidan pääasiassa nyt lapsia, en ehdi ehkä hoitaa myös kotitöitä ja tarvitsen yhä miehen tekemään oman osuutensa eli tasan puolet. Jos mies olisi viisveisannut toiveistani ja olisin tuomittu elämään loppuelämäni kotiorjana, niin en pitäisi eroakaan niin pahana ratkaisuna. Tämähän vain kertoisi, ettei mieheni kunnioittaisi minua enää yhtään.

[/quote]

8-9, siis ihan tosissaan ja selvin päinkö luulet, että asiasta EI olisi sanottu tsiljoona kertaa nätisti, jämäkästi ja jo riidellenkin?

Kyllä ON. Mutta kun aina ei viitsi riidelläkään, tiedätkös... Ja avioero imuroinnin takia kuulostaa sekin aika tyhmältä. Kyse ei ainakaan meillä siis ole siitä, että mies ajattelisi, ettei imurointi kuulu miehille tai että se alentaa hänen arvoaan, vaan kyse on luontaisesta laiskuudesta ja siitä, että putkiaivoinen mies ei tule edes AJATELLEEKSI, että "hei, yhtä hyvinhän tuo siivous kuuluisi mulle...."

10

[/quote]

No sitten on turha valittaa, jos on huolinut miehekseen tällaisen putkiaivon. Kyllä minä tiedän, että tällaisia miehiä löytyy ja naisia, jotka suostuvat heitä vieläpä paapomaan. Valitusta vain en ymmärrä, kun Suomessa ketään ei pakoteta naimisiin tuollaisen laiskan vätyksen kanssa. Ja vaikka mies ei tule ajatelleeksi, niin voisitteko ilmoittaa miehelle ne kotityöt, jotka pitäisi tehdä ja antaa edes mahdollisuus tehdä, vaikkei olisi itse huomannut, että on pölyä nurkissa? Jos ei vieläkään halua tehdä, niin minusta tuo on kumppania kohtaan niin epäreilua ja epäkunnioittavaa, että parempi, jos lähtee läiskimään koko ukko. Mutta kun tosiasiassa te itse aina marttyyrimaisesti teette ne kotityöt ja valitatte vain toisille naisille sen sijaan, että ottaisitte miehen kunnon puhutteluun, kertoisitte, kuinka väsyneitä olette tekemään kaiken yksin ja antaisitte miehelle vaikka listan kotitöistä, jotka pitää tehdä joka viikko. 

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 15:19"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:53"]

Kai sen miehen saa tekemään niitä kotitöitä, vaikka olisikin lopettanut lastensaannin jälkeen? Mies varmaan luulee, että naiselle jää paljon aikaa kaikkiin kotitöihin, kun hoitaa lapsia kotona. Ja sitten ehkä, kun nainen palaa töihin, mies on jo niin tottunut siihen, ettei tarvitse tehdä mitään, että nainen saa sitten hoitaa töiden lisäksi yksin vielä sen kodin ja lapset. MUTTA kuitenkin mietin, miksi annatte tällaisen tilanteen jatkua? Jos meillä mies lopettaisi kotitöiden tekemisen niin huomauttaisin kyllä, ensin kiltisti ja myöhemmin jämäkämmin. Tarvitseeko myös vahtia, että mies pyyhkii pyllynsä vessakäynnin jälkeen vai mistä moinen kyvyttömyys ohjeiden noudattamiseenkin? Minä ainakin sanoin äitiyslomalle jäädessäni, että hoidan pääasiassa nyt lapsia, en ehdi ehkä hoitaa myös kotitöitä ja tarvitsen yhä miehen tekemään oman osuutensa eli tasan puolet. Jos mies olisi viisveisannut toiveistani ja olisin tuomittu elämään loppuelämäni kotiorjana, niin en pitäisi eroakaan niin pahana ratkaisuna. Tämähän vain kertoisi, ettei mieheni kunnioittaisi minua enää yhtään.

[/quote]

8-9, siis ihan tosissaan ja selvin päinkö luulet, että asiasta EI olisi sanottu tsiljoona kertaa nätisti, jämäkästi ja jo riidellenkin?

