Tuntuu, että mies kunnioittaa minua vasta, jos uhkailen.

Eli mies ei usko kaunista puhetta. Minun pyynnöillä ja toiveilla ei ole hänelle mitään merkitystä. Sitten kun loukkaannun tai suutun, kun teki juuri niin kuin olin pyytänyt ettei tekisi, niin ei ollut ymmärtänyt, että se oli niin tärkeää. Esimerkkinä vaikka, että toivon, ettei ottaisi minun autoani kysymättä ensin tarvitsenko sitä. Tai ettei puhuisi minun sairauksista vanhemmilleen.

Jos esitän asian uhkailemalla tai kiristämällä, niin silloin on kuulo päällä. Tavallinen puhe on hänelle kuin tuulen suhinaa - ei syytä kiinnittää huomiota.

Alan olla ihan sekaisin, että onko vika minussa vai miehessä. Vaadinko kohtuuttomia, vai onko mies välinpitämätön. Ja miksi normaali puhe ei merkitse miehelle mitään. En todellakaan halua olla mikään uhkailija ja kiristäjä. Mutta sitten kun samasta asiasta on puhuttu moneen kertaan, olen anellut huomioimaan minun toiveeni, olen perustellut miksi asia on minulle tärkeä ja mitä harmia minulle tulee, jos mies ei kunnioita pyyntöjäni, niin joskus lopulta päädyn uhkailemaan tavalla, josta en ole ylpeä. Paitsi että se toimii.

Mitä ajatuksia tästä?