Välitätkö elämästäsi harhaista kuvaa sosiaalisen median välityksellä?
Tästä puhutaan valitettavan vähän. Elikkä nykyihmisen tarpeesta tehdä itsestään hienompi ja saada oma elämä näyttämään loisteliaalta ja menestyksentäyteiseltä toisten silmissä.
Aivan niin. Älypuhelinten, instagrammin, twittereiden ja facebookkien kautta keskiluokkaiset ihmiset haluavat saada oman elämänsä näyttämään siltä, että olisivat jotain yläluokkaa. Kuoharilaseista, ravintolaruoista ja matkakuvista on tehty arkea, joka halutaan esitellä muille.
Surullista tässä ilmiössä on, että se perustuu lyhytnäköisyydelle ja silkalle valheelle. Se valhe synnyttää kuitenkin ahdistusta ja mitättömyyden tunnetta sellaisissa samanlaisissa ihmisissä, joilla on suuri tarve olla samanlaisia kuin muut.
Välitätkö tahallasi loisteliasta kuvaa elämästäsi sosiaalisen median kautta? Keskustelua aiheesta.
Kommentit (10)
Mielestäni en välitä. Toki laitan sinne vain kuvia tilanteista, jotka ovat sen arvoisia.
En todellakaan! Laitan sellaisia kuvia Facebookiin joista pidän, joukossa vpi olla myös epäonnistuneita otoksia. ;) Kaikki julkaisemani ei ole fiiniä, mutta ei myöskään groteskia.
Välitän. En päivitä facebookiani juuri koskaan, silloinkin vain jollain kuvalla, en ikinä sanoin. Eli välitän kuvaa, ettei elämässäni tapahtuisi mitään. Tosiasiassa tapahtuu paljonkin.
Elämäni on yhtä kuollutta kuin sometukseni eli en usko että siitä mitenkään kauhean vääristynyttä kuvaa tulee, kumpaakaan ei oikeastaan ole.
Se mitä käyn katsomassa kavereitteni kuulumisia somessa, minusta he eivät välitä mitenkään loisteliaampaa kuvaa kuin mitä todellisuus on. Jos joku asia voidaan laskea loisteliaaksi niin kyllä se näkyy tämän ihmisen elämässä muutenkin kuin vain somessa, se asia vain on häntä itseään.
Eilen juuri katselin kavrien kuvia ulkomaan matkasta, ahkerasti ovat säästäneet että ovat päässeet tuohon maahan johon he tuntevat muutenkin viehtymystä. Itsekin ehkä joskus haluan tuohon maahan, mutta en ole kateellinen vaan iloinen että he ovat päässeet lähtemään sinne. Itse koen että juurikin se kun ihmiset kertovat niistä erilaisista omista jutuistaan paremminkin helpottaa sellaisia ihmisiä jotka kokevat tarvetta olla samanlaisia kuin muutkin, he eivät voi enää matkia vaan heidän pitää löytää se oma juttu. Yksi entisöi huonekaluja, toinen maalaa, kolmas leipoo, neljäs matkustelee Aasiassa, viides lukee kirjoja, kuudes katsoo jotain sarjaa, seitsemäs tanssii balettia, kahdeksas käy lavatansseissa, yhdeksäs kalastaa Norjassa, kymmenes keräilee kenkiä. Eikä yksikään koe tarvetta tehdä sitä mitä joku toinen. Jos joku ahdistuu kun ei voi olla kaikkea mitä nuo muut niin olisikin jo korkea aika saada se oivallus että pitää ihan itse löytää omat juttunsa.
No siinä mielessä kyllä, että en jaa kovin henkilökohtaisia asioita. Muuten olen kyllä aktiivinen. Yhtä harhaisen kuvan minusta siis saa ihan oikeassakin elämässä kaikki hyvänpäiväntutut ja työkaverit.
Päivitän Facebookia harvoin, mutta viimeaikoina lähinnä suru-uutisia, kuten koiran kuolema. Mun profiilista saa sen kuvan, että olen surullinen, vaikka oikeasti menee ihan hyvin. Välillä kyllä hymyilyttää kun jotkut kaverit hehkuttavat perheonneaan/matkailujaan siellä. Tulee mieleen, että onkohan sittenkään yhtä onnea tuo elämä.
Tietääkseni en ole harhainen, joten harhaista kuvaa elämästäni on vaikeaa välittää.
Voin kyllä myöntää, että olen tosi tarkka siitä, mitä missäkin julkaisen, ja totta kai pyrin ylläpitämään itsestäni tietynlaista kuvaa. Henkilökohtaisia asioita en jaa, sen sijaan matkakuvia, kuvia kavereista ja illan istujaisista tai jos joskus joku sattuu ottamaab minusta onnistuneen kuvan - niitä lähinnä.
Harhaista tuskin kovin moni välittää, ainakaan tahallaan. Valheellista varmaan useampikin. Ne kun on eri asioita.
Tavallaan jokainen välittää edes vähän harhaista kuvaa, vahingossakin. Minä annan itsestäni todellisuutta huonomman kuvan somessa, koska olen niin epäaktiivinen, en laita tietojani ja ne pari kuvaakin ovat melko epäedullisia. Tiedostan sen, että saisin paljon helpommin verkostoitua, jos edustaisin itseäni netissä. Ehkä vielä jonakin päivänä siihen ryhdyn jopa, jos elämältä ehdin.