Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun lapsi ei tyydy siloiteltuihin vastauksiin - miten kannattaa kertoa asiat?

Vierailija
01.09.2006 |

4,5-vuotias tyttömme on jo jonkin aikaa osoittanut olevansa varsinainen pohdiskelija. Olen joutunut huomaamaan, ettei hän tyydy yksinkertaisiin, siloiteltuihin tai kaunisteltuihin vastauksiin. Välillä hänen kysymyksensä tuntuvat aikuisesta kauheilta, enkä tiedä miten niihin vastaisin niin, että olisin rehellinen aiheuttamatta kuitenkaan pelkoja.



Tässä taannoin tyttö esimerkiksi alkoi miettiä, voiko ihmisen tappaa. Tappaminen tuli alunperin puheeksi hyttysten nitistämisestä. Tyttö kyseli mm., voiko äiti vahingossa tappaa jonkun ihmisen. Sitten hän pohti, voiko joku tappaa lapsen. Tuohon vahingossa tappamiseen tietenkin vastasin että en voi tehdä niin. Lapsen tappamisesta koetin ensin selittää tytölle, että yleensä ihmiset haluavat olla kilttejä toisilleen ja että aikuiset kyllä pitävät huolta lapsista. Mutta kun tyttö ei tyydy tällaisiin vastauksiin!! Seuraavaksi hän kysyy: " Mutta onko joku joskus kuitenkin tappanut lapsen?" Mitä siihen sitten voi sanoa??? Muistaakseni vastasin, että ei niin yleensä kyllä käy, mutta jos joku niin rumasti tekisi, niin sellainen ihminen joutuisi vankilaan. Tyttö kyseli myös, voiko lapsen varastaa, ja siihen vastasin samoin lisättynä sillä, että poliisi toisi lapsen kotiin sellaisessa tapauksessa.



Nyt sitten pari kuukautta myöhemmin tyttö alkoi pohtia, voiko joku lapsen varastanut ja vankilasta jo pois päässyt ihminen tehdä saman uudestaan!! On tämä, kun 4-vuotias tietää jo, mitä on rikosten uusiminen. :s



Esimerkkejä olisi paljon muitakin, kuten se että tyttö kysyi jo viime jouluna, onko joku ihminen pukeutunut joulupukiksi. Hän ei siis tunnu nielevän lapsiin kohdistuvaa " naruttamista" tai valkoisia valheita.



Ja ennen kuin kommentoitte, niin kerrottakoon, että tyttö ei ole ainakaan meidän tietääksemme nähnyt telkkarista mitään tällaiseen viittaavaa. Hän ei myöskään ole ollut päivähoidossa ennen tätä syksyä eli mahdollisuuksia kuulla moista muiltakaan lapsilta ei hirveästi ole ollut. Tyttö on minusta ihan tasapainoinen eivätkä nämä pohdinnatkaan tunnu häntä ahdistavan tai pelottavan kuin korkeintaan ajoittain silloin, kun hän niitä kyselee. Minua äitinä varmaan ahdistaa enemmän.











Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siten tiedät kuinka tarkkaa vastausta lapsi toivoo.

Vierailija
2/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

lisäksi kun vastaat niin vastaa vain siihen kysymykseen mitä kysytään. tiedän että se on vaikeeta kun alkaa tulla vaan lisäkysymyksiä. sulla on kuitenkin aikuisena oikeus laittaa keskustelu poikki siinä vaiheessa jos menee liian pahaksi ja silloin voit sanoa että jutellaan näistä asioista kun olet vähän kasvanut.



