Millaisia hassuja uskomuksia teillä oli lapsena?

Useimmat ovat tainneet uskoa, että television väki näkee katsojan, minä ainakin. Siksi en koskaan katsonut televisiota kalsarisillani.

Uskoin Jumalaan.

Luulin, että aikuiset ovat fiksuja tietäviä. Tämä uskomus alkoi karista joskus ollessani yläasteella.

Uskoin, että vanhemmat tiesivät kaiken kaikesta. 

Luulin, että sydän pumppaa happea.

Uskoin, että jokaisella lapsella on 100% varmuudella äiti, mutta ei välttämättä isää. 

Luulin että naiset päättävät maailmassa koska niin oli omassa perheessä ja sukulaisten keskuudessa. Pohjalaista matriarkkaa. Kun koulu alkoi oli järkytys huomata ettei niin ollutkaan yleisesti yhteiskunnassa.

Alle kouluikäisenä, aina kun näin pienkoneen taivaalla jouksin piiloon koska luulin, että se ampuu kohta minua päin. Luulin jotenkin siivissä näkyviä merkkejä

joksikin "sotatunnuksiksi" ja että ovat jotain sotakoneita.

Sitä en tiedä miksi näin kuvittelin.

Luulin että esikoulu ja koulu ei ole pakollinen, vaan elämää eletään ja opitaan muuten. Asian oikea tila selvisi nopeasti. 

Mä olin täysin vakuuttunut siitä, että mun lelut ja seinällä olevien julisteiden henkilöt pystyvät näkemään ja kuulemaan kaiken, mitä teen ja sanon. Siksi esimerkiksi peittelin pehmoleluni joka ilta "unille" ja pukeuduin suihkun jälkeen vastekaapin oven suojissa.

Olin varmaan jotain 12-vuotias, ennen kuin uskalsin ottaa rennommin.

Luulin, että aikuiset eivät väsy. Odotin innolla, että minusta tulee iso ja jaksan aina tehdä asioita. Nyt minua vain väsyttää vuosi vuodelta enemmän. :D