Miten äitiys on muuttanut sinua?

Vastuuntuntoa, taistelutahtoa ja lempeyttä olen saanut lisää.

Sisäisesti: en ole enää niin itsekäs kuin aiemmin enkä tuomitse niin herkästi.

Ulkoisesti: olen laihtunut lähes alipainoiseksi, mikä ei ole kaunista.

Kärsivällisempi, pitkäpinnaisempi, vähemmän uraorientoitunut. Valtava rakkaus lapseen on ollut iso oppitunti, sellainen suuri sisäinen herääminen, en tiedä voisiko sitä ihan muutokseksi sanoa.

Väsyneempi, negatiivisempi, tylsempi, kiukkuisempi...

Äitiys on tehnyt minusta suvaitsevaisemman, avoimemman, rennomman ja ymmärtäväisemmän. Näen nykyään ihmiset, iästä riippumatta, arvokkaina sellaisina kuin ovat. Tajuan nyt että jokainen syntyy tähän maailmaan ilman että voi valita niitä omia lähtökohtiaan, ja että riittää että tässä elämässä ja tämän elämän kanssa selviää. Ne ulkoiset puitteet eivät ole kovin tärkeitä. 

Voi ei miten hienoja asioita muilla. Minusta on tullut väsynyt, negatiivinen ja vittumainen valittaja. Ennen nauroin enemmän ja jaksoin elämää. Nyt vaan odotan iltaa että saa olla rauhassa netissä ja sitten nukkua. Koen tästä syyllisyyttä koska lapsi on ihana.

Musta kuten kaikista muistakin äideistä on pakostakin tullut vastuullisempi. Et ole vastuussa enää vain itsestäsi. Mä luonnollisesti myös stressaan asioista paljon enemmän.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:48"]

Voi ei miten hienoja asioita muilla. Minusta on tullut väsynyt, negatiivinen ja vittumainen valittaja. Ennen nauroin enemmän ja jaksoin elämää. Nyt vaan odotan iltaa että saa olla rauhassa netissä ja sitten nukkua. Koen tästä syyllisyyttä koska lapsi on ihana.

[/quote]

Hei, sulla nyt ei vaan elämä ole vielä tasapainossa, joudut olemaan tosi paljon toista ihmistä varten etkä todennköisesti saa riittävästi lepoa ja aikaa vaan ladata akkuja. Lapsesi taitaa olla vielä pieni? Helpottaa, kun lapsi kasvaa ja äidilläkin on vähän enemmän tilaa tehdä omia juttujaan. 

Olin minäkin lujilla kun lapset olivat ihan pieniä, ja ajattelin että olen varmaan tosi heikko yksilö kun en aina jaksa. Mut kun lapset kasvoivat, huomasin että sitä tosiaankin muuttui lasten myötä. Olen henkisesti ja fyysisesti paljon sitkeämpi, kestän enemmän vastoinkäymisiä ja ihan fyysistäkin rasitusta, kuten väsymystä. En halua valittaa pikkuasioista, kun lasten kanssa oli monta vuotta sellaista ettei mikään pysynyt järjestyksessä eikä mikään taatusti sujunut kuten minä halusin. Nykyään riittää että asiat toimivat, ei niiden tarvitse olla täydellisiä.

Minä olen muuttunut omaan napaan tuijottelijasta muiden tarpeet huomioivaksi. Vastuun kantaminen on tehnyt minulle hyvää. Pitkää pinnaa mulla ei ole edelleenkään.

Musta on tullut sulkeutunut. Haluaisin olla vain vauvani kanssa, ja poden mustasukkasuutta jos esim mummot leikkivät vauvan kanssa enkä minä saa. Harvoin käyn missään ilman vauvaa. Jos vauva nukkuu niin sitten voin juosta usain bolt vauhtia kaupassa.

Monet ovat sanoneet että ei se vauva mene rikki jos olen 1h kaupassa.

Hmm. Oikeassa ovat