Lue keskustelun säännöt.
Onko vaimollani synnytyksen jälkeinen masennus?
26.10.2014 |
Olemme molemmat kolmissakymmenissä ja esikoisemme syntyi puolisen vuotta sitten. Vaimoni raskausaika oli suht helppo kuten synnytyskin, ilman mitään suurempia ongelmia. Unettomia öitä ollaan vietetty, ja alkuaikoina autoin enemmän, koska sain isyyslomaa. Nyt olen kuitenkin palannut töihin takaisin, joten varsinkin arkena en paljoa voi olla vaimon ja lapsen luona. Työpäiväni ovat pitkiä ja puuduttavia, joten en kamalasti jaksa tehdä kotona.
Olen viime aikoina huomannut vaimoni olevan alakuloinen. Iltaisin hän aina lukittautuu kylppäriin suihkuun pitkäksi aikaa ja olen kuullut oven läpi nyyhkytystä ja itkua. Suihkusta hän on sitten tullut silmät punaisina, näen että hän on selvästi itkenyt. Olen ottanut asian puheeksi hänen kanssa, ja hän väittää ettei ole itkenyt, vaan on vain väsynyt.
Vaimo on usein kotona vaan verkkareissa meikittömänä. Hyvin väsyneen ja surullisen näköisenä. Todella usein kun tulen töistä kotiin näen selvästi että hän on itkenyt. Hän ei myöskään jaksa innostua mistään, vaikka ehdotan yhteistä leffailtaa tai ravintolaillallista, hän vain kohauttaa olkiaan väsyneen näköisenä. Tällä viikolla kun tulin kotiin, kysyin ihan muuten vaan, että tekikö hän ruokaa vai haluaako hän että minä teen, hän vain alkoi itkeä ja sanoi että hän voi tehdä.
Omaa aikaa olen hänelle antanut, iltaisin minä valvon vauvaa että hän pääsee esim suihkuun, ja alkuyöstä minä valvon vauvan kasnsa, että vaimoni saisi hieman unta. Kuitenkin loppuyön (klo 12 eteenpäin) hän on yleensä vastuussa heräämisestä, koska minulla on aamusta töitä. Viikonloppuisin hoidan vauvaa, jotta hän pääsisi salille tai lenkille tai vaikka kahville ystävänsä kanssa. Tänä viikonloppuna minä tein illallisen hänelle valmiiksi, kun hän tuli lenkiltä, ja hän vain todella alakuloisesti vastasi, ettei nyt ole nälkä.
Ja olen yrittänyt puhua hänelle tästä, kuinka alakuloiselta ja innottomalta hän on vaikuttanut, ja että olen kuullut hänen itkevän illat suihkussa. Hän ei kuitenkaan halua puhua asiasta, välttelee puhumista vetoamalla väsymykseen ja siihen että hän haluaa nyt nukkumaan. Aina särkee päätä tai jonnekin muualle. En edes muista milloin olisin kuullut hänen viimeksi nauravan. Rakastan vaimoani todella syvästi, ja haluan auttaa häntä jotenkin, mutta en tiedä miten.
Voitteko täällä jotenkin auttaa minua, kun täällä on paljon äitejä. Millä tavalla voisin auttaa vaimoani, kun hän ei suostu puhumaan mistään?Tahdon saada takaisin sen hymyilevän ja nauravan elämäniloisen vaimoni. Tuntuu kuin en tuntisi häntä enää.
Kommentit (20)
No kai se nyt on väsynyt, kun vauva vaikuttaa olevan täysin hänen vastuulla. Ottakaa neuvolassa puheeksi ja koita olla enemmän arjessa mukana kuin valvomalla vauvaa peräti SUIHKUN ajan! Jestas sentään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoida vauvaa nyt ainakin pari kokonaista yötä alkuviikosta. Anna vaimollesi kunnon yöunet.
Puhu neuvolassa? Naisen äidille? (Jos välit lämpimät?. Kerro vaimolle, että olet huolissasi, että välität ja rakastat. Kannusta puhumaan/kirjoittamaan tunteistaan..
Jaksamisia teille :)
Voi ei tuli tosi paha mieli :( vaikutat ihanalta mieheltä ja huomaa, että rakastat vaimoasi! Voisitko kysyä esimerkiksi vaimosi vanhemmilta, sisaruksilla tai ystäviltä ovatko he huomanneet vaimossasi alakuloisuutta? Kyllä hän minun korvaan ainakin kuulostaa tosi väsyneeltä ja masentuneelta. Jos saisit vaikka vaimosi äidin juttelemaan hänen kanssaan jos vaimo ei sinulle halua avautua (saattaa potea huonoa omatuntoa siitä, ettei jaksa). Jokatapauksessa olisi varmasti tärkeää, että vaimosi saisi purettua tunteitaan, vaikka ihan ammattiauttajan kanssa.
Tsemppiä!
Tee oma-aloitteisesti äläkä kysele. Tulet siis kotiin kaupan kautta ja alat saman tien kokata.
Tehkää mieluummin perheenä jotain kivaa yhdessä siellä kotona eikä niin, että ehdotat ravintolareissua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No neuvolaan vaikea päästä mukaan, kun ne ajat menee pahasti ristiin töiden takia. Monesti joudun myös jäämään ylitöihin. Koko aikana olen käynyt vain kaksi kertaa neuvolassa mukana.
