Olen lähihoitaja, ja tässä syitä miksi pidän työstäni
Tällä palstalla parjataan niin paljon lähäreitä ja lähihoitajien työtä, että on pakko tehdä avaus ja kertoa, miksi itse aikoinaan halusin lähihoitajaksi, miksi pidän työstäni ja miksi arvostan sitä.
Hoidan siis työkseni vanhuksia "laitoksessa".
Olen alanvaihtaja. Alunperin ajatus lähihoitajaksi opiskelemisesta lähti siitä, että aikaisemmassa työssäni minua ei motivoinut kuin palkka. En kokenut tekeväni mitään tärkeää, usein mietin, että vaikka olisin jättänyt työni tekemättä/aamulla töihin menemättä, maailma ei olisi siitä yhtään huonontunut. Halusin siis ryhtyä tekemään jotain, joka tuntuisi niin tärkeältä ja arvokkaalta, että aamuisin väsyneenä töihin lähtiessäni minua motivoisi ajatus siitä, että olen oikeasti avuksi ja hyödyksi. Että työpanostani tarvitaan. Pelkän palkan/rahan takia töihin lähteminen ei riittänyt motivoimaan.
Työssäni on mukavaa nähdä konkreettisesti "kätteni jäljet". Kun aamulla menen vanhuksen huoneeseen, vanhus on sängyssä yövaatteissaan (toiset kykenemättömiä menemään itse wc:hen, toiset kykenemättömiä edes syömään itse) usein vaippa täynnä ulostetta (tai ainakin virtsaa), tukka sekaisin, silmät rähmäisinä. Ja varmasti nälkäinenkin. Eikä itse välttämättä kykene tekemään mitään auttaakseen itseään, osa ei pysty edes itse kääntämään kylkeä. No, sitten menen minä, silitän hiuksia, poskea tai käsivartta, hymyilen ja toivotan hyvää huomenta, kysyn miten yö on mennyt, onko vanhus saanut nukuttua. Jotkut kykenevät hymyilemään takaisin ja vastaamaan, jotkut vain katsovat, puhekykyä ei enää ole.
Siinä sitten joko autan tämän ihmisen vessaan (tai teen aamupesut jne vuoteessa) ja käsissäni hän puhdistuu, saa puhtaan vaipan, puhtaat vaatteet, hiuksensa ojennukseen jne. On palkitsevaa nähdä tämä muutos, ja osa vanhuksista kertookin vilpittömästi silmiin katsoen ja hymyillen "Nyt on kaikki taas hyvin, kiitos!"
Työssäni saan paljon halauksia, hymyjä ja kiitoksia ...olkoonkin että myös lyöntejä, raivoamista ja haukkumista (usein sairauksien aiheuttamaa aggressiivisuutta, ei tunnu mukavalta, mutta osaan suhteuttaa asian ja olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti, koska tiedän mistä tällainen käytös johtuu).
Työssä palkitsee myöskin esim. haavanhoidot. Joillakin on pahoja painehaavoja, ovat todella karun näköisiä, pahimmassa tapauksessa/huonolla hoidossa johtavat jopa raajan amputoimiseen. On olemassa paljon erilaisia haavanhoitotuotteita, ja haavaa hoidetaan myös mekaanisesti (esim. "pinseteillä" putsaillaan haavaan kertynyttä katetta). Haavanhoito on mielenkiintoista, hoidon onnistumisen seuraaminen, haavan asteittaisen paranemisen näkeminen, ja lopuksi se onnistumisen ilo siitä, kun haava on ummessa!
Lääkehoito on myös mielenkiintoista. Eri lääkkeiden oppiminen ja vaikutusten seuraaminen. Seuraamme osastolla vanhuksia ja heidän vointiaan ja käytöstään, raportoimme huomaamamme asiat sairaanhoitajalle ja lääkärille, joka tekee päätöksiä lääkityksistä meidän kertomamme perusteella (joskus käy toki itsekin katsomassa potilaita). Toisinaan lääkitykset vaihtuvat, ja on mielenkiintoista seurata, minkälaisia vaikutuksia mikäkin lääke ihmiselle aiheuttaa. Esim. käytösoireiden ja mielialan seuraaminen/muuttuminen/parantuminen on mielenkiintoista seurattavaa.
