Lue keskustelun säännöt.
Kamalin tunne jonka olet kokenut.
24.10.2014 |
Fyysinen tai henkinen tuska. Asia jonka ajatteleminenkin sattuu aina.
/
Omalla kohdalla tuskaisin asia jonka käyn päässäni läpi uudelleen ja uudelleen, ne sanat ja se viiltävä tuska joka repi minut ihan riekaleiksi.
- Valitettavasti täältä ei löydy sykettä eikä elon merkkejä, lapsi on kuollut.
Koko prosessi oli kamalan raskas, mutta tuo hetki on ehdottomasti elämäni musertavin.
Kommentit (52)
Se tunne, kun tietää ettei näe sitä kaikkein rakkainta ihmistä enää ikinä ja se raastava ikävä joka jää.
Se tunne, kun on loppuelämänsä yksin, ilman ketää joka rakastaa sua ja ketä sä voit rakastaa. Se yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tunne kun Kirjoitin Tämän viestin
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:07"]
Se tunne, kun tietää ettei näe sitä kaikkein rakkainta ihmistä enää ikinä ja se raastava ikävä joka jää.
Se tunne, kun on loppuelämänsä yksin, ilman ketää joka rakastaa sua ja ketä sä voit rakastaa. Se yksinäisyys.
[/quote]
Ellet ole kuolemassa ihan piakkoin niin mistä tiedät ettet tapaa uutta rakasta?
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:07"]
Se tunne, kun tietää ettei näe sitä kaikkein rakkainta ihmistä enää ikinä ja se raastava ikävä joka jää.
Se tunne, kun on loppuelämänsä yksin, ilman ketää joka rakastaa sua ja ketä sä voit rakastaa. Se yksinäisyys.
[/quote]
Ellet ole kuolemassa ihan piakkoin niin mistä tiedät ettet tapaa uutta rakasta?
[/quote]
Koska uskon, ettei tässä maailmassa ole enää ketään minua varten.
Se tunne ennenkuin yritin itsemurhaa. Ei sitä tuskaa osaa edes kuvailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:00"]
Se tunne mikä painajaisunesta tulee, kun näkee oikein ahdistavaa unta ja herää siihen miettien, että ei kai se ollut totta...
[/quote]
Tuo tunnehan on ihana! Ahdistava uni, herää piehtaroiden kauhusta mutta sitten tulee tolkkuihinsa ja toteaa että unta se vaan oli, omassa kodissa olen ja sitten käpertyy takaisin peiton alle turvaan ja lämpimään :)
Ehdottomasti kamalinta on ollut aito halu tappaa, niin syvä ja tyyni viha, että on itsekin hämmästynyt sitä. Kaikki muu kalpenee sen rinnalla: yksin jäämisen pelko, petetyksi tuleminen, oman lapsen läheltä piti -tilanne, omat vastaavat, kamalimmat painajaiset tai orastavat paniikkikohtaukset. Mikään negatiivinen tunne ei ole mitään siihen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tunne kun havahduin siihen, että olin ahdistuskohtauksen/paniikin aikana hakannut viinipullolla oman ranteeni rikki. Mitään en muista itse tapahtumasta, mut jossain vaiheessa palasin todellisuuteen ja sit iski ihan älytön kipu ja pelko ja katumus. Se oli ihan hirveetä.
Häpeä on mielestäni kokemistani tunteista ollut omalla tavallaan kaikista pahinta. Se on niin epäoikeutettu tunne. Jos pelkään tai jos minua sattuu fyysisesti, voin kertoa asiasta läheisille ja saan myötätuntoa osakseni. Jos puolestaan tunnen yksin hiljaista häpeää jostain asiasta, mistä en kehtaa kenellekään puhua, olen ypöyksin asian kanssa. Tunne syö pikkuhiljaa hiekkaa jalkojeni alta. Se murentaa itsetuntoani ja uskottelee minulle, että olen paljon huonompi kuin olenkaan. Häpeään ei ole helppoa lääkettä. Kun häpeä on juurtunut minuun jo lapsena koulukiusaamisen myötä, se on kasvanut osaksi minuutta. Sen tunteen ansiosta en ehkä koskaan puhkea kukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, kun sain kuulla ambulanssin kiidättäneen äitini keskussairaalaan ja sieltä edelleen toiseen sairaalaan. Se hätä ja pelko. Olin aika nuori :/
Äitini kuitenkin selvisi ja voi hyvin <3
Se kun sairaalasta soitettiin ja kerrottiin että äitini on siirretty teho-osastolle saatuaan aivoverenvuodon. Edellisenä päivänä äiti oli toiselta osastolta soittanut ja pyytänyt että tulen käymään. En mennyt, äitini ei selvinnyt ja kadun koko loppuelämäni asiaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 22:57"]
Herääminen paniikkikohtaukseen keskellä yötä etelässä. Valvoen pari tuntia ihan varmana siitä että kohta tulee maanjäristys/tsunami ja hotelli sortuu päälle tms.
