Järjetön menetyksen kaipuu ja syyllisyys painaa..
Hei.
Vietin ruskalomaa ystäväni kanssa Lapissa viime viikolla. Reissu oli onnistunut, mutta huomasin patikoidessamme miettiväni enemmän ja enemmän ex-avopuolisoani. Erosin hänestä viime joulukuun alussa, koska hän voi pahoin ja ei tiennyt haluaako enää olla kanssani. Lisäksi hänellä oli todennäköisesti jotakin suhteen ulkopuolista sutinaa.
No joka tapauksessa, seurustelin keväällä toisen miehen kanssa ja voin hyvin, kesäkin oli ihana ja lämmin. Viime viikko kuitenkin toi entisen kumppanin mieleeni, varmaan siksi että patikointi Lapissa oli se meidän yhteinen juttu. Nyt minulla on kokoajan ikävä ja tekisi mieleni selvittää miten hänellä nykyään menee. Se ei vaan taida olla kovin järkevää.
Ero tuli kevään kaverista ihan muista syistä. Mitä pitäisi tehdä? Heräsin viime yönäkin tähän yhtäkkiseen mielen vallanneeseen ikävän tunteeseen.
Olemme molemmat 40+ ja suhde kesti 8v.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaipaat menetystä?
Heh, kirjoitusvirhe. Tarkoitin että kaipaan menettämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaipaat menetystä?
Heh, kirjoitusvirhe. Tarkoitin että kaipaan menettämääni.
Turha kaivata kun kakit housussa.Hän on ajat sitten jatkanut elämää ja voi hyvin.Jatka sinäkin elämäsisi. Sitähän sinulla ei ole , kun et kykene mennyttä jätää taaksesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaipaat menetystä?
Heh, kirjoitusvirhe. Tarkoitin että kaipaan menettämääni.
Turha kaivata kun kakit housussa.Hän on ajat sitten jatkanut elämää ja voi hyvin.Jatka sinäkin elämäsisi. Sitähän sinulla ei ole , kun et kykene mennyttä jätää taaksesi!
Aika mustavalkoisesti sanottu. Minulla on kyllä ihan hyvä elämä, vaikka kaipaan tätä ihmistä. Ja en tiedä hänen nykyisestä elämästään mitään.
Miksi kaipaat menetystä?