Vauvaa voin hoitaa viikonloppuyöt, mutta arkena on pakko nukkua. Aamusta on tärkeitä kokouksia enkä voi olla vähillä unilla siellä, minun täytyy saada nukkua ja olla skarppina töissä.
Mutta kiitos neuvoista. Koitan päästä neuvolakäynnille mukaan ja viikonloput valvon vauvan kanssa. Vaimon vanhemmat asuvat 200km päässä, eli heistä ei saa apua ainakaan ihan heti.
-Ap
Voi että, en tiedä voiko masennuksesta puhua, mutta alakuloa selvästi on ilmassa. Ensimmäinen vauvavuosi on hankalin, koska silloin väsymys painaa eniten. Itsekin olin ensimmäisen vuoden tosi allapäin, piti olla kotona, hoitaa vauvaa ja omat sosiaaliset kontaktit olivat nollassa. Et pysty helpottamaan vaimosi oloa, muuta kuin antamalla hänelle omaa aikaa. Omalle päälleni teki ainakin todella hyvää, kun mieheni jäi hoitamaan vauvaa ja patisti minua kylään kavereiden luokse. Oli tosi terapeuttista olla liikenteessä ilman vauvaa, sai olla niin kuin "ennen vanhaan" ja jutella kavereille kaikki mieltä painavat asiat. Tarkoitan siis ihan tavallista kyläilyä, pari tuntia pois kotoa olemista. En jaksanut myöskään panostaa ensimmäisenä vuotena ulkonäköön, kun ylimääräiset kilot masensivat ja tässä auttoi parhaiten se, että mies kehui siitä huolimatta ulkonäköä ja muisti sanoa, että välittää minusta. Vinkkinä vielä, tehkää yhteisiä vaunulenkkejä. Vaimosi saa raitista ilmaa ja ulkona tulee juteltua eri tavalla mitä sisällä. Vaunulenkitkin on nimittäin tylsiä tehdä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun on autettava häntä enemmän tällä hetkellä.Ota lapsesta enemmän vastuuta,kun tulet töistä,esim sinä vain hoidat lasta.Huomaa vaimoa enemmän,kehu,anna hänen mennä yksin kaupungille osta jotakin kivaa..kyllä tuosta ylös noustaan!Voit itse tehdä todella paljon!Hoida sinä vkloput lasta,anna vaimon nukkua paljon!Tsemppiä
Masentunutta ei välttämättä auta oma aika, eikä uni. Vaimosi tarvitsee keskusteluapua ammattilaiselta.
T. Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta 7 kk kärsinyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IEn lukenu kaikkea. Imettääkö vaimosi? Itselläni maailma kirkastui välittömästi kun imetysvaihe loppui. Olin todella pahalla päällä ja väsynyt ja aivan eri ihminen. Koittakaa jaksaa, tää vaihe luultavasti menee ohi, oli mitä hyvänsä.
Kiitokset näistä viesteistä, kumma kun en itse tullut ajatelleeksi. Kaverin kanssa kun puhuin niin ainoana neuvona oli että puhu hänelle. Mutta joo nämä neuvot ovat hyviä ja tulevat tarpeen, kiitoksia kaikille.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 23:56"]
IEn lukenu kaikkea. Imettääkö vaimosi? Itselläni maailma kirkastui välittömästi kun imetysvaihe loppui. Olin todella pahalla päällä ja väsynyt ja aivan eri ihminen. Koittakaa jaksaa, tää vaihe luultavasti menee ohi, oli mitä hyvänsä.
[/quote]
Minulla sama juttu.
-11
Ap, pikaisesti vaimo avun piiriin! Psykologille mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vaimoni imettää. Johtuisikohan se siitä... No minä nyt kuitenkin päätin että seuraavaan neuvolaan tulen mukaan työaikataulusta huolimatta. Ja lisäksi itse autan enemmän arjessa. Ei tämä tällaisena saa jatkua, jostain on saatava apua.
-Ap
Selvästikään täällä mitään käsitystä mitä masennus on. Moni tuputtaa "omaa aikaa vaimolle, hoida lasta enemmän" tuubaa. Ammattiauttajan pakeille ja tarvittaessa terapiaan + lääkkeet. Masennus on sairaus.
Kauanko seuraavaan neuvolaan on aikaa? En odottelisi liian kauan.
Hei ao, olisiko sinun mahdollista tehdä vähemmän töitä vaikka muutaman kuukauden ja ottaa enemmän vetovastuuta vauvasta ja arjesta?
Jos ei sinulle puhu niin ota yhteyttä vaimosi lähimpiin ihmisiin (ystäviin, sisko tms?) ja kerro heille tilanteesta. Onko puhunut heille masennuksestaan? Kuulostaa siltä että hän tarvitsisi todella ammattiapua!
En halua pelotella mutta ystäväni teki itsemurhan kun vauva oli 7kk ikäinen, tuo ilmeisesti pahin vaihe masennuksessa usein.. Hän ei ollut puhunut masennuksestaan kellekään koska häpesi sitä. Et varmasti halua että näin käy...!!
Voit soittaa sinne neuvolaan tai terveyskeskukseen tilanteesta samantien. Jospa saisitte vaikka perhetyöntekijän välillä tueksi kotiin. Avun hakeminen kannattaa mahdollisimman pian! Helpottaa kun ulkopuolinen kartoittaa tilannetta ja pohtii teidän kanssa konsteja helpottaa tilannetta.
Voitko mennä vaimosi kanssa neuvolaan ensi kerralla ja ottaa asian siellä puheeksi?