Jos sinut jätetään pitkän parisuhteen jälkeen, haluaisitko tapaamisen, jossa exäsi vastaisi kysymyksiisi?

Yksi syy voisi olla, että toinen on ollut niin ikävä ihminen, että jättäjä ei halua enää olla missään tekemisissä.

Minä en ihmettele yhtään, jos ihminen, joka on halunnut toisesta eroon ei halua ruveta mihinkään ristikuulustelutapaamiseen. Pitäisin enemmän ihmeenä, jos joku tuollaiseen älyttömyyteen suostuu. Tai että joku haluaa ehdoin tahdoin pyöritellä veistä haavoissaan tuohon tyyliin. Kun ei ne selitykset yleensä muuta kuin pahenna tilannetta. 

Itse asiassa en haluaisi kysyä, en vastauksia enkä myöskään vastailla itse mihinkään.

No en todellakaan haluaisi! Hullu nainen, joka tuollaista haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihmettele yhtään, jos ihminen, joka on halunnut toisesta eroon ei halua ruveta mihinkään ristikuulustelutapaamiseen. Pitäisin enemmän ihmeenä, jos joku tuollaiseen älyttömyyteen suostuu. Tai että joku haluaa ehdoin tahdoin pyöritellä veistä haavoissaan tuohon tyyliin. Kun ei ne selitykset yleensä muuta kuin pahenna tilannetta. 

,

Aivan kohtuutonta, jollei voida pitkän tuntemisen jälkeen puida asiaa yhdessä.

Voi jäädä pahakin trauma.

Niin, haluanko kaataa suolaa avohaavaan. Vaikea kyllä päättää....

Jos on toisen jättänyt niin siihen on syynsä. Tuollainen tapaaminen olisi vain veitsen kääntämistä haavassa ja yksipuolinen syyttäminen jätetyn puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihmettele yhtään, jos ihminen, joka on halunnut toisesta eroon ei halua ruveta mihinkään ristikuulustelutapaamiseen. Pitäisin enemmän ihmeenä, jos joku tuollaiseen älyttömyyteen suostuu. Tai että joku haluaa ehdoin tahdoin pyöritellä veistä haavoissaan tuohon tyyliin. Kun ei ne selitykset yleensä muuta kuin pahenna tilannetta. 

,

Aivan kohtuutonta, jollei voida pitkän tuntemisen jälkeen puida asiaa yhdessä.

Voi jäädä pahakin trauma.

Höpö höpö. Ero on ero ja sillä hyvä. Selittelyt ei sitä muuksi muutu. Terapia on se paikka, jossa traumoja puretaan. Exän kuulustelu tosiaan vain pahentaa tilannetta, kun sitä exää mitä suurimmalla todennäköisyydellä v'tuttaisi koko tilanne ja vastaukset olisivat sen mukaisia. Jos ei oma-aloitteisesti halua ratkaisujaan perustella, ei niitä perusteluja (niitä oikeita perusteluja) väkisinkään vääntämällä irti saa. 

Kyllä olen halunnut, ja kyllä se minua on auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihmettele yhtään, jos ihminen, joka on halunnut toisesta eroon ei halua ruveta mihinkään ristikuulustelutapaamiseen. Pitäisin enemmän ihmeenä, jos joku tuollaiseen älyttömyyteen suostuu. Tai että joku haluaa ehdoin tahdoin pyöritellä veistä haavoissaan tuohon tyyliin. Kun ei ne selitykset yleensä muuta kuin pahenna tilannetta. 

,

Aivan kohtuutonta, jollei voida pitkän tuntemisen jälkeen puida asiaa yhdessä.

Voi jäädä pahakin trauma.

Haluat siis kuulla esim. tällaista:

"Petin sinua koska olet ihan paska sängyssä"

tai

"Jätin sinut, koska en enää voi sietää yhteiseloamme"

En tiedä jaksaisinko itsekään moista tapaamista, ellei olisi jotain ihan tiettyä kysymystä, johon haluaisin vastauksen. Ehkei olisi.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jättäjällä on velvollisuus suostua "päätöskeskusteluun", jos jätetty pyytää. Se voi tapahtua puhelimitsekin, tai vaikka sähköpostitse. 

En todellakaan halua mitään päätöskeskusteluja. Kerran olen sellaiseen suostunut kun mies pyysi ja pyysi, ja seuraus oli se, että ensin selitti, kuinka häntä niin sattuu ja odotti, ettei satu, mutta kun nyt sattuukin niin voitaisiin palata yhteen. Minä olin siis jättäjä. Kun totesin, etten halua, alkoi haukkua. Halusin lähteä tilanteesta, niin ahdisti minut pöydän ja seinän väliin ja uhkaili. Puhuminen ei tehonnut, joten oli pakko tehdä jänishyppy pöydän yli, jotta pääsin karkuun. Hyppy tuli äijälle niin yllättäen, ettei ehtinyt juosta minua kiinni ennen kuin pääsin kadulle.

Pari kertaa olen ollut jätetyn asemassa, ja olen lopettanut yhteydenpidon kuin seinään. Ei siis asuttu yhdessä. Kuluu pari päivää ja mies alkaa vinkua kun en itkekään perään. Tässä vaiheessa parisuhteen loppumisen sureminen kohdallani loppui ja tilalle tuli lähinnä miehen halveksunta. En todellakaan tarvitse mitään tuuliviirejä elämääni.

Ei kävisi pienessä mielessäkään suostua tuollaiseen. Eikä varsinkaan ehdottaa tuollaista. Ties vain k'sipää suostuisikin ja siinä sitten kuuntelisin samaa sontaa, jota olen jo kuullut enemmän kuin tarpeeksi. 

En halunnut. Jos ei kelpaa, niin ei kelpaa. Mitä sitä enää kaivelemaan.

Tarviiko siihen nyt enempää perusteluja, jos ei halua olla kimpassa ei halua olla kimpassa. Syy ei kiinnosta.

Vastaava kysymys kuin "haluatko repiä synnytyksen jälkeen ommellut tikit omakätisesti ilman puudutusta irti"

En.

Voi olla tilanteita ettei jättävä muista, osaa, tiedä tai uskalla vastata erokysymyksiin, ne asiat kirkastuvat myöhemmin, joskus vuosien jälkeen. Vaikka voi olla muutama selkeä syy heti saatavilla. Mutta onhan se hyvä tapa perustella suoraan, jos toinen kysyy puhelimessa, eikä jätetyn tarvitse miettiä mikä oli vikana vuosikausia. Se nopeuttaa eroprosessia vähän, joku päivä. Ei ole pakko kasvokkain nähdä, jos toinen on syyttävä.

Riitelykshän se menis.

Mitäpä se auttaisi, jos ex vastaisi "en vain enää halunnut jatkaa yhteiseloa kanssasi"? Hänet tuntien tuo on perusteellisin selitys, jonka saisin. Kaikkien kannalta parempi, etten rupea nyhtämään irti mitään tarpeettomia selityksiä. Ero tuli ja sillä hyvä. Minun hommani on jatkaa elämääni eikä kiusata exää.