Lisäksi omasta mielestäni on kiinnostavaa mm. laittaa antibiootti pistosvalmiiksi ja pistää (lihaspistokset), ja insuliinipistokset ja ateriainsuliinien annosteleminen/miettiminen verensokerin mittaamisen jälkeen on omalla tavallaan mielenkiintoista. Pistoksissa on oltava myös hyvin tarkka, on oltava huolellinen että pistää oikeanlaista insuliinia, oikean määrän.
...niin, ja palkitsevaa on nähdä myös esim. täysin ilmeettömän, dementoituneen vanhuksen alkavan hymyillä ja jopa laulaa, kun laitat musiikkia soimaan. :)
Tässä tärkeimmät, ensimmäisenä mieleen tulleet asiat, jotka motivoivat minua työssäni ja saavat minut tuntemaan, että työni on tärkeää ja palkitsevaa.
t. Ammattiylpeä lähihoitaja
Kommentit (17)
Kivasti kirjoitettu! T. toinen lähihoitaja, joka myös alanvaihtaja
Oot varmasti huippu lähäri, arvostan sua ! Koita nähdä nuo hyvät puolet työssäsi jatkossakin :)
Ihan kun mun suustani!! Rakastan tätä työtä. Nyt tällä hetkellä kotihoidossa ja työ käytännössä samanlaista paitsi että asiakkaat hieman parempi kuntosia kun laitoksissa. Ja ihana kun saa kulkea autolla yksin vanhusten kodeissa auttamassa. Palkka liian pieni tähän vuorotyöhön sekä hoitajia liian vähän (rahasäästöjen takia) en silti halua tehdä muuta työtä :) osaan myös arvostaa muita hoitajia todella paljon, oma mummini "pääsi" pitkän jonotusajan jälkeen vanhainkotiin ja voi sielä paljon paremmin kun kotonaan. (Muistamaton, yksin valvoi yöt ja sekoili yöllä eikä tunnistanut olevansa kotona) vanhainkodisaa mummi saatetaan yöllä sänkyyn jos sattuu lähtemään käytävällä :) t. 22v hoitaja joka lähti 15v peruskoulusta lukemaan lähihoitajaksi
Kuulostat aivan ihanalta ihmiseltä! Ihanaa, että pidät työstäsi, ja työsi todellakin on erittäin tärkeää. Arvostan lähihoitajia (jotka ovat töissä) hyvin paljon. Toivottavasti vanhana sinun kaltaisesi ihminen hoitaa minua (jos elän vanhaksi) t: ykköstyypin diabeetikko
Ihanaa. Olet oikeassa ammatissa :)
Oi kiitos!! Kyllä nousi hymy huulille kommenteistanne! :) (valitettavan usein täältä on saanut lukea ihan toisenlaisia lähihoitajille suunnattuja terveisiä)
ap
Hienoa lukea kun joku arvostaa hoitotyötä eikä ainoastaan valita palkoista. Olet hyvä hoitaja kun teet työtä sydämestäsi. Menestystä ja työn iloa jatkossakin!
T. Sh joka myös pitää työstään
Voi että, ihanan positiivisia viestejä! :) Hyvä ap, tee jatkossakin arvokasta työtäsi sydämellä <3
Nostan hattua! Voin rehellisesti sanoa olevani pelkkä velliperse tuommoisten töiden rinnalla. Uskallan liata käteni ja astua paskaan, mutta vanhus ja lapsityö on minulle liian tunteisiin vetoavaa. Olin päivän joskus vanhusten kanssa ja itkin koko päivän ja vielä sen jälkeenkin. Päiväkotityö ihan fine, mutta jos ruvetaan puhumaan jostain nuorisosossuista tai muista, en kykenisi. Ottaisin kaiken liian lähelle itseäni. En osaisi olla miettimättä että mites se jokisen poika jaksaa kun isä ampui itsensä tai vastaavasti kuinka ne vanhukset jakselee pedeissään, eihän ketään satu tai kukaan kuole yön aikana.
