Mukavin muistosi kouluajoilta.

Äikän tunnit ja tietty musiikki - olin lukenut koko kurssin jo kirjat saatuani. En jaksanutbseurata tunneilla mutta pärjäilin. Olis mielummin kannattanut olla töistään kiinnostunut humanisti kuin töistään kiinnostumaton talousmies - tämä ratkaisu kuitenkin toi paremman elintason.

Lämpimimmät muistot on kuitenkin luokkakaverien bileistä. Oli sellaista hapuilevan romanttista hitaiden tanssintaa aluksi ysiluokalla. Jotain kevyitä seurusteluja oli, mutta suhteet vaihtuivat pian.

Lukion loppuvaiheilla alettiin jo viettää riehakkaita mökkiviikonloppuja ruoanlaittoineen ja yhteissaunoineen. Ne eivät johtaneet mihinkään ja kaikki oli ihan asiallisesti, mutta olihan se aika jännää tulla nähdyksi.

Ala-asteen toka luokka oli kokonaisuudessaan tosi kiva. Muutin uudelle paikkakunnalle ekan luokan jälkeen ja kaikki uudessa koulussa ja luokassa alkoi mennä hirmu hyvin. Sain heti kavereita, leikittiin välitunneilla puuhippaa, tervapataa, rosvoa ja poliisia, kirkkistä, hura hura häitä... Kuljettiin koulumatkat luokkakavereiden kanssa laulaen musatunneilla opittuja mieluisia lauluja kuten Lähtekäämme maailmalle ja Hyvästit Skotlannille. Meillä kotona leikin kavereiden kanssa inkkaria ja sheriffiä, koiraparkani sai olla heppa. Pelasimme myös muistipeliä ja samalla leikimme, että muistipelikortit ovat kerrostalon ikkunoita, ja ihmiset muuttavat pois sitä mukaa, kun kortteja poistui. Kun rakennettiin lumilinnaa parin kaverin kanssa heidän kerrostalonsa pihalla, viereisessä talossa asunut luokkakaveri näki meidät ja tuli mukaan. Mietin tarkkaan joululahjoja parhaille kavereilleni, he ilahtuivat niistä ja minäkin ilahduin heidän lahjoistaan. Kävimme luistelemassa ja kehitimme (ihan tyhmän) salakielen. Jännitimme vappumatineaa, jossa joka luokalla oli lauluosuus. Hyvin meni! Hyppäsimme twistiä keväällä koulun pihalla ja parasta oli, kun ope oli välkkävalvoja ja tuli myös hyppimään. Sain hyvän todistuksen ja sen kunniaksi mentiin äidin kanssa ravintolaan syömään, otin katkarapusalaattia :)

Viimeinen päivä ennen joululomaa tai kesälomaa. Joku niistä.

Ala-asteella luokkakaveri, tyttö, näytti tissit oikein kunnolla.

Perunavelli lihapiirakan kanssa ja viimeinen tunti ennen lomaa ja perjantaina.

Tokalla ope luki meille ääneen Marikkia. Ja välkillä sama ope käveli käsi kädessä vuorotellen kaikkien halukkaiden kanssa 🙂

Ehkä mukavin muisto oli se, kun peruskoulun päättäjäispäivänä ajoin polkupyörällä kentän ohi ja penkillä juopottelemassa istuneet kolme luokkakaveriani, jotka eivät tulleet edes todistuksiaan noutamaan, huusivat nauraen minulle ”onko se peruskoulu jotain syötävää?”

Lopettelin neljättä luokkaa kansakoulussa ja edessä oli oppikoulu syksyllä.

Opettaja sanoi todistuksia jakaessaan, että olin luokan primus. Se tuli yllätyksenä, vaikka olinkin kokeista saanut hyviä numeroita.

Olimme kevätjuhlaan opetelleet virren 663, joka oli minulle uusi. Se alkoi sanoin "Nyt katsees nosta yli maan".

Se oli minusta ihan taivaallinen sekä säveleltään että sanoiltaan.

Enkä edes ollut uskovainen.

Virsi tuo minulle vieläkin mieleen keväisen vehreyden ja kesäloman alun, sen koko ihanan tunnelman.

Sanoitusta on sittemmin jostain syystä muutettu, mutta minä tykkään niistä vanhoista sanoista. Numerokaan ei taida enää olla sama kuin silloin.

Enkun tunnit olivat kivoja. Se oli valinnainen aine. Ei kovin suosittu?  Siis meitä oli vain muutama ja ope ehti kaikkia yksityiskohtaisesti auttamaan.  Olisi pitänyt pyrkiä kauppaopistoon jossa opetettiin kymmensormijärjestelmää ja numeroita "sokkona".  Nyt näpyttelen vain kahdella sormella.  Noloa. 

Se kun juttelit koulussa myös niille kilteille pojille? 🥺

Enkun tunnit. Ruotsi ei oikein mennyt jakeluun.

Ne harvat päivät, kun kukaan ei kiusannut.