Lue keskustelun säännöt.
Olenko jotenkin jakautunut?
21.10.2014 |
Mulla on yksi puoli, joka on sellainen kiltinoloinen, hymyilevä, huonoitsetuntoinen ja toisia ylöspäin katsova miellyttävästi ja rauhallisesti käyttäytyvä miellyttäjä. Päässäni pukeutuu kuten minä yleensäkin eli huomiota herättämättömästi ja kuten muutkin. Sitten on puoli, joka vihaa kaikkia, kadehtii kaikkia, pitää silti itseään parempana kuin muut, lempipuuhaa toisten arvostelu, voi olla todella vittumainen ja kylmä. Jos olisi oikea ihminen niin pukeutuisi mustiin ja olisi mieluiten jonkin sortin rikollinen. Sitten on muitakin puolia mutta nämä vahvimpina. Kun olen ihmetellyt miksi mun on vaikea jakaa kokemuksia ja tunteita ihmisten kanssa, tyyliin "tajusin tänään että haukun itseäni koska äitikin aina haukkui itseään"- en voi vastata että "joo, mäkin oon huomannut tuollaista" tms koska mun versio olisi että "Minäkin haukun itseäni koko ajan kun taas Minä haukun kaikkia muita ja Minun mielestäni tämä puheenaihe on todella tylsä, heitetään mieluummin läppää". Joten sitten päädyn yleensä vain kuuntelemaan muita kun päässä on jatkuva taistelu siitä mitä tähänkin nyt pitäisi vastata että olisi rehellinen.
Kommentit (6)
Tuo on ihan tavallista kiltin tytön syndrooman padsiivis-aggressiivisuutta. Sama mulla, mutta musta puoli on vahvistunut vuosien mittaan. En oikein jaksa ihmisiä, koska sosiaaliset suhteet ovat niin ristiriitaisia tunteita herättäviä. Ihmisten kanssa oleminen vaatii voimia, harvan kanssa voin olla oma itseni ilman kyräilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostipas tutulta! Eikä mun silmille lainkaan sekavalta...
Jaa kun itse taas kerrankin koin ilmaisevani itseäni selkeästi. Vissiin olen sitten ainakin tietämättäni harvinaisen sekava eikä toi mun kuvaus ole normaalia aivotoimintaa..
Joo, ihmisten seurassa on vaikea olla kun muut on niin selkeitä ja johdonmukaisia omassa olemisessaan, jos olisi vain se ujo ja kiltti ja salaa vähän vihainen niin voisi olla jotain yhteistä muiden kanssa. Nyt turvaudun pinnalliseen keskusteluun ja kuuntelijan rooliin (siitäkin joskus sanottiin että miksi kyselen koko ajan, no ei mua oikeasti kiinnosta mutten osaa muutakaan sanoa!) Pitäisi kai hommata arkoja ystäviä joitten kanssa puida ujoutta tms ja yli-itsevarmojaystäviä joiden kanssa ihmetellä mikä ujoja vaivaa jne..
Täälläkin yks kenellä samanlaisia fiiliksiä :D Kiva tietää etten oo ihan sekasin mun ajatusteni kanssa.
What? Olipa harvinaisen sekava sepustus.