Ihana olet! Itsekin lähihoitajaopiskelijana tulee oikeasti välillä todella paha mieli kun täällä lukee perusteettomia kommentteja ja mielipiteitä lähihoitajista -itse kun kuitenkin olen/haluaisin olla ylpeä tulevasta ammatistani. Ei pitäisi lukea tätä palstaa ollenkaan, tulee inhottava ja epätoivoinen olo kun kokee ettei muut arvosta työtäni lainkaan.
Itse erikoistun hammashoitajaksi mutta pidän myös vanhustyöstä todella paljon, se on niin palkitsevaa ja antoisaa! Ollaan ylpeitä ammatistamme eikä anneta av-mammojen kommenttien latistaa! :)
Oikein hyvä. Ei sinun tarvitse puolustella sitä, mitä sinä koet tärkeäksi. Sinulle työnteko ihmisten parissa ja ihmisiä auttaen on arvo. Se tekee elämäsi onnelliseksi, mikä tarkoittaa sitä, että, että sinä voit hyvin. Siihen hyvinvointiinhan tähtää kaikki ihmisen tekemät ratkaisut.
Pistää niin vihaksi kun hoitotyö on pomoille vaan rahaa ja bisnestä. Liian paljon hoidettavia ja liian hoitajia työn määrään nähden. Oletteko muuten ikinä ajatelleet elämänkaarta? Hoitajana näen sen hyvin. Nokkamukit, ruokalaput, soseutetut ruuat,vaipat ovat arkipäivää hoitolaitoksissa, kuten myös päiväkodeissa. Liikuntakyky, puhekyky, muisti, lauseenmuodostukset, luonteenpiirteet katoavat. Taannutaan takaisin heikoksi ja hauraaksi lapseksi joka tarvitsee huolenpitoa ja hoitoa. Arvostetaan kaikki hoitajia, tulee se päivä kun omat vanhempamme tarvitsevat kotihoitoa/vanhainkotia ja voimme olla varmoja että hoitajat tekevät kaikkemme ja se suurin taakka on silloin omaisilta pois. Myös me kaikki ikäännymme ja nykylääke/hoitotieteen vuoksi me saatamme elää suurinosa 100vuotiaiksi ja olla moniamonia vuosia hoidossa..
Itse kunnioitan hoitajia ja ajattelen näin että mitä enemmän hoitajien työtä arvostetaan, sitä paremmin he paneutuvat työhönsä ja jaksavat hekin arvostaa omaa panostaan, hoidettavia vanhuksia ja muita asiakkaita.
Ihmekään jos pitkään vanhustyötä tekevä, jatkuvasti loskaa niskaansa saava hoitaja kyllästyy eikä jaksa enää välittää potilaistakaan samalla tavoin verrattuna hoitajaan, joka kokee työnsä arvostetuksi.
Jos kuulisin omasta ammatistani ja työpanoksestani jatkuvasti negatiivisia kommentteja ulkopuolisilta, voin vannoa ettei kiinnostusta silloin riittäisi enää tehdä töitäkään hyvin. Hoitajien työ on vieläpä usein raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kiitos teille kaikille hoitajille, olette arvokkaita!
[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 21:56"]
Itse kunnioitan hoitajia ja ajattelen näin että mitä enemmän hoitajien työtä arvostetaan, sitä paremmin he paneutuvat työhönsä ja jaksavat hekin arvostaa omaa panostaan, hoidettavia vanhuksia ja muita asiakkaita.
Ihmekään jos pitkään vanhustyötä tekevä, jatkuvasti loskaa niskaansa saava hoitaja kyllästyy eikä jaksa enää välittää potilaistakaan samalla tavoin verrattuna hoitajaan, joka kokee työnsä arvostetuksi.
Jos kuulisin omasta ammatistani ja työpanoksestani jatkuvasti negatiivisia kommentteja ulkopuolisilta, voin vannoa ettei kiinnostusta silloin riittäisi enää tehdä töitäkään hyvin. Hoitajien työ on vieläpä usein raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kiitos teille kaikille hoitajille, olette arvokkaita!
[/quote]
Kiitos! -hoitaja