Vinkkejä kipukohtauksiin pienten lasten kanssa

Seuraan. Minulla on migreeni taas aktivoitunut ja kohtaukset ovat tosi kovia. Lääkkeet eivät auta paljoakaan ja se turvattomuus ja paniikki on tosi raskasta kivussa. Lisänä vielä se, että lapsille ei haluaisi näyttää omaa turvattomuuttaan.

Ideoita joita tulee mieleen. Toinen vanhempi voi tulla lasten seuraksi siksi aikaa jos on turvallinen eikä väkivaltainen hullu (tai hakee luokseen) ja näin migreenissä voi levätä hiljaa huoneessa, nukkua. Tai mummo tulee, kummi tai joku muu kiva. Laittaa viestipohjan valmiiksi hätätilanteisiin. Pieni lapsi voi hätääntyä jos äiti makaa eikä puhu, ellei osaa leikkiä sen ajan. Tosin voi ohjeistaa lapsia jos pystyy puhumaan. Ehkä niihin tilanteisiin voi varautua hiukan ja kaappiin lapsille evästä, jotain kivaa leikkiä rauhassa.

Yritä saada paniikkia ja stressiä elämästä pois. Vaikka kohtaus itsessään laukaisee paniikin joskus, joku aivomekanismi varmaan tai lääkkeen sivuvaikutus.

Alkaa ihan itkettää, tunnistan tuon tuskan ja pelon. On tosi ahdistavaa, kun ei tiedä, koska olo helpottaa vai helpottaako. Minulla on jo ennen lapsia tullut tietynlainen turvattomuuden tunne kohtauksissa. Se varmaan johtuu pääosin siitä, että kun joskus viimeisenä oljenkortena olen raahautunut päivystykseen, ei sieltä ole saanut apua. Olo on silloin niin lyöty. Välillä lääkkeet toimivat paremmin, välillä eivät. On kurjaa, kun ei voi luottaa niiden apuun.

Lapsille olen aina sanonut, että olen vähän pipi, mutta minulla ei ole mitään hätää ja että heidän ei tarvitse huolehtia. Onneksi mies osaa ottaa tilanteen hyvin haltuun.

Voimia kaikille!

Kun noista asioista puhutaan avoimesti, niin ei niissä mitään traumatisoivaa ole. Ei lapsia tarvitse pumpulissa kasvattaa.

Oma näki alle kouluikäisenä pari kivusta ensiapuun -reissua. Toinen lanssilla. Asioista juteltiin ennen ja jälkeen, ei ongelmia.

Unohtui kysyä, että onko siihen täsmälääke ja toimiiko se kivunpoistoon, jos ottaa aika pian kun näköhäiriö alkaa. Vai tuleeko se ilman näköhäiriötä, eli on ei-aurallinen, jolloin lääke viivästyy eikä vaikuta kipuun niin hyvin. Heti otettuna sen pitäisi toimia. Onko se joku MUU päänsäryn muoto kuin pelkästään migreeni? Googlaa oireiden perusteella lisää varmuuden vuoksi. Ota magnesiumia myös kokeeksi joskus, tunnustele niskahartioiden kireys.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa ihan itkettää, tunnistan tuon tuskan ja pelon. On tosi ahdistavaa, kun ei tiedä, koska olo helpottaa vai helpottaako. Minulla on jo ennen lapsia tullut tietynlainen turvattomuuden tunne kohtauksissa. Se varmaan johtuu pääosin siitä, että kun joskus viimeisenä oljenkortena olen raahautunut päivystykseen, ei sieltä ole saanut apua. Olo on silloin niin lyöty. Välillä lääkkeet toimivat paremmin, välillä eivät. On kurjaa, kun ei voi luottaa niiden apuun.

Lapsille olen aina sanonut, että olen vähän pipi, mutta minulla ei ole mitään hätää ja että heidän ei tarvitse huolehtia. Onneksi mies osaa ottaa tilanteen hyvin haltuun.

Voimia kaikille!

