Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kotona ei kehuta, kannusteta, halata, jne. Miksi?
23.10.2014 |
Kun kotona ei ikinä kehuta tai kannusteta, ei halata tai puhuta tunteista, niin mistä siinä on kyse? Tuttu nuori sanoo itse asioiden olevan näin. En tunne hänen vanhempiaan kovin hyvin, mutta nuoren käytöksestä nuo samat asiat voi päätellä. Miksi vanhemmat ovat tuolla tavalla karuja lastaan kohtaan? Ja mitä siitä seuraa lapselle? Millainen tulevaisuus hänellä on edessään?
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 20:15"]
Vanhemmat eivät osaa, koska heidän lapsuudessa toimittu samoin. Eivät näe tekevänsä mitään "väärää". Toistavat vanhemmiltaan oppimia tapoja.
[/quote]
Mun lapsudessa myös näin. Olen itsekin vähän tunnekylmä, mutta olen opetellut halailun ja kehumisen ja nykyään se tulee luontevasti lapselleni. Ketju poikki vaan ja tapoja muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 20:15"]
Vanhemmat eivät osaa, koska heidän lapsuudessa toimittu samoin. Eivät näe tekevänsä mitään "väärää". Toistavat vanhemmiltaan oppimia tapoja.
[/quote]
Mun lapsudessa myös näin. Olen itsekin vähän tunnekylmä, mutta olen opetellut halailun ja kehumisen ja nykyään se tulee luontevasti lapselleni. Ketju poikki vaan ja tapoja muuttamaan.
[/quote]Samoin. Olen tehnyt paljon työtä tämän eteen.
Viittaan myös samanlaisen lapsuuden ja nuoruuden kokeneena. Tunnemaailmani on ihan ok, vaikka tiedostan puutteet lapsuudessani.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 20:15"]
Vanhemmat eivät osaa, koska heidän lapsuudessa toimittu samoin. Eivät näe tekevänsä mitään "väärää". Toistavat vanhemmiltaan oppimia tapoja.
[/quote]
Mun lapsudessa myös näin. Olen itsekin vähän tunnekylmä, mutta olen opetellut halailun ja kehumisen ja nykyään se tulee luontevasti lapselleni. Ketju poikki vaan ja tapoja muuttamaan.
[/quote]
Jep samaa mieltä, että ketju joutaisi poikki. Mutta miten saan nuoren innostumaan asiasta, kun hänen mielestään kaikki on tietysti hyvin. Ja siinä mielessä onkin, että kotona huolehditaan kyllä ruuat ja pyykit ja hankinnat ja käytöskasvatus. Surettaa vaan nähdä, kun toisella on ihan olematon itsetunto ja tunteistaan ei ymmärrä yhtään mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli vähän tuollaista, kehuttiin kyllä hyvistä numeroista mutta minua ei halattu tai muuten osoitettu positiivisia tunteita enää kun olin ehkä 10 ja vanhempi. muutenkaan ei oltu kiinnostuneita asioistani, paitsi koulusta, ja kiltti ja tottelevainen piti olla. en kokenut saavani rakkautta ja hyväksyntää - järjellä tiedostin rakkauden olemassaolon, mutten tuntenut sitä.
aloitin rakkaudennälässäni huonon suhteen lukiossa. sitten muutettuani kotoa pois en viettänyt villiä opiskelijaelämää vaan hyppäsin suoraan lukiosuhteesta uuteen, sinänsä hyvään parisuhteeseen. jos minulla ei olisi ollut niin kauhea tarve saada rakkautta ja hellyyttä, olisin voinut etsiä itseäni tuossa vaiheessa enemmän, kokea paljon enemmän, enkä vain nuhjata poikakaverin kanssa. tuo on jäänyt kaduttamaan.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 20:15"]
Vanhemmat eivät osaa, koska heidän lapsuudessa toimittu samoin. Eivät näe tekevänsä mitään "väärää". Toistavat vanhemmiltaan oppimia tapoja.
[/quote]
Mun lapsudessa myös näin. Olen itsekin vähän tunnekylmä, mutta olen opetellut halailun ja kehumisen ja nykyään se tulee luontevasti lapselleni. Ketju poikki vaan ja tapoja muuttamaan.
[/quote]
Komppaan! Olen päättänyt tietyissä asioissa tehdä eri tavalla kun minun vanhempani.
