Mikä on tuo voittamaton niksi, jolla eroon sokerikoukusta?

Paras konsti ylensyömiseen ylipäätään on laittaa se leipäläpi kunnolla kiinni. Jokainen pystyy siihen.

Syö kunnon ruokaa ja lopettaa sokerin mässäilyn. Ei vaihda yhtä sokeria toiseen vaan yksinkertaisesti lopettaa. Viikossa menee himot pois

Lopettaa lisätyn sokerin syönnin ja syö kunnolla aterioilla (esim. riittävästi proteiinia). En tarkoita siis, että erityisen kaloripitoisesti vaan ravitsevasti ja riittävästi niin, että pärjää seuraavalle aterialle. Tämmöinen poistaa sen, että jatkuvasti tekee mieli herkkuja. Kun taas jättää lisätyn sokerin pois, niin ei kaipaa sitäkään.

En siis ole lukenut juttua, mutta nuo nyt tuli ekana mieleen.

Mutta... sokerihan on elämä. Jos sen jättää pois, ei ole elämää!

No, tuleepa hoikka ruumis.

Laita suu kiinni!

Siinä se!

Miten helvetissä luulet että muut pysyvät hoikkina ja terveinä?????

Ala vetää kaksin käsi viinaa, se auttaa. Vaikka alkoholissa on sokeria, niin ruokailut jää lopulta kokonaan väliin kun keitto muodostuu elämäntehtäväksi.

Ei ainakaan se että syö kunnon ruokaa. Minulla tulee makeanhimo yhtälailla aterian päälle. Tai en tiedä pitäisikö kasvattaa annoskoot niin valtaviksi ettei vatsaan mahdu enää makeaa...kai se on jokin sokerista vieroittautuminen.

Ei kellään ole sokerikoukkua syntyessään,  kyllä siitä voi opetella poiskin jos haluaa.

Itsellä cbd-öljy aikaansai karkkilakon. Ei vaan oo tehnyt mieli karkkia ja hylly on helppo ohittaa.

Vierailija kirjoitti:

Paras konsti ylensyömiseen ylipäätään on laittaa se leipäläpi kunnolla kiinni. Jokainen pystyy siihen.

Aamen.

Sokerikoukusta pääsemiseen ei tarvitse olla kovin pitkään ilman sokeria, viikko riittää useimmille. Itselläni esimerkiksi hedelmien sokeri ei aiheuta samanlaista tiiviin sokerin himoa kuin esimerkiksi karkit. 

Kaksi viikkoa liman sokeria niin et enää kaipaa sitä.

Minä en usko sokerikoukkuun fyysisenä ilmiönä. Henkisesti voi ihminen olla riippuvainen vaikka mistä. Silloin ei auta neuvo, etä senkun vain jättää syömättä. ( tämä on todella huono neuvo ylipainoiselle ylipäänsä, koska tässä ohitetaan kokonaan psykologinen ulottuvuus, joka (ylipainoisella) ihmisellä vaikuttaa syömiseen). Ihan ensimmäisenä pitää siis olla motivaatio. Se jälkeen pitää miettiä, että missä tilanteissa sokeria himoitsee. Sen jälkeen voi aloittaa pohtia miksi juuri siinä tilanteessa, mikä laukaisee tarpeen? Kun on näitä pohtinut, niin päätösten tekeminen suuuntaan tai toiseen (eli syökö makeaa vai ei) tietoisesti on paljon helpompaa. Eihän siitä sokerista aina tarvitse edes kieltäytyä. 

Minä alan himoita sokeria kun olen väsynyt. Kuvio on ihan selkeä, muutama huonosti nukuttu yö, niin kummasti alkaa karkkihylly houkutella. Joskus tässä tilanteessa ostan karkkia, joskus en. Kun tiedän, miksi makea houkuttaa, niin on paljon helpompi tehdä joko päätös sitä syödä tai olla syömättä. 

Luin että sokeritoukista ja ihmettelin miksi kaikki puhuu syömisestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan se että syö kunnon ruokaa. Minulla tulee makeanhimo yhtälailla aterian päälle. Tai en tiedä pitäisikö kasvattaa annoskoot niin valtaviksi ettei vatsaan mahdu enää makeaa...kai se on jokin sokerista vieroittautuminen.

Ruuan päälle tekee monilla makeaa mieli (= jälkkäri), ajattelisin että opittua tämä. Eli tapasyömistä. Sokeria kyllä mahtuu aina, vaikka söisi itsensä kuinka ähkyyn.