Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yli viisikymppiset sinkut, kertokaapa asumisesta yksin "keskellä ei mitään"
10.09.2021 |
Olisi kiva kuulla etenkin positiivisia kokemuksia sinkuilta, jotka asuvat yksin keskellä ei mitään eli maalla tai muulla seudulla, jossa naapurit eivät ole ihan vieressä. Mikä on mukavaa ja mikä ei? Millä asenteella pärjää? Mitä pitäisi tietää? Olen asunut maalla lapsuudenkodissani, mutta muuten olen ollut kaupunkieläjä.
Kysyn sen vuoksi, että haluaisin eroon seinä-, katto- ja lattianaapureista eli niistä kuuluisista elämisen äänistä. Hiljaisuus on yksi tärkeimmistä asumisen kriteereistäni. Liikenteen äänet eivät kuitenkaan häiritse yhtään. Valoisalla olen ihan reipas, mutta pimeällä en. Melko varmasti en pysty ottamaan koiraa, vaikka mieli tekisi. Sinkut, siis, mitä mietteitä herää? :)
Kommentit (38)
Sama tilanne. Mutta en uskalla. Olen jopa löytänyt unelmieni talon ja tuijottelen kuvia oikotiellä. Yritän miettiä miten se voisi onnistua. Monta vuotta ollut mielessä. 828
En halua asua enää kerrostalossa kaupungissa. Toivottavasti joku vastaa ja valaa minuunkin rohkeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskellä ei mitään asuvat sinkut taitavat tähän aikaan perjantai-iltaa olla saunomassa tai pihahommissa. :)
Ap
Kyllä en ilman koiraa uskaltaisi asua yksin. Ja ihan hitokseenhan tässä on puuhaa, ettei kyllä vapaa-ajan ongelmia useinkaan ole. On ihanaa, kun kukaan ei häiritse ja ise saa pitää ns omaa meteliä :). Jossain vaiheessa täytyy muuttaa kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä en ilman koiraa uskaltaisi asua yksin. Ja ihan hitokseenhan tässä on puuhaa, ettei kyllä vapaa-ajan ongelmia useinkaan ole. On ihanaa, kun kukaan ei häiritse ja ise saa pitää ns omaa meteliä :). Jossain vaiheessa täytyy muuttaa kaupunkiin.
Missä vaiheessa katsot aiheelliseksi muuttaa kaupunkiin?
Ap
Siis suunnitteletko kilometrien hajurakoa naapureihin vai? Suomessa on tuhansia syrjäisiä kyliä joissa, on kuitenkin sen verran asutusta ettei aivan turvaton tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä en ilman koiraa uskaltaisi asua yksin. Ja ihan hitokseenhan tässä on puuhaa, ettei kyllä vapaa-ajan ongelmia useinkaan ole. On ihanaa, kun kukaan ei häiritse ja ise saa pitää ns omaa meteliä :). Jossain vaiheessa täytyy muuttaa kaupunkiin.
Missä vaiheessa katsot aiheelliseksi muuttaa kaupunkiin?
Ap
Riippuu jaksamisesta/terveydestä, mutta eläkkeellä viimeistään kaupunkiin!
Vierailija kirjoitti:
Siis suunnitteletko kilometrien hajurakoa naapureihin vai? Suomessa on tuhansia syrjäisiä kyliä joissa, on kuitenkin sen verran asutusta ettei aivan turvaton tarvitse olla.
Ei sentään kilometrejä tarvitse olla. Sata metriä riittää oikein hyvin, jos eivät naapurit ole kovin huutavaista lajia. Eikä basso kuulu eikä mopoilla pärrätä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä itsekin haaveilen, mutta en uskalla. N47
Pirkanmaalla näyttää olevan taloja siellä täällä jo aika paljon, syrjemmässäkin. Pakoon ei pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että olen nähnyt maaseutukaupungeissa tosi kivoja vanhoja rintamamiestaloalueita. Sellainenkin kävisi, jos olisi muita melkein senioreja ympäristössä. Ei ole varaa ostaa, joten vuokraisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että olen nähnyt maaseutukaupungeissa tosi kivoja vanhoja rintamamiestaloalueita. Sellainenkin kävisi, jos olisi muita melkein senioreja ympäristössä. Ei ole varaa ostaa, joten vuokraisin.
Ap
Tämä ois kans hyvä vaihtoehto, sellainen kommuunin tapainen, missä ihmiset auttaa tarvittaessa toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivaa täällä on. Ei naapureihin näköyhteyttä. Tietä pitkin lähimpään taloon muutama kilