Miksi lasten kuolema on järkyttävämpää kuin aikuisten?

Hyytäviä kommentteja täällä. Palstaa lukiessa alan epäillä, että kansaan on iskenyt jokin psykopatiaa aiheuttava basilli. "Miksi lapsen kuoleman pitäisi järkyttää?" < ...että tuollaista voi edes kysyä, se on pelottavaa.

Mua järkyttää eniten juuri nuorten ja nuorten aikuisten kuolemat. Heillä on jo ystäviä, unelmia ja suunnitelmia ja he voivat olla töissä missä he tekevät jotain suurta ja merkityksellistä. Vähiten järkyttää ihan pienten lasten kuolema koska ne ei vielä mm. tajua kunnolla ja puhu ja heitä jää kaipaamaan lähinnä vain omat vanhemmat.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:58"]

Mua järkyttää eniten juuri nuorten ja nuorten aikuisten kuolemat. Heillä on jo ystäviä, unelmia ja suunnitelmia ja he voivat olla töissä missä he tekevät jotain suurta ja merkityksellistä. Vähiten järkyttää ihan pienten lasten kuolema koska ne ei vielä mm. tajua kunnolla ja puhu ja heitä jää kaipaamaan lähinnä vain omat vanhemmat.

[/quote]

Totta tämäkin. -ap

Niin. Suurin osa eläinemoista, mukaan lukien ihmisäidit taistelevat viimeiseen hengenvetoon jälkeläisensä puolesta. Se on luonnonlaki. Voimakkaan elämänsäilytysvietin on takoitus turvata se tulevaisuus ja jatkuvuus. Ja siihen päälle tieysti inhimillinen näkökulma. Kun saa lapsen, saa elämältä lahjaksi jotain, jonka elämän vaalimisesta tulee omaa napaansa suurempi tehtävä. Mutta turha tästä on väitellä, eihän tämäkään kysymys kaikille aukea. Yleensä on vanhemmille päivänselvä kysymys. Ja saa voimansa paitsi inhimillisestä rakkaudesta, myös biologiasta. Mutta ymmärrän, joskus se oma oikeassaoleminen on vaan niin tärkeää, ettei pysty ymmärtämään lukemaansa.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:58"]

Mua järkyttää eniten juuri nuorten ja nuorten aikuisten kuolemat. Heillä on jo ystäviä, unelmia ja suunnitelmia ja he voivat olla töissä missä he tekevät jotain suurta ja merkityksellistä. Vähiten järkyttää ihan pienten lasten kuolema koska ne ei vielä mm. tajua kunnolla ja puhu ja heitä jää kaipaamaan lähinnä vain omat vanhemmat.

[/quote]

Totta tämäkin. -ap

[/quote]

Ap ei kyllä taida olla ihan terve

[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:16"]

Ap ei kyllä taida olla ihan terve

[/quote]

Olen tosiaan vähän nuhainen. Mistä tajusit? -ap

Miettikää, että vauvasi, uhmäikäinen, koululainen, teini vietäisiin naps pois. Et näkisi enää koskaan, et saisi halata. Jäljelle jäisi suuri tyhjyys. Putoaisit alas tyhjyyteen ja sanotaan, että se nyt on voi voi. Se mitä äitinä kokee kun saa lapsen on ERITYISTÄ. Ei sitä voi verrata aikuiseen, pari suhteeseen, isovanhempiin... Se on täysin jotain mitä ei pysty selittämään. Joku vihaa lapsia? Hänellä on siihen oikeus.... Mutta on todellä kylmää pistää puntariin miksi lapsen kuolema on raskaampaa. Siitä syystä, että hautaat itsesi. Kannat sisälläsi 9kk ajan lasta ja tunnet liikkeet, potkut kaikki. Näet lapsen kasvavan ja yhtäkkiä hän on poissa. Jää tyhjä syli ja riistävä kipu. Ja se kipu ei poistu. Jos vaimo tai mies kuolee on se "helpompaa" hyväksyä -> sellaisen surun käsittely on erilaista. Mutta on turha tuomita niitä joiden mielestä/kokemuksesta lapsen menettäminen on se raskain.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 00:06"]

Itsestäni ainakin aikuisen kuolema tuntuu ikävämmältä kuin lapsen tai vanhuksen. Miksi joistakuista juuri lasten kuolinuutiset tuntuvat erityisen pahoilta?

[/quote]

No, lapsella jää koko elämä elämässä. Lapsen ei "kuulu" kuolla. Vanhuksen on luonnollista kuolla, silti jäljelle jää surevia ja kaipaavia. On elämän vastaista että lapsi kuolee. Elämä perustuu jatkuvuuteen, kun lapsi kuolee, myös jatkuvuus katkeaa. Onhan se kamalaa jos aikuinen, varsinkin vanhempi kuolee, mutta aikuinen on jo ehtinyt rakentaa elämänsä, jättää jälkensä, saada omat jälkeläiset.

[/quote]

"Luonnollisissa olosuhteissa" ihmisen lapsia kuolee kyllä enemmän kuin vanhuksia.

Lähtöjärjestys on väärä. On biologisestikin perusteltua järkyttyä lapsen kuolemasta: ihmissuvun jatkuminen on uhattuna ja aikuisen tehtävä suojella pientä on epäonnistunut.

Mielestäni ihmisessä on jotain pielessä jos lapsen kuolema ei järkytä. Jos kaikki olisivat sellaisia, ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon aikoja sitten. Eli ihminen jota lapsen kuolema ei järkytä, on heikko lenkki.

Ennen kuin leimaatte kaikki lapsettomat tunteettomiksi paskiaisiksi, saanen nostaa vastalauseen. Olen vapaaehtoisesti lapseton nelikymppinen nainen, eikä lähipiirissäni ole edes lapsia, jotka kokisin erityisen tärkeiksi. Elämäni on siis kaikin puolin melko lapsivapaata. Ja hyvä niin. Silti koen lapsen kuoleman julmempana kuin aikuisen. Lapsi on omalla tavallaan vielä viaton luontokappale, joka on täysin riippuvainen ympärillä olevien ihmisten avusta ja huolenpidosta. He eivät pysty puolustautumaan ja järkyttävimmissä tapauksissa hakevat turvaa sieltä, mistä sitä viimeisenä saa. Siksi tekee pahaa ajatella, että lapsen elämä otetaan pois ennen kuin se täysivaltaisesti edes alkaa. Ennen kuin heillä on ymmärrystä kaiken ohimenevyydestä.

Lapsi on erityisen täynnä elämänhalua. Pientä lasta pelottaa nukkua pimeässä, hän tahtoo äidin viereen. Lapset pelkäävät muutoksia ja vieraita tilanteita. Kuolemassa lapsi lähtee kokonaan pois eikä äiti voi pitää lähellä ja lohduttaa. Lapsi on poissa pimeässä kuolemassa. Aikuinen sen sijaan on ehkä elämässään ehtinyt käsitellä kuoleman pakollisuuden.

Vanhempien tehtävä on suojella, hoivata ja lohduttaa. Lapsen kuollessa kaikki tämä eponnistuu.

Yksinkertaisesti siksi, että sana "lapsi" tuottaa useimmille enemmän positiivisia mielikuvia kuin "aikuinen", "mies" tai "nainen".

Ei se ole :)

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 15:48"]

Siksi tekee pahaa ajatella, että lapsen elämä otetaan pois ennen kuin se täysivaltaisesti edes alkaa. Ennen kuin heillä on ymmärrystä kaiken ohimenevyydestä.

[/quote]

Juuri tämä asia tekee mielestäni lasten kuolemasta vähemmän kauhistuttavaa kuin aikuisten. Aikuisten elämä on jo alkanut, ja heillä on paljon menetettävää. Lapsi ei välttämättä edes ymmärrä koko kuoleman käsitettä. -ap

lapselta jää koko elämä kokematta

t. mies  

Jos lapsi kuol, tulee itselleni ajatus "mitä jos se olisi oma" ja se tuska mikä siitä pelkästä ajattelusta tulee niin mietitään mitä niiden lasten vanhemmat OIKEASTI joutuvat kärsimään.

Ja uskoen että tämä aloitus liittyy Rautavaaran kuolonkolariin, niillä lapsilla ei ollut vaihtoehtoa. Itsekäs vanhempi oli näin päättänyt.