Tietäisikö joku...edellinen syntyi 4700g painoisena ja oli aivan mustelmilla
jäi kiinni ja halvaus toiseen käteen.
Miten seuraavan kanssa? Pelkään aivanmielettömästi, että joudun pusertamaan taas ison ulos.
Onkohan mitään mahdollisuutta näiden perusteella saada käynnistys paria viikkoa ennen laskettua? Leikkausta pelkään myös, eli se pelottaa vielä enemmän, kuin ison pusertaminen.
Kommentit (12)
Minä sain kolmoselle sektion, kun olinkin sairastanut raskausajan diabetesta tietämättäni melko pitkään. Kun vauva sitten näytti koko ajan isolta ultrassa, päätettiin tehdä sektio, minun aloitteestani.
Tuo toisen käden vaurioituminen kyllä puoltaa tuota kännistystä varmasti. Ja varmaankin joudut sokeritarkkailuunkin ison lapsen jälkeen.
Se, että äiti itse on hoikka, ei korreloi vauvan syntymäpainon
kanssa, jos on raskausdiabetes. Minulla esikoinen oli syntyessään
yli 4,5 kg, ja vaikka minulla ei koskaan diagnosoitu raskausdiabetesta,
niin olen ihan varma, että siitä oli kyse.
Toisessa raskaudessa noudatin tiukkaa ruokavaliota: ei karkkeja,
ei limsaa, ei jäätelöä, ei suklaata, ei mitään sokeripitoisia herkkuja,
perunoita päivässä vain max 2 kpl tai saman verran riisiä/pastaa,
ei banaania, ei pullaa, ei vaaleaa leipää, eikä mitään hiilihydraattipitoista mössöä.
Paljon vettä, hedelmistä omenoita ja marjoja kohtuudella,
paljon kasviksia ja vihanneksia, täysjyväruisleipää, kuitupitoista
puuroa ja leseitä, vähärasvaista lihaa, kuten kanaa, kalaa,
maitotuotteista maustamatonta jugurttia, piimää jne.
Toisen vauvan paino jäi 4 kg:n tuntumaan ja synnytys oli
_paljon_ helpompi kuin ensimmäisen kanssa! Kyllä kannatti.
Toki 9 kk:n tiukka ruokavalio välillä otti koville, mutta lopputulos
mielessä sen jaksoi. Ja kolmannen raskauden kanssa teen samoin.
Eipä tarvitse enää yli 4,5 kg:a painavia synnytellä. Suosittelen.
Sekä äiti että vauva voivat paremmin.
Liikuntaakin tulee harrastettua paljon, joten ainoa, missä
todella voi petrata niin on syöminen. Aterioiden korvaaminen
suklaapatukalla tai irtokarkeilla on oikeasti pahinta, mitä voi tehdä
raskausaikana, jos on taipumuksia sokeriarvojen heittelyyn.
Miten iso olis muuten mahtanut olla.
Esim. meidän suvussa on aina ollut isoja vauvoja. Isäni syntyi neljäkymmentäluvulla köyhälle mökinmuijalle, ja painoi yli viisi kiloa. Samoin kaikki muut lapset on olleet mummollani isoja! Sama on periytynyt osalle meistä mummon lapsenlapsista, muistaakseni vain yksi meistä on saanut pieniä vauvoja. Itsekin olen saanut 4,5 kg ja 4,9 kg vauvat, toisen rv 40+4 ja toisen 39+6. Olen liikkunut joka päivä ja noudattanut diabetesruokavalioa toisen lapsen kohdalla. Eipä ole auttanut. Paljon ne geenitkin määrää!!!
Synnytykseni käynnistettiin ja synnytin alakautta 3300g painavan tytön.
ellei ole esim. thaivaimo ja viikinkimies. (tutuilla kävi näin).
Vauva harvoin pääse kasvamaan isommaksi kuin paikat antaa periksi.
Ap:n aloitus on hiukan outo. " ettei tarvitsisi puskea isoa vauvaa" . Kyllä sen pienenkin kanssa voi asiat mennä huonosti!
T. 2.9kg ja 3kiloisen (eri kerroilla) äiti joka on kiitollinen että sai terveet lapset sitten kuitenkin sen puskemisen jälkeen!
Eli jos sinä olet tietämättäsi kärsinyt raskausdiabeteksestä, niin kaikki muutkin isoja synnyttäneet ovat?
Kuule, mulla esikoinen oli 4,7kg. Raskausaikana ei tehty sokerirasitusta, sillä siihen ei ollut mitään syytä. BMI oli normaali ennen raskautta ja raskausaikana painonnousuni oli ok ja pissa aina puhdas. Silti iso vauva. Jonka sokereita toki seurattiin synnärillä, ne oli ok. Ei siis ollut sokeriavauva.