Tässä tilanteessa, ja kipusairauksissa yleensäkin, hoitosuhde luotettavaan tahoon on äärimmäisen tärkeää. Itse löysin vasta vuosi sitten luotettavan ja välittävän erikoislääkärin, jonka tiedän tosissaan haluavan auttaa. Ei se tietenkään kipua vie pois, mutta jo ajatus helpottaa, että häntä on mahdollista konsultoida vaikeampina kausina.

Vierailija kirjoitti:

Kun noista asioista puhutaan avoimesti, niin ei niissä mitään traumatisoivaa ole. Ei lapsia tarvitse pumpulissa kasvattaa.

Oma näki alle kouluikäisenä pari kivusta ensiapuun -reissua. Toinen lanssilla. Asioista juteltiin ennen ja jälkeen, ei ongelmia.

Oon samaa mieltä. Kun lapsille ollaan avoimia, iän mukaisesti, eivät he asiasta traumatisoidu. Puhuminen on tärkeää.

Miehellä on horton ja lapset ovat ”tottuneet” siihen. Ei pelota heitä, vaikka isällä kivuliaita kohtauksia onkin. Paljon puhuttiin tästä etenkin aluksi.

Minun kaverillani on kolmoishermosärkyä. Kivun iskiessä hän saattaa hetken joutua olla ”omissa oloissaan”, mutta lapset ovat tottuneet siihen ja se on heille ihan normaalia. Kun lapset olivat pienempiä, hän pystyi olla heidän kanssaan ja esim. laittaa silloin jotain ohjelmaa. Hän välillä stressasi sitä, vaikuttaako hänen sairautensa lapsiin. Ei ole vaikuttanut, ainakaan negatiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Unohtui kysyä, että onko siihen täsmälääke ja toimiiko se kivunpoistoon, jos ottaa aika pian kun näköhäiriö alkaa. Vai tuleeko se ilman näköhäiriötä, eli on ei-aurallinen, jolloin lääke viivästyy eikä vaikuta kipuun niin hyvin. Heti otettuna sen pitäisi toimia. Onko se joku MUU päänsäryn muoto kuin pelkästään migreeni? Googlaa oireiden perusteella lisää varmuuden vuoksi. Ota magnesiumia myös kokeeksi joskus, tunnustele niskahartioiden kireys.

En ole ap, mutta itsellä haasteena juuri tuo, että migreeni on ei-aurallinen ja lyö päälle voimalla. Estolääkkeet ovat vähän vähentäneet kohtauksia. Lisäksi minulla on purentalihaskipuja, jotka ovat välillä tosi tuskaisia, etenkin ”sukkapuikkovihlonta” ohimolle. Lapset eivät onneksi näitä pelästy, pystyn puhumaan ja makoilen esim. sohvalla ja laitan heille jotain ohjelmaa. Olen onnekas, kun omat vanhempani asuvat lähellä ja mies on nyt korona-aikana etätyössä.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on horton ja lapset ovat ”tottuneet” siihen. Ei pelota heitä, vaikka isällä kivuliaita kohtauksia onkin. Paljon puhuttiin tästä etenkin aluksi.

Juu, tuota Hortonia tuossa tuli tuossa haettua, että jos lääke ei vaikuta ja kipu on kova voiko osalla olla Horton, kolmoishermosärky tai jokin muu vaihtoehto. Ellei tosiaan kohtaus tule niin ettei ole auraoireita, MITEN se tunnistetaan ajoissa, että ihmiset voivat ottaa lääkkeen. Eli kohtaus on jo varmaan menossa, ennen kuin särky tulee. 

Itsellä oli outoja kohtauksia kun lapset pieniä. Välillä todella heikko olo enkä voinut kävellä kuin pieniä pätkiä kohtauksen aikana enkä uskaltanut esim kiivetä rappusia silloin. Puhe saattoi sammaltaa.

