Jos vauva ei vierasta = huono asia?

Lapset ovat persoonia, eikä kummassakaan ole mitään moitittavaa. Toiset ovat pelokkaampia kuin toiset. Vierastaminen on yhtä normaalia kuin uteliaisuus. Täysi välinpitämättämyys muista ihmisistä on se, mistä kannattaa vähän huolestua. T. lievästi autistisen lapsen äiti, jonka lapselle muut ihmiset ja lapset olivat vauvana yhdentekeviä. 

Nostellaas tätä. Mulla 9kk vauva, joka ei oo koskaan juurikaan vierastanut. Joskus saattaa alkaa itkemään, jos vieraassa paikassa laittaa heti lattialle tai äiti lähtee huoneesta. Mutta ei muuten itke vieraita vaan alkaa usein hymyillä ja jutella. Uskoisin, että on ihan turvallisesti kiinnittynyt kun hyvää huolta ollaan pidetty ja otettu kaikessa huomioon. Ihan normaalia varmasti tällainenkin. Mäkään en kai oo kovin paljoa vierastanut, ja vähän isompana oon jutellut mielelläni vieraille, eli kai toi voi olla perinnöllistäkin.

Minulla on iloinen teinipoika, jokaei koskaan ole vierastanut. Ei vauvana, taapetona, ileikki- ikäisenä. Oli hyvin seurallinen alle kouluikäisenä, mutta muuttunut rauhallisemmaksi, sii ei ole suunapäänä. Mutta esiintyy mielellän,   Hänellä on kavereita, mutta tykkää puuhailla itsekseen myös. Minun mielestäni ihan tavallinen, tasapainoinen, positiivinen, hyvin koulussamenestyvä lapsi. 

ei meidänkään poika ole juurikaan vierastanut,ehkä eniten joku 2.5v,kohta 3v ja mun mielestä on ollut hyvä ettei roiku jatkuvasti lahkeessa ja vieraiden lasten kanssa pystyy leikkimään.

Yleensä ajatellaan, niin kuin on todettu jo aiemmin, että vierastaminen liittyy kiintymyssuhteeseen ja ei vierastava lapsi ei olisi turvallisesti kiinnittynyt. Mutta vierastaminen liittyy myös luonteeseen ja utelias muihin kontaktia ottava lapsi voi olla täysin turvallisesti kiinnittynyt. Yleensä pahin eroahdistusvaihe tulee lapselle 8-9 kk ikäisenä, joten puolivuotias, joka ei vierasta, ei ole mitenkään epänormaali. Epänormaali ei ole myöskään se vierastava lapsi. Äidit osaavat olla julmia toisilleen leikkipuistomaailmassa ja hyökkäävä äiti saattaa olla epävarma itsestään vanhempana ja lapsensa kehityksestä.

Älä ap välitä! Meille on sadellut samanlaista kommenttia ja aina kommentoijan oma lapsi on ollut hysteerisen vierastava. Olen hiljaa mielessäni tulkinnut sen pieneksi kateudeksi ja oman lapsen käytöksen selittelyksi. Miksi sitten tarvitsee ylipäänsä vierastamista selitellä, en tajua. Kai jokaiselle se on tuttu ilmiö pienten lasten keskuudessa.

Minusta on ollut ihanaa kun oma lapsi ei ole käytännössä koskaan vierastanut. On nyt 2,5v. ja aivan täysin normaali. Monessa asiassa kehittynyt ikätasoa edellä (puhe, kävely, motoriikka yleisesti), eli ei ainakaan mistään sellaisesta viesti tuo vierastamisen puuttuminen. Tyttö on utelias ja hyvin hymyileväinen ja aurinkoinen. Rakastaa olla sekä aikuisten että lasten seurassa ja tuntuu suhtautuvan ihan kaikkiin, kaikennäköisiin ja ikäisiin kiinnostuneesti ja ennakkoluulottomasti, iloisesti ottaa kontaktia. Tämä taas aiheuttaa sen, että monet epätodennäköiset pikkulapsien noteeraajat (vähän "jurottavankin" näköiset vanhukset, teinipojat, karskit pikemminkin vankikarkureiden näköiset miehet ja jopa laitapuolen kulkijat ) tuntuvat "heltyvän" toisen iloisen tervehdyksen ja jutustelun edessä ja hymyillen pysähtyvät jutustelemaan. Tyttö on oikeasti hirmu hyväkäytöksinen ja kohtelias, ei siis piinaa kanssaihmisiä. Tervehtii joka paikassa kohteliaasti, kiittää, pyytää anteeksi aiheuttaessaan jotain epäsopivaa jne. Ei koskaan luimistele vanhempien jalkojen takana kun mennään vaikkapa kylään jne. Haittapuolena tässä uteliaisuudessa ja sosiaalisuudessa tietysti on, että lasta pitää todella itää silmällä kaupoissa jne., koska oikeasti voisi helposti ilman mitään houkuttelua lähteä jonkun matkaan :-/