Kyllä ON. Mutta kun aina ei viitsi riidelläkään, tiedätkös... Ja avioero imuroinnin takia kuulostaa sekin aika tyhmältä. Kyse ei ainakaan meillä siis ole siitä, että mies ajattelisi, ettei imurointi kuulu miehille tai että se alentaa hänen arvoaan, vaan kyse on luontaisesta laiskuudesta ja siitä, että putkiaivoinen mies ei tule edes AJATELLEEKSI, että "hei, yhtä hyvinhän tuo siivous kuuluisi mulle...."

10

[/quote]

No sitten on turha valittaa, jos on huolinut miehekseen tällaisen putkiaivon. Kyllä minä tiedän, että tällaisia miehiä löytyy ja naisia, jotka suostuvat heitä vieläpä paapomaan. Valitusta vain en ymmärrä, kun Suomessa ketään ei pakoteta naimisiin tuollaisen laiskan vätyksen kanssa. Ja vaikka mies ei tule ajatelleeksi, niin voisitteko ilmoittaa miehelle ne kotityöt, jotka pitäisi tehdä ja antaa edes mahdollisuus tehdä, vaikkei olisi itse huomannut, että on pölyä nurkissa? Jos ei vieläkään halua tehdä, niin minusta tuo on kumppania kohtaan niin epäreilua ja epäkunnioittavaa, että parempi, jos lähtee läiskimään koko ukko. Mutta kun tosiasiassa te itse aina marttyyrimaisesti teette ne kotityöt ja valitatte vain toisille naisille sen sijaan, että ottaisitte miehen kunnon puhutteluun, kertoisitte, kuinka väsyneitä olette tekemään kaiken yksin ja antaisitte miehelle vaikka listan kotitöistä, jotka pitää tehdä joka viikko. 

[/quote]

Huomaa kyllä, ettei sulla ole mitään omakohtaista kokemusta asioista. Ei siinä listat ja puheet auta, jos toinen ei vain toimi niiden mukaan.

Joka kertako laitat oman etusi lasten edun edelle?

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:53"]

Kai sen miehen saa tekemään niitä kotitöitä, vaikka olisikin lopettanut lastensaannin jälkeen? Mies varmaan luulee, että naiselle jää paljon aikaa kaikkiin kotitöihin, kun hoitaa lapsia kotona. Ja sitten ehkä, kun nainen palaa töihin, mies on jo niin tottunut siihen, ettei tarvitse tehdä mitään, että nainen saa sitten hoitaa töiden lisäksi yksin vielä sen kodin ja lapset. MUTTA kuitenkin mietin, miksi annatte tällaisen tilanteen jatkua? Jos meillä mies lopettaisi kotitöiden tekemisen niin huomauttaisin kyllä, ensin kiltisti ja myöhemmin jämäkämmin. Tarvitseeko myös vahtia, että mies pyyhkii pyllynsä vessakäynnin jälkeen vai mistä moinen kyvyttömyys ohjeiden noudattamiseenkin? Minä ainakin sanoin äitiyslomalle jäädessäni, että hoidan pääasiassa nyt lapsia, en ehdi ehkä hoitaa myös kotitöitä ja tarvitsen yhä miehen tekemään oman osuutensa eli tasan puolet. Jos mies olisi viisveisannut toiveistani ja olisin tuomittu elämään loppuelämäni kotiorjana, niin en pitäisi eroakaan niin pahana ratkaisuna. Tämähän vain kertoisi, ettei mieheni kunnioittaisi minua enää yhtään.

[/quote]

No ei ne kotihommat nyt niin pahoja ole, etteikö niitä voisi hoitaa kotona ollessa. Huh hei.

t. kenties joskus siinä tilanteessa että jää itselle työt JA kotityöt, mutta ei kotityöt kotona lasten kanssa ollessa ole mikään sietämätön orjuutus

[/quote]

Jatkan vielä. Tässä varmaan tosiaan kaivan itselle kuoppaa, mutta en pysty vakavalla naamalla väittämään miehelle, että hänen pitää ruveta työpäivän jälkeen imuroimaan kun en itse pysty kaikkea tekemään. Eri asia olisi sanoa, että tee nyt jotain että lapset saa hyvän esimerkin.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 14:53"]