Ratkaisuna laitoin kohtauksen alkaessa vintin portaiden portin kiinni jos olin yksin lasten kanssa joten kukaan ei mennyt portaisiin eikä minunkaan ollut pakko mennä sitten. Videot auttoivat, samoin varasin leluja kaappiin niin että saatoin antaa lapsille pitkään piilossa olleita leluja niin viihtyivät paremmin. Pyllyn pesun saatoin tehdä pesuhuoneessa niin minun ei tarvinnut nostaa lasta korkealle(pelkäsin pudottavani). Ruokana syötiin vain pilttejä, maissinaksuja ym tuollaisia hetkinä sen verran että selvittiin siihen kun mies tuli töistä. Lepäilen olkkarin sohvalla tai lattialla ja lapset puuhailivat ympärilläni jotain.

Eli helpoin kaikessa mahdollisimman paljon että selviäisin. Tehtiin vain ehdottoman pakolliset asiat. Miehelle laitoin töihin joskus viestiä niin tiesi vahtia että laitan puolen tunnin välein viestin tai mies olisi tullut katsomaan mitä tapahtunut. Tämä siis siksi että jos kohtaus pahenisi äkkiä niin lapset eivät ole kovin pitkää aikaa tajuttoman äidin kanssa kotona.

Tytölle esitettiin horton diagnoosia. Huomattiin myöhemmin kotona että kovat silmän kipukohtaukset tuli yleensä silloin jos samassa huoneessa käsitelty raakaa kanamunaa tai kanaa. Kun jätettiin nuo pois meidän keittiöstä niin tytön kipukohtaukset loppuivat melkein kokonaan. Joskus harvoin tulee vielä kipua mutta ei niin kovaa kuin ennen. Tytöllä auttoi kipuun parhaiten ulos meno. Jonkinverran myös antihistamiini eli ilmeisesti allerginen reaktio. Kanamunalle tyttö olikin allerginen paitsi ilman välityksellä niin syötynäkin. Kanaa pystyi kyllä syömään mutta ei olemaan lähellä raakaa kanan lihaa.

Myös joistakin kemikaaleista tuli viiltävää silmäkipua esim kaupan kemikaali osastolla.

Voimia kaikille kipuilijoille! Minua on helpottanut, kun kivun alkaessa olen laittanut miehelle viestiä (sama kuin joku muu laittoi). Hän on sitten varmistanut tietyin väliajoin, että kaikki on ok. Itsellä ”onneksi” kovimmat kohtaukset osuneet yöaikaan.

Muistakaa kaikki oikeutenne vaatia apua, parempaa kivunhoitoa, jos tilanne on vaikea. Lähes kaikkiin sairauksiin on erilaisia lääkkeitä, joilla voi helpottaa kipua ja muita oireita. Se vain usein on haastavaa päästä hyvälle lääkärille tai kipupolille.

Minkä ikäiset lapset? Jos tarpeeksi isoja, niin heille voi etukäteen selittää mistä on kysymys ja miksi olet kipeä ja kauanko kohtaus yleensä kestää.

Kannattaa myös opettaa miten tilataan ambulanssi siltä varalta että tulee niin kova kipukohtaus että tarvitset sitä, ja kertoa lapsille missä tilanteissa ambulanssi pitää tilata. Voi olla muitakin juttuja kuin sinun kipukohtaukset, vaikka jos joku kaveri loukkaa itsensä yms. niin olisi hyvä tietää mitä silloin pitää tehdä.

Onko ketään läheisiä jotka asuvat lähistöllä? Mummot, papat, joku luottoystävä, sisko, veli, luotettava naapuri tms? Voisit hänen/heidän kanssaan sopia, että sinä tai joku lapsista soittaa silloin kun kohtaus iskee sinulla päälle, ja joku tästä mahdollisesta tukiringistä voisi tulla käymään teillä.

Tietysti olisi hyvä jos kohtaukset saisi kuriin, löytyisi hyvä lääkitys, tai saisi stressiä vähemmäksi, tai mikä tahansa kohtaukset laukaisee, niin voisi vaikuttaa siihen.