Toista odottessani multa on otettu esikoinen ison koon takia pari kertaa paastosokeri ja tehty sokerirasitus. Kaikki arvot hyvät. Ei raskausdiabetesta tällä(kään) kertaa. Ja ennuste on, että iso vauva tälläkin kertaa on tulossa.
Ja miksi? No, olen itse ollut 4,8kg syntyessäni (äidilläni ei sokeriongelmia), samoin sisarukseni ovat olleet n. 4,5kg. Siskoni (joilla ei sokeriongelmia raskaana tai muutenkaan, rasitukset tehty) ovat myös synnyttäneet isoja, 4,2-4,8kg vauvoja. Eli ihan puhtaasti geneettistä.
Niin ja tiesitkö sitä, että jos äidin elimistö käsittelee sokerit kuten pitääkin (eli ei ole raskausdiabetesta), niin äidin syömisillä ei vauvaa lihoteta. Äidin vaikutus lapsen syntymäpainoon ruokavaliolla on jotain 100g luokkaa...
Itse olin todella hämmästynyt esikoisen isosta syntymäpainosta,
mutta niin vain se auttoi toisessa raskaudessa, kun jätin
karkit yms. makeat pois jne.
Eikä esikoiseni synnytyksessä muuten ollut mitään " hassua" ,
kun melkein kuolimme siihen molemmat. Toisella kerralla
oli niin paljon helpompaa, kun vauva ei ollut liian iso.´
Minulla on _aina_ ollut normaali BMI, eikä minullakaan todettu
kertaakaan esikoisen aikana sokeriarvoissa mitään häikkää!
Painonnousu on aina ollut kohtuullista, enkä koskaan ole
lihonut ylimääräistä. Silti minulla oli varmasti raskausdiabetes,
kun ruokavalion muuttamisella tuli noin merkittävä ero vauvojen
syntymäpainoon.
Molemmat vauvat olivat siis poikia, ja syntyessään täsmälleen
samanpituisia ja syntyivät täsmälleen samoina rv:n päivinä jne.
Ainoa ero oli ruokatottumuksieni muuttaminen toisen
lapsen raskaudessa. Oikeasti: suosittelen muillekin.
Ja tästä olen aivan samaa mieltä kanssasi:
" Niin ja tiesitkö sitä, että jos äidin elimistö käsittelee sokerit kuten pitääkin (eli ei ole raskausdiabetesta), niin äidin syömisillä ei vauvaa lihoteta. Äidin vaikutus lapsen syntymäpainoon ruokavaliolla on jotain 100g luokkaa..."
Raskausdiabeteksessä on nimenomaan kyse siitä, että
äidin elimistö ei osaa reagoida sokeritasapainon vaihteluun
oikein - ja vauvasta tulee liian iso.
Täällä myös eräs, joka on synnyttänyt 2 isoa vauvaa, kuopus painoi 4,5 kg luokkaa ja tiukassa oli. Minulla(kaan) ei ole paino-ongelmia, BMI 23 luokkaa, joten sokerirasitukseen ei ollut syytä. Myöskin minun suvussani on isoja lapsia synnytetty, suurin 6,2 kg.
Olen keskustellut asiasta paljon muiden suuria lapsia synnyttäneiden kanssa sekä neuvolassa. Minulla on myös synnytyspelko, etenkin tuo kokoasia mietityttää. Eli, jos vielä joskus raskaudun, aion toki olla sokerittomalla dietillä ja katsoa miten se asiaan vaikuttaa. Kuulemma joillakin naisilla sokerin ja yleensäkin ravinnon käyttö on niin tehokasta, että kaikki ns. ylimääräinen kertyy vauvaan. Luulen, että minä olen juuri tälläinen henkilö. Mitä tulee mahdolliseen tulevaan uuteen synnytykseen, olen oikeutettu painoarvioon polilla, sokerirasitustestiin sekä siihen ettei vauva anneta mennä yli lasketun ajan, kuten molemmat lapseni ovat menneet.
Joten pidähän sinäkin huoli siitä, että vaadit ainakin em. asioita kontrolloitavaksi mahdollisen seuraavan raskauden aikana, jos niitä ei sinulle muuten tarjota. Ja puhu terkkarille, jos sulle jäi synnytyspelko että pääset lievittämään pelkoasi. Pelkopolillehan voi mennä, vaikka ei olisikaan raskaana.
syä vähemmän sokeria ja liiku niin ei tule gigavauvaa.