Kai sen miehen saa tekemään niitä kotitöitä, vaikka olisikin lopettanut lastensaannin jälkeen? Mies varmaan luulee, että naiselle jää paljon aikaa kaikkiin kotitöihin, kun hoitaa lapsia kotona. Ja sitten ehkä, kun nainen palaa töihin, mies on jo niin tottunut siihen, ettei tarvitse tehdä mitään, että nainen saa sitten hoitaa töiden lisäksi yksin vielä sen kodin ja lapset. MUTTA kuitenkin mietin, miksi annatte tällaisen tilanteen jatkua? Jos meillä mies lopettaisi kotitöiden tekemisen niin huomauttaisin kyllä, ensin kiltisti ja myöhemmin jämäkämmin. Tarvitseeko myös vahtia, että mies pyyhkii pyllynsä vessakäynnin jälkeen vai mistä moinen kyvyttömyys ohjeiden noudattamiseenkin? Minä ainakin sanoin äitiyslomalle jäädessäni, että hoidan pääasiassa nyt lapsia, en ehdi ehkä hoitaa myös kotitöitä ja tarvitsen yhä miehen tekemään oman osuutensa eli tasan puolet. Jos mies olisi viisveisannut toiveistani ja olisin tuomittu elämään loppuelämäni kotiorjana, niin en pitäisi eroakaan niin pahana ratkaisuna. Tämähän vain kertoisi, ettei mieheni kunnioittaisi minua enää yhtään.

[/quote]

No ei ne kotihommat nyt niin pahoja ole, etteikö niitä voisi hoitaa kotona ollessa. Huh hei.

t. kenties joskus siinä tilanteessa että jää itselle työt JA kotityöt, mutta ei kotityöt kotona lasten kanssa ollessa ole mikään sietämätön orjuutus

[/quote]

Jatkan vielä. Tässä varmaan tosiaan kaivan itselle kuoppaa, mutta en pysty vakavalla naamalla väittämään miehelle, että hänen pitää ruveta työpäivän jälkeen imuroimaan kun en itse pysty kaikkea tekemään. Eri asia olisi sanoa, että tee nyt jotain että lapset saa hyvän esimerkin.

[/quote]

No juurihan kerroit, miten työt aloitettuasi miehesi vielä makaa vain siellä sohvalla, eikä tajua imuroida. Joten mitä noloa tässä muka olisi? Sen verran voin kertoa, että olen itse nyt äitiyslomalla ja käytän äitiyslomani siihen, että hoidan vauvaa ja puuhaan esikoisen kanssa. Hoidan kyllä ruokapuolen, kun pitäähän minun ja esikoisenkin syödä ja siinä samalla teen miehellekin ja sitten pyykkien pesemisen, mutta mies vuorostaan käy kaupassa ja hoitaa kodin siivouksen. Mies arvostaa sitä, että hoidan lapsia ja keksin esikoisellekin hauskaa tekemistä sen sijaan, että istuttaisin videoiden ääreen siksi aikaa, kun teen kotitöitä.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 15:13"]

Ymmärrän, ettei ole mustavalkoista, mutta voisiko niiden miesten kanssa oikeasti keskustella tästä ongelmasta? Tehän itse mahdollistatte sen, että mies voi rauhassa jatkaa laiskottelua samaan tapaan, kun kuitenkin teette ne kotityöt. Se, että suostuit tekemään kaikki kotityöt äitiyslomalla on vahinko, joka on jo tapahtunut. (Muut naiset, älkää tehkö näin!) Mikset sano miehelle, että olet väsynyt, et jaksa hoitaa kaikkea yksin ja jos mies ei siivoa kerran viikossa, niin tilataan hänen pussistaan siivoja kotiin? Ja ei ole todellakaan tasa-arvoista, että mies imuroi joskus! Meilläkään mies ei itse huomaa sotkua tai että mitä tarvitsee ostaa kaupasta, mutta osaa kyllä siivota, kun sanon ja menee käymään kaupassa, kun lyödään lista kouraan. Olisihan se kiva, jos osaisi oma-alotteisesti tehdä hommat, mutta nyt tekee näin, että kehoitan ja hommat saadaan hyvin tehtyä.

[/quote]

No, luitko jatkokommenttini nro 11? Ihan tosissaanko kuvittelet, ettei asiasta olisi puhuttu tsiljoona kertaa? ;-DD

PS: eihän teilläkään tasa-arvoista ole, miehesi on sinun pikku apulaisesi, joka tekee - todennäköisesti pitkin hampain - jos sinä erikseen pyydät. Sinuna en olisi siten ollenkaan noin omahyväisen tyytyväinen...

10/11