En koe näitä luonnepiirteitä millään tapaa huonoiksi ja tämmöinen on ollut ihan pienestä asti. Kun puhetta ei vielä tullut, otti kontaktia leveästi hymyilemällä, vilkuttelemalla ja menemällä lähemmäs katsomaan. Meni tyytyväisesti kaikkien syliin ja antoi kenen vain leikittää, lukea, syöttää jne. Kovasti tämmöinen tuntuu aiheuttavan ihmettelyä varsinkin vanhemmilta ihmisiltä, ovat kai tottuneet siihe että heitä pienet lapset pelkäävät. Ihmettelyn jälkeen seuraa monelta melkein liikuttavaa iloa siitä, että joku pieni niin ilahtuu heidänkin seurasta ja antaa ottaa syliin jne.

Nauti sinä pienestä ilopilleristäsi ja keskity miettimään miten kovasti tuo helpottaa tedän elämää kun lapsi ei huuda kaikkialla vieraita nähdessään :) Itse olen myös ajatellut niin, että lapsella on hyvä perusturvallisuuden tunne kun ei koe ihmisiä lähtökohtaisesti pelottavina :)

Parin kuukauden päästä tilanne voi olla aivan toisinpäin. Se vierastava lapsi on saattanut kasvaa vierastamisesta yli ja ap:n lapsella vaihe on vasta alkanut. Mun poika, myöskin rohkea, utelias ja helposti kontaktia ottava, alkoi vierastaa vasta n. 8 kk iässä ja silloinkin enimmäkseen vain kovaäänisiä miehiä. Meni nopeasti kyllä ohitse. Mutta siis puolivuotiaista ei vielä voi sanoa, että rupeavatko vai eikö rupea vierastamaan. Ap:lle tsemppiä, vauvasi on ihan normaali ja hyvä sellaisena kuin on.

Se että vauva vierastaa on merkki aivojen kehityksestä. Vierastaminen voi kestää vain hetken tai pitemmänkin ajan. Omat lapset on vierastaneet vain hetken ja molemmat ihan sosiaalisia ja älykkäitä nuoria aikuisia nyt. Jos vierastamunen kestää tosi pitkään niin voi olla jotain vialla.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 15:57"]Lapset ovat persoonia, eikä kummassakaan ole mitään moitittavaa. Toiset ovat pelokkaampia kuin toiset. Vierastaminen on yhtä normaalia kuin uteliaisuus. Täysi välinpitämättämyys muista ihmisistä on se, mistä kannattaa vähän huolestua. T. lievästi autistisen lapsen äiti, jonka lapselle muut ihmiset ja lapset olivat vauvana yhdentekeviä. 
[/quote]
Näin minäkin olen aina ajatellut, että jokainen on omanlaisensa. Ennen omaa lastani näin sellaisia lapsia, jotka olivat heti aivan onnessaan vieraista ja sellaisia, jotka pahimmillaan tosiaan itkivät kun näkivät edes vieraan naaman. Minusta siinä ei ole mitään pahaa enkä suinkaan moittinut tätä toisen äidin vauvaa ollenkaan, enkä edelleenkään keksisi yhtäkään huonoa sanaa. Siksi koinkin sen harmittavaksi, että omaa lastani (ja minua...) moitittiin ja annettiin ymmärtää, että lapseni on liian sitä ja liian tätä. Minä en pidä ongelmana, ettei lapsi vierasta pahemmin, joten miksi joku muu kokisi sen huonona?
-aloittaja

Minä olen ollut lapsena tosi kova vierastamaan kaikkia jotka eivät olleet perheenjäseniä. Olin kouluikään asti tosi ujo. Nyt olen lukenut kasvosokeudesta ja uskon että mulla on se. Olen miettinyt että voiskohan vierastaminen  ja kasvosokeus olla yhteydessä toisiinsa. Tunnistan ihmiset paremmin äänestä kuin kasvoista. 

No tää oli tämmöstä pohdistaa. Varmasti vierastaminen on enempi luonteesta kiinni. Herkkä, ujo, arka vierastaa.

Varmaan se vierastavan lapsen äiti on epävarma ja pelkää että lapsessa on jotain vikaa. Ole kannustava häntä kohtaan.

Vierastus kertoo siitä että vauva tunnistaa omat turvalliset ihmiset. Se kertoo kiintymyssuhteesta. Vierastus kuuluu normaaliin kehitykseen. Eli pitäisin sitä ihan hyvänä piirteenä. Tuttavan paljon muilla hoidossa ollut vauva ei vierastanut koskaan ja kehittyi lopulta hitaammin kuin muut. Nyt vielä 6 vuotiaanakin pitää muistutella esim vessassa käynnistä ettei satu vahinkoa. Oppi myös puhumaan vasta 4 vuotiaana ja kävelemään lähemmäs 1,5 v iässä. Voi toki olla sattumaakin.

