Kun pikkulapsi on ulkona.

Kesällä, jolloin ilma

on yhtä lämmin sisällä kuin ulkona, voi lapsi tietysti olla ulkona

kaikkina aikoina päivästä, ei kuitenkaan auringonlaskun jälkeen.

Viedessäsi lasta ulos kylmemmällä ilmalla, on sinun katsottava, että

sillä on tarpeeksi vaatteita, lämmin vaippa, joka ei saa olla liiaksi

avonainen kaulasta, lämmin lakki, joka peittää korvat jne, ja että se

makaa tai istuu hyvästi ja lämpimästi, lämmin peitto ympärillään ja

kuomu ylhäällä. Jos ilma on oikein lauhkea ja tyyni, voi kuomi olla

alhaallakin, mutta pikkulapselle on parempi, jos se on ylhäällä, niin

tuulenpuuskan tullessa voit heti kääntää sen vastatuuleen. Mutta verhoja

et tarvitse vetää eteen - täytyyhän lapsen toki saada ilmaa, kun se

kerran on ulkona! Sinun täytyy niin paljon kuin mahdollista oleskella

auringonpaisteessa lapsen kanssa, mutta elä aseta vaunua niin, että

aurinko käy lapsen silmiin. Käännä aina vaunua niin, että aurinko tulee

siihen takaa tai sivulta. (Emme me aikuisetkaan kernaasi istu niin, että

aurinko paistaa suoraan silmiin! Mutta moni lapsentyttö luulee, että

lapsen tulee saada aurinkoa juuri kasvoihinsa, mikä on suuri erehdys).

Voiko lapsi nukkua ulkona? Se on suuri kysymys. Ennen pidettiin sitä

kerrassaan vaarallisena, mutta nyt mennään taas toiseen liiallisuuteen

vaatimalla, että lapsen tulee nukkua ulkona niin paljon kuin

mahdollista. Keskitie on tässä, niinkuin usein muulloinkin, varmaankin

paras. Sääntönä on pidettävä, että lapsen tulee nukkua sisässä (hyvästi

tuuletetussa huoneessa), sekä valvoa, olla iloinen ja virkeä ulkona.

Mutta jos se sattuisi nukahtamaan teidän ulkona ollessanne, niin elä

sitä säikähdä eläkä koeta voimiesi takaa pysyttää sitä hereillä

puuhaamalla ja puhelemalla sille tai nostelemalla sitä sinne tänne. On

kerrassaan kiusallista nähdä nukkuvia pikkulapsia siten asettuina

epäluonnollisiin asentoihin, pää heiluen milloin eteen, milloin sivulle.

Ei, - jos huomaat, että lapsi on joutunut unen valtaan, niin aseta se

hyvästi ja huolellisesti pitkälleen, laita vaan tyynyt ja peitot

paremmin sen ympärille, sillä nukkuva kaipaa enemmän peitettä, nosta

kuomu ylös ja anna sen rauhassa nukkua, siksi kun tulet kotiin. Mutta

elä pidä sitä kovin kauan ulkona kylmällä ilmalla sen nukkuessa.

Ilmanlaadusta, lapsen iästä ja vahvuudesta yms. riippuu, kuinka kauan

sitä säännöllisesti on pidettävä ulkona. Mutta parempi hiukan liian

vähän kuin hiukan liian kauan. Koettele ovatko sen kädet kylmät. Jos

sillä on vilu, on se heti vietävä sisään. Jos se huutaa, niin on sillä

myöskin joku vaiva ja sinun on riennettävä kotiin sitä tutkimaan.

Muutamat jatkavat kylmäverisesti kulkuaan, vaikka lapsi kuinka huutaisi

vaunuissaan - niin ei sinun pidä tehdä! Jos ei siitä ole apua, että

korjaat lapsen asentoa ja puhelet sille, niin on sinun kiirehdittävä

kotiin. Sillä on joko kylmä tai on neula joutunut sen vaatteisiin tai on

joku muu seikka hullusti. Muistakaamme, mitä edellisessä luvussa

sanottiin ja vakuuttakaamme vielä kerran, ettei pikkulapsi koskaan huuda

kiukuissaan, vaan ainoastaan sentähden, että sillä on joku vaiva, mikä

yhtä hyvin voi olla vakavaa laatua kuin jotakin "aivan vähäpätöistä".

Ainakin saattaa tapahtua, että se pian voi muuttua vakavaksi, ellet

ajoissa sitä auta. (Muista äitiä josta kerroin, joka ottaessaan lapsen

syliinsä huomasi sen ihon pahasti sierttyneen).

Mistä nämä on kopioitu ja ilmeisesti käännetty? Ei ainakaan suomalaisen arkkiatrin tekstistä.

Se varmistuu ainakin tuosta ulkoiluajasta klo 12 ja 2:n välillä, sillä se on kaikkien Suomen päiväkotien kiveen hakattu päiväuniaika, josta ei jousteta, satoi tai paistoi. Varsinkin pohjoisessa varsin omituista, sillä sehän on keskellä talvea päivän valoisin hetki , ja silloin pitäisi lasten nukkua.

Eikä ole myöskään sveitsiläinen eikä norjalainen teksti, sillä niissä maissa löytyy vuorilta lunta ympäri vuoden.