Yritän kasvattaa lastani rakkaudella ja sopivalla määrällä rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, mulla on tuollainen lapsuus / nuoruus takana, monet hölmöilyt ois varmaan jäänyt tekemättä jos ois kotonani puhuttu tunteista ja siitä että minua rakastetaan sellasena kuin olen. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän kun etsin 14 - vuotiaana (!!!!) Tukholman risteilyllä epätoivoisesti sänkyseuraa jotta tuntisin edes hetken olevani haluttu. Olin silloin neitsyt ja sillä reissullahan se neitsyys menikin 10 vuotta vanhemman miehen kanssa.
Toivottavasti pystyn luomaan tyttärelleni siinä mielessä paremman itsetunnon ettei sitä tarvitse pitkin kyliä pönkitellä niinkuin minun :(
Just tuota en haluaisi nähdä, että kaikki tytöt pitää kokeilla läpi. Tyttöjä pyörii nyt jo ympärillä kuin mehiläisiä hunajassa. Toisaalta pelkään, että voi käydä niinkin, että nuori pysyy sinkkuna ja kykenee parisuhteen solmimiseen vasta nelikymppisenä, jos silloinkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8: aivan kuin tekstisi olisi oma kirjoittamani! Todella samankaltaiset ajatukset minulla lapsuudenperheestäni. Turvallinen perhe, peruasiat kunnossa mutta tunnepuolella elämä hiljaista. Välittäminen kyllä näkyi mutta lähinnä rajoina ja elämänohjeina. Nyt olen jo yli 10 vuotta ollut naimisissa alle kakskymppisenä tapaamani miehen kanssa, onneksi onnellisesti edelleen.
Olen työni puolesta kouluttautunut mm kiintymyssuhdeteoria-asioissa ja löydän kyllä yhtymäkohtia teorian osiin niin lapsuudenperheessäni kuin nykyperheessäni. Meillä lapset saavat paljon hellyyttä, kiinnostusta, yhdessäoloa, juttelua yms. Haluan omalta osaltani katkaista ketjun juuri tässä omalla kohdallani !
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 21:39"]
8: aivan kuin tekstisi olisi oma kirjoittamani! Todella samankaltaiset ajatukset minulla lapsuudenperheestäni. Turvallinen perhe, peruasiat kunnossa mutta tunnepuolella elämä hiljaista. Välittäminen kyllä näkyi mutta lähinnä rajoina ja elämänohjeina. Nyt olen jo yli 10 vuotta ollut naimisissa alle kakskymppisenä tapaamani miehen kanssa, onneksi onnellisesti edelleen. Olen työni puolesta kouluttautunut mm kiintymyssuhdeteoria-asioissa ja löydän kyllä yhtymäkohtia teorian osiin niin lapsuudenperheessäni kuin nykyperheessäni. Meillä lapset saavat paljon hellyyttä, kiinnostusta, yhdessäoloa, juttelua yms. Haluan omalta osaltani katkaista ketjun juuri tässä omalla kohdallani !
[/quote]
no saman miehen kanssahan minäkin! naimisissa tosin ei, mutta yli 10v yhdessä. harmi kun näitä asioita ei voi silloin nuorena jo ymmärtää... en voi katua suhdettani, mutta jotain enemmän olisin halunnut kokea lukiossa/opiskeluaikojen alussa.
T:8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 20:39"]meillä oli vähän tuollaista, kehuttiin kyllä hyvistä numeroista mutta minua ei halattu tai muuten osoitettu positiivisia tunteita enää kun olin ehkä 10 ja vanhempi. muutenkaan ei oltu kiinnostuneita asioistani, paitsi koulusta, ja kiltti ja tottelevainen piti olla. en kokenut saavani rakkautta ja hyväksyntää - järjellä tiedostin rakkauden olemassaolon, mutten tuntenut sitä.
aloitin rakkaudennälässäni huonon suhteen lukiossa. sitten muutettuani kotoa pois en viettänyt villiä opiskelijaelämää vaan hyppäsin suoraan lukiosuhteesta uuteen, sinänsä hyvään parisuhteeseen. jos minulla ei olisi ollut niin kauhea tarve saada rakkautta ja hellyyttä, olisin voinut etsiä itseäni tuossa vaiheessa enemmän, kokea paljon enemmän, enkä vain nuhjata poikakaverin kanssa. tuo on jäänyt kaduttamaan.
[/quote]
No jos yhtään helpottaa, niin minä olen toiminut samoin siitäkin huolimatta, että kotona on aina kannustettu, minuun on uskottu ja rakkaus on osoitettu. Sitä vain oli niin kiire kakarana. Näin nelikymppisenä voin kyllä sanoa olevani tukevasti omilla jaloillani. :)
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmat eivät osaa, koska heidän lapsuudessa toimittu samoin. Eivät näe tekevänsä mitään "väärää". Toistavat vanhemmiltaan oppimia tapoja.