Vierastaminen kertoo vauvan tunnistavan ketä ns. kuuluu laumaan. Erottelee siis perheenjäsenet muista. Vauva on oppinut myös tunnistamaan olevansa erillinen olento äidistään. Normaalia kiintymyssuhteen ja vauvan oman itsen kehitystä. Monet vauvat vierastavat, siis hoksavat em. asiat vasta myöhemmin kuin 6 kk iässä, toisilla vierastusvaihe menee huomaamattomammin ohi, ehkä kyse on temperamentista. Sanoisin, että normaalimpia on vierastaa, kuin olla vierastamatta. 

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 16:08"]Varmaan se vierastavan lapsen äiti on epävarma ja pelkää että lapsessa on jotain vikaa. Ole kannustava häntä kohtaan.
[/quote]
Sanoinkin hänelle tuossa että on varmaan persoonasta aika paljon kiinni, kuitenkin niin ettei kumpikaan ole oikea tai väärä, meitä on moneen junaan. Lapseni on muutenkin aika kokeileva ja rohkea, ei pienestä hätkähdä - ja sanoinkin, että tainnut periä tämän isältään kun itse olin pitkälle aikuisuuteen saakka aika varautunut vieraiden kanssa ja yhä edelleen uudet tilanteet jännittävät. Siksi olenkin iloinen nähdessäni lapseni reippauden (josko tuo säilyisi luonteenpiirteenä!) ja tämänkin mainitsin tälle toiselle äidille.
-aloittaja

Kasi on oikeassa, mutta ehkä "yleisempää on vierastaa kuin olla vierastamatta".

Mielenkiintoista, kiintymyssuhteesta:

Mary Ainsworth oli tutkinut eri maissa äiti-lapsi-pareja (USA ja Afrikka). Havaitsi että oli eroja siinä miten parikit käyttäytyivät lapsen ollessa 1-3 vuotias. Suurin osa äiti lapsi pareista oli kehittänyt harmonisen ja turvallisen suhteen. Joukossa oli myös sellaisia, joiden suhde oli jännittynyt ja joilla oli vaikeuksia  toimia yhdessä.

Hän kehittyy nk vieras tilanne testin, joka oli vaiheittain etenevä prosessi:

1.       ÄITI JA LAPSI TULEVAT LEIKKIHUONEESEEN, JOSSA ON HAVAINNOIJA SEKÄ LELUJA LATTIALLA

2.     HAVAINNOIJA LÄHTEE HUONEESTA

3.     3 MIN PÄÄSTÄ VIERAS TULEE, TERVEHTII ÄITIÄ JA ISTUU RAUHALLISESTI TUOLIIN

4.     ÄITI LÄHTEE HUONEESTA, JÄTTÄÄ KÄSILAUKUN TUOLILLE, VIERAS KIINNITTÄÄ LAPSEN HUOMIOTA ITSEENSÄ

5.     ÄITI TULEE TAKAISIN

6.     ÄITI NOUSEE JA LÄHTEE HUONEESTA

7.     VIERAS JOKA OLI AIKAISEMMIN POISTUNUT, TULEE HUONEESEEN TAKAISIN

8.     ÄITI PALAA

Miten lapsi reagoi näihin tilanteisiin, havainnoitiin. Tutkijat havaitsivat että se miten lapsi reagoi äitiin kun hän palaa, on avainreaktio.

Todettiin kolme erilaista tapaa reagoida:

1.       turvallinen kiintymys: kun äiti on paikalla, lapsi leikkii rauhallisena ja reagoi vieraaseen myönteisesti. Reagoivat äänellä ja käyttäytymisellä voimakkaasti äidin lähtöön eivätkä tyynny vieraan rauhoittamisyrityksistä. Kun äiti palaa, he tulevat heti syliin ja rauhoittuvat nopeasti. Noin 65 % lapsista osoitti A:n aineistossa tämäntyyppistä käyttäytymistä.

2.     Ahdistunut/välttävä kiintymys: kun äiti ja lapsi ovat huoneessa, lapsi ei seuraa kovin paljon missä äiti on, lapsi itkee tai ei kun äiti lähtee, jos itkevät, myös vieras voi rauhoittaa, kun äiti palaa, kääntyy tai katsoo toisaalle, ei mene äidin lähelle, 23 %

3.     Ahdistunut/vastustava kiintymys: lapsella jo alusta saakka vaikeuksia, pysyvät äidin lähellä ja ahdistuneita vaikka äiti läsnä, reagoivat hyvin vahvasti äidin lähtöön, mutta eivät rauhoitu hänen palattuaan. Samanaikaisesti sekä hakevat kontaktia äitiin että vastustavat äidin rauhoittelua. Suuttuvat jos otetaan syliin, vastustavat sitä. Eivät rauhoitu leikkimään äidin palattua, pitävät äitiä silmällä koko ajan. 12 % .

lähde: http://wwwedu.oulu.fi/homepage/elkronqv/lue24102.htm