Tietysti läheisten kuolemien suru myös, mutta se jotenki paniikkikohtauksessa se pelko on niin erilaista.
[/quote]
Mä NIIIIN tiedän, mikä tuo tunne on. Se on järkyttävä. Järkyttävä.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:07"]
Se tunne, kun tietää ettei näe sitä kaikkein rakkainta ihmistä enää ikinä ja se raastava ikävä joka jää.
Se tunne, kun on loppuelämänsä yksin, ilman ketää joka rakastaa sua ja ketä sä voit rakastaa. Se yksinäisyys.
[/quote]
Ellet ole kuolemassa ihan piakkoin niin mistä tiedät ettet tapaa uutta rakasta?
[/quote]
Koska uskon, ettei tässä maailmassa ole enää ketään minua varten.
[/quote]
Kyllä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:28"]
Häpeä on mielestäni kokemistani tunteista ollut omalla tavallaan kaikista pahinta. Se on niin epäoikeutettu tunne. Jos pelkään tai jos minua sattuu fyysisesti, voin kertoa asiasta läheisille ja saan myötätuntoa osakseni. Jos puolestaan tunnen yksin hiljaista häpeää jostain asiasta, mistä en kehtaa kenellekään puhua, olen ypöyksin asian kanssa. Tunne syö pikkuhiljaa hiekkaa jalkojeni alta. Se murentaa itsetuntoani ja uskottelee minulle, että olen paljon huonompi kuin olenkaan. Häpeään ei ole helppoa lääkettä. Kun häpeä on juurtunut minuun jo lapsena koulukiusaamisen myötä, se on kasvanut osaksi minuutta. Sen tunteen ansiosta en ehkä koskaan puhkea kukkaan.
[/quote]
Tämä se on!
Itseinho, kun on aiheuttanut rakkaalle ihmiselle tuskaa. Tuo tunne seuraa minua joka ikinen päivä (ja olen myös ansainnut sen).
Toinen on se avuttomuus, epätietoisuus ja pelko, jotka olivat hyvin vahvasti läsnä silloin, kun isäni sai aivoinfarktin.
Ekana yönä suljetulla. Se ahdistus oli aivan järkyttävää, kuin ois kivimoukari laitettu sydämeen, ikinä en oo sellaista kokenut.
niitä on useampiakin, mutta muutaman mainitakseni.
Se tunne, kun:
mieheni makasi sairaalassa viittä vaille tehohoidossa, pahassa keuhkokuumeessa, ja kotona oli 2 pientä lasta (taapero ja vauva), juuri otettu isompi asuntolaina, ja se mieheni menettämisen pelko :(
Sain äkkiarvaamatta puhelun, että "isäsi on sairaalassa tajuttomana, sydän pysähtyneenä" :(
Lapsi liukastui (ulkomailla) uima-altaan reunalla, ja otsansa kolahti altaan terävään reunaan, ja otsaan tuli peukalonpään mentävä reikä, mikä pulppusi verta :(
Kun äitiysneuvolassa makasin tutkimuspöydällä, ja terkkari yritti epätoivoisesti saada vauvan sydänääniä kuulumaan. "Ikävä kyllä niitä ei nyt kuulu, vaikka näillä viikoilla pitäisi jo kuulua. Joudun kirjoittamaan lähetteen synnytyssairaalaan, jotta ultraavat. Pelkään pahinta". Jouduin odottamaan muutaman tunnin epätietoisuudessa, kannanko sisälläni kuollutta sikiötä :(
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:30"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:07"]
Se tunne, kun tietää ettei näe sitä kaikkein rakkainta ihmistä enää ikinä ja se raastava ikävä joka jää.
Se tunne, kun on loppuelämänsä yksin, ilman ketää joka rakastaa sua ja ketä sä voit rakastaa. Se yksinäisyys.
[/quote]
Ellet ole kuolemassa ihan piakkoin niin mistä tiedät ettet tapaa uutta rakasta?
[/quote]
Koska uskon, ettei tässä maailmassa ole enää ketään minua varten.
[/quote]
Kyllä on!
[/quote]
Mutta tuo tunne on todellinen. Se tunne on sille ihmiselle sillä hetkellä se totuus, mikä hänellä on.
Väkivaltaiset pakkoajatukset. HIRVEETÄ!!! Lääkitys onneksi auttoi ja nyt ainoastaan todella stressaantuneena alkaa mieli niitä tuottamaan. Muuten olen ihan kiltti ja muita ajatteleva ihminen, joten ajatukset kauhistuttivat todella paljon ja pelkäsin sairastuvani peruuttamattomasti.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennuskohtaukset, itsetuhoisuus, yliannostus, itsemurhan suunnittelu.
Elämä tuntuu aika toivottomalta kun näitä miettii, olen vasta 19v