pohdiskelevat lapset saattavat ahdistua kovasti näistä omista kysymyksistään.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuli vain tuosta myöhemmin asiaan palaamisesta mieleen, että ihan varmasti tyttö alkaisi seuraavaksi tentata, milloin hän on riittävän iso juttelemaan uudestaan. ;)



ap

Vierailija
4/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

meille tämä on siis myös tuttu kuvio kun poika on tollanen pohdiskelija. se meni kuitenkin välillä jo niin överiksi että lapsi itse ei päässyt ajatuskierteistä irti. (siis kuolemaa sun muuta)



ja vikaa on ollut myös meissä. tietyllä tavalla asioista kiinnostuneet vanhemmat ovat antaneet turhankin perusteellisia vastauksia mikä myös ruokkii lapsen tapaa kysellä. tilanne on nyt rauhoittunut.



kyselyt on hieno asia mutta vanhemman pitää pitää huoli siitä ettei se mene lapsella ihan yltiömeiningiksi tai tule ahdistusta vaikeissa asioissa.



4

Vierailija
5/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


sulla on kuitenkin aikuisena oikeus laittaa keskustelu poikki siinä vaiheessa jos menee liian pahaksi ja silloin voit sanoa että jutellaan näistä asioista kun olet vähän kasvanut.

pohdiskelevat lapset saattavat ahdistua kovasti näistä omista kysymyksistään.

Lisäkysymykset kertovat siitä, että lapsi ymmärtää että selitys ei ollut tosi tai ainakaan koko totuus. Ja työ ymmärrys, ja tieto siitä että nyt miulta pimitetään jotain ahdistaa vielä enemmän kuin vaikeista asioista puhuminen. AIkuiset yrittävät suojella lapsia, mutta jos lapsi sattuu olemaan älykästä ja pohdiskelevaa sorttia, tiedon pimittäminen on vain pahasta. Muistan tämän omasta lapsuudestani ja se pätee myös älyllisesti suuntautuviin aikuisiin: Tieto siitä että jotain pimitetään on aina pelottavampi kuin se mitä sitten pimitetäänkään - koska ihminen pystyy aina kuvittelemaan jotain vielä pahempaa.

Vierailija
6/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Muistan tämän omasta lapsuudestani ja se pätee myös älyllisesti suuntautuviin aikuisiin: Tieto siitä että jotain pimitetään on aina pelottavampi kuin se mitä sitten pimitetäänkään - koska ihminen pystyy aina kuvittelemaan jotain vielä pahempaa.

että minua pelotti jokin sairaus. Kun kysyin siitä, niin äiti vastasi ylikorostetun rauhallisella äänellä " ei sinun tarvitse sitä murehtia" . Tajusin heti, että kyseessä on jotain vaarallista ja pelottavaa.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Vierailija:


sulla on kuitenkin aikuisena oikeus laittaa keskustelu poikki siinä vaiheessa jos menee liian pahaksi ja silloin voit sanoa että jutellaan näistä asioista kun olet vähän kasvanut.

pohdiskelevat lapset saattavat ahdistua kovasti näistä omista kysymyksistään.

Lisäkysymykset kertovat siitä, että lapsi ymmärtää että selitys ei ollut tosi tai ainakaan koko totuus. Ja työ ymmärrys, ja tieto siitä että nyt miulta pimitetään jotain ahdistaa vielä enemmän kuin vaikeista asioista puhuminen. AIkuiset yrittävät suojella lapsia, mutta jos lapsi sattuu olemaan älykästä ja pohdiskelevaa sorttia, tiedon pimittäminen on vain pahasta. Muistan tämän omasta lapsuudestani ja se pätee myös älyllisesti suuntautuviin aikuisiin: Tieto siitä että jotain pimitetään on aina pelottavampi kuin se mitä sitten pimitetäänkään - koska ihminen pystyy aina kuvittelemaan jotain vielä pahempaa.

siis tarkoitan sitä että jos lapsen ajatukset alkavat kiertää kehää esim kuolemajutuissa. ja tässä puhuttiin siitä että kun se menee överiksi.

normaalisti lapselle vastataan ja selvitetään asia. överiksi menossa taas on tyypillistä se että lapsi jatkuvasti puhuu samaa asiaa, pelkää, ei pääse irti ajatuksesta että esim hän kuolee ja miettii kuoleeko nyt, kuoleeko huomenna jne.

tavalliset kyselyt jotka ei jää päälle on sitten asia erikseen.

aikuisen velvollisuus on tuoda lapselle myös turvaa ja lapsen ajatuksia voi ohjailla iloisempiin juttuihin. pelkoja pitää tottakai yrittää huojentaa, antaa syliä jne.

ikätason mukaan eloa siis!

ja näitä asioita olen muuten pohtinut sekä neuvolapsykologin sekä erityislastentarhanopettajan kanssa, kun tilanne meni meillä yli.

Vierailija
8/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta ainakin on ihana tavata juuri lapsesi kaltaisia lapsia joille voi puhua suoraan eikä tarvitse valehdella tai lässyttää jotain puppua kun eihän toi meidän kullannuppu vielä tollasista mitään ymmärrä...



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta ainakin on ihana tavata juuri lapsesi kaltaisia lapsia joille voi puhua suoraan eikä tarvitse valehdella tai lässyttää jotain puppua kun eihän toi meidän kullannuppu vielä tollasista mitään ymmärrä...



Vierailija
10/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tuo " keskenjättäminen" nimenomaan lisää niitä.



Sitä paitsi alkuperäisen viestissä ei ollut kyse ocd-oireista vaan siitä ettei äiti tiennyt miten kertoa lapselleen siitä että maailmassa on lapsenmurhia ja muuta pahaa vaan kierteli ja kaarteli kunnes oli pakko sanoa. Vähemmästäkin pelästyy.



Tietenkään pelkoja ei saa lietsoa ja niitä pitää yrittää hälventää ja tukea. Ja joillekin tuonkaltainen vähättely voi toimia. Minulle ei. Paremmin toimitaan kun myönnetään että asia on vakava, puhutaan siitä JA SITTEN ryhdytään tekemään jotain muuta. OCD-oireet kiertävät kehää, loputtomiin samoja kysymyksiä ei tarvitse vatvoa, mutta aluperin/välillä vastaukset pitää antaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


ja tuo " keskenjättäminen" nimenomaan lisää niitä.

Sitä paitsi alkuperäisen viestissä ei ollut kyse ocd-oireista vaan siitä ettei äiti tiennyt miten kertoa lapselleen siitä että maailmassa on lapsenmurhia ja muuta pahaa vaan kierteli ja kaarteli kunnes oli pakko sanoa. Vähemmästäkin pelästyy.

Tietenkään pelkoja ei saa lietsoa ja niitä pitää yrittää hälventää ja tukea. Ja joillekin tuonkaltainen vähättely voi toimia. Minulle ei. Paremmin toimitaan kun myönnetään että asia on vakava, puhutaan siitä JA SITTEN ryhdytään tekemään jotain muuta. OCD-oireet kiertävät kehää, loputtomiin samoja kysymyksiä ei tarvitse vatvoa, mutta aluperin/välillä vastaukset pitää antaa!

mahdollimaan rauhoittavasti ja niin ettei jää lisäkysymyksille tilaa.

en sitten tiedä että mitä noi sun OCD-oireet on sen tarkemmin. meillä on vaan herkkä ja älykäs lapsi joka tajusi että ihmiset kuolee ja jäi siihen ajatukseen koukkuun.

4

Vierailija
12/12 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Sitä paitsi alkuperäisen viestissä ei ollut kyse ocd-oireista vaan siitä ettei äiti tiennyt miten kertoa lapselleen siitä että maailmassa on lapsenmurhia ja muuta pahaa vaan kierteli ja kaarteli kunnes oli pakko sanoa. Vähemmästäkin pelästyy.

Ei olisi tullut mieleenkään täräyttää, että joo-o, kyllä niitä lapsia tapetaan joka päivä ja sinutkin voi joku hullu tappaa. Tietenkin haluan vastata jotain lohdullisempaa.

ap