Jos sinun ei tarvisisi käydä töissä

Kävisin useammin bingossa, päivätansseissa, sauvakävelemässä ja kiertäisin naapuri pitäjien kirppiksiä.

Laittelisin kotiruokaa ja leipoisin, nyt ei taho kaikkea jaksaa kun on pitkiä työpäiviä ja niiden jälkeen väsyttää ja laiskottaakin.

Minun ei enää tarvitse. Olen eläkkeellä, talous on turvattu ja lapset ovat aikuisia. Minulla on velaton kaunis, tilava koti ja kaikki hyvin.

Kehittelisin jonkun mielekkään itselle sopivan 'ammatin' itselleni, jota tekisin kotona. Ja kotitöitähän on kuitenkin paljon, sekä sukulaisten auttamista.

Myös ulkomaille muutto on pyörinyt mielessä. Täällä on niin paljon negatiivisia, jyrääviä ihmisiä että ihan kummastuttaa ..

Tässä sitä odotellaan epidemian päättymistä ja sitten kun helpottaa, meikä myy asunnon ja katselee maailmaa kunnes vanhana asetun aloilleni. Nyt harrastan kotona ja myyn hiljalleen tavaroita pois.

Päätin lähteä 57 v. täytettyäni eläkkeelle ja ostin vanhan talon Toskanasta vuonna 2008. Parin vuoden remppauksen jälkeen asustelen talossani ja teen juuri mitä lystään kaiket päivät. Maalaan tauluja, tutkin etruskien elämää, leivon leipää itselle ja naapureillekin isossa uunissa pihalla. Silloin tällöin korona-aika poislukien matkustelin Lontooseen ja Ranskaan. Kerään sieniä ja marjoja, säilön. Kasvimaata hoitelen innolla ja tuotteita säilön. Luen historiallisia teoksia ja käyn arkistoissa tutkimassa milloin mitäkin. Roomassa tulee käytyä myös pari kolme kertaa vuodessa. 

Käyn puolet vuodesta, sillä rahoitan sen toisen puolen reissut. Kaipa sitä koko vuosikin menisi, mutta vetelöidyn helposti.

Opiskelisin harrastuksena matematiikkaa ja fysiikkaa. Muuten tekisin mitä mieleen juolahtaa.

NESARAGESARA

Minä tykkään tietokoneiden korjaamisesta, ja tekisin sitä varmaan jopa ilmaiseksi.

Vaihtoehtoisesti jatkan pc pelaamista ja musiikin tekemistä, niinkuin tähänkin asti,

mutta tehokkaammilla komponenteilla ja studiolla.

Matkustelisin usein. Kävisin ulkona syömässä usein. Shoppailisin vaatteita ja kosmetiikkaa. Kotona netflixiä ja av:ta.

Mailman rahat yksinkertaisesti tullaan jakamaan tasaisesti kaikkien kesken niin siitä riittää jokaiselle hyvään elämään, loppuu se sotiminenkin sitten.

Se on täysin väärin että suurin osa 1% eliittirikollisilla.

Jotain yritystoimintaa, ajatuksia on paljonkin. T. entinen työtön

Ihan ensimmäiseksi matkustelisin sydämeni kyllyydestä. Sen jälkeen varmaan perustaisin kakkoskodin jonnekin lämpimään. Sitten kun se olisi laitettu, miettisin, millaista yritystoimintaa tai sijoittamista alkaisin harrastaa. Tavallaan houkuttelisi joku idyllinen B&B, mutta airbnb-kokemuksella tiedän, että se on käytännössä siivoamista ja pyykkäämistä. Mutta jotain tietysti tekisin. Ja opiskelisin omaksi ilokseni.

Vierailija kirjoitti:

Täydellistä vapautta ei ikävä kyllä ole.

kyllä mulla on,mulla on vapaa tahto olla tekemättä yhtään mitään tai sitten vaikka kaivella varpaanvälejä,teen mitä huvittaa,mua ei sido mikään,ei yhtään mikään,olen vapaa kuin taivaan lintu

Vierailija kirjoitti:

Päätin lähteä 57 v. täytettyäni eläkkeelle ja ostin vanhan talon Toskanasta vuonna 2008. Parin vuoden remppauksen jälkeen asustelen talossani ja teen juuri mitä lystään kaiket päivät. Maalaan tauluja, tutkin etruskien elämää, leivon leipää itselle ja naapureillekin isossa uunissa pihalla. Silloin tällöin korona-aika poislukien matkustelin Lontooseen ja Ranskaan. Kerään sieniä ja marjoja, säilön. Kasvimaata hoitelen innolla ja tuotteita säilön. Luen historiallisia teoksia ja käyn arkistoissa tutkimassa milloin mitäkin. Roomassa tulee käytyä myös pari kolme kertaa vuodessa. 

Jos asuisit Toscanassa niin osaisit kirjoittaa sen oikein.

Ollessani töissä elämässäni ei oikein muuta tuntunut olevan kuin se työ, mutta kun työkin alkoi tympimään ja käymään hermoille. Nyt ei tarvitse käydä töissä eikä elämässäni ole oikein mitään, kunhan olen vaan olemassa. Välillä täytyy kaupassa käydä ja muuten aika menee pääosin netissä/telkkarilla. Kun ei vaan saa revittyä kiinnostusta mihinkään.

Teen töitä keikkamuotoisesti juuri sen verran, että jää laskujen jälkeen tonni käteen. 250e viikko. Harrastan eri muodoissaan ja iltaisin tapaan frendejä.

Sos ja terv ala. keikkaa voi tehdä juuri niin paljon kuin kulloinkin lystää.

Eikä työnantajan lomakiellot ja työvelvoitteet rassaa. 

Mahtavaa!

Teen niin. Oleilen vauva palstalla suurimman osan päivästäni. Välillä käyn Mersullani jossain kahvilla mutta kun rupeaa todellisuus liikaa pelottamaan niin palaan tänne turvaan. Tämä on koti, turvallinen pesä.

Minulla on aloittajan kuvailema tilanne.

Päiväni saan kulumaan oikein mainiosti, ei ole mitään ongelmaa sen suhteen. Aamulla syön rauhassa ja pitkään aamiaista päivän lehtiä lukien ja samalla tv-uutisia kuunnellen. Sitten yleensä uimaan tai lenkille, joogaa tai muuta venyttelyä sen päätteeksi. Muutama kerta viikossa kuntosalille, silloin katson samalla jotain tv-sarjaa. Teen käsitöitä, luen paljon, tai kuuntelen äänikirjoja samalla kun teen käsitöitä. Opiskelen kieliä. Kokkailen ja leivon. Tapaan ystäviä lounailla, miehen kanssa syödään aina yhdessä illallista aika pitkän kaavan mukaan.

Säännöllisin väliajoin vaihdan maata, kun täällä sataa ja on koleaa, lähden Espanjaan, viivyn kerrallaan parista viikosta kolmeen kuukauteen, useamman kerran vuodessa. Muutenkin normaalitilanteessa matkustellaa; paljon maailmalla, nyt on pandemia rajoittanut tätä muuta matkailua, ei sentään onneksi toiseen kotiin siirtymistä alun 3 kk lockdownin jälkeen.

Ylipäätään teen sitä, mikä sillä hetkellä sattuu huvittamaan. Juuri siirsin seuraavan lentoni aiottua aiemmaksi, kun alkoi tuntua siltä.

Tuota noin, minun ei tarvitsisi käydä töissä ja taloudellinen tilanteeni on turvattu, mutta käyn töissä. Olen opiskellut itselleni täydellisen ammatin, perustin yritykseni ammattitaitoni ympärille ja olen todella onnellinen yrityksestäni, josta tulee hyvin rahaakin. En voisi kuvitellakaan lopettavani työntekoa, sillä se on enemmänkin kuin harrastukseni. Iltaisin ja viikonloppuisin minulla on yllin kyllin aikaa tehdä kaikkea muuta, sillä en ole työpäivien jälkeen mitenkään väsynyt.

Mieheni irtisanoutui työstään pari vuotta sitten ja on onnellisempi kuin koskaan omien projektiensa kanssa. Meillä on jo lapsia, tosin heistä pari on jo aikuisia. Perheemme elää ja voi hyvin, olemme onnellisia. Nyt on tällaista, kymmenen vuodem päästä varmaan toisenlaista.

Minulla on muuten tuollainen tilanne, paitsi että talous ei ole kovin turvattu, ja lapsia on.

Jos olisi varaa, remontoisin olohuoneen ja keittiön. Olohuoneen ensin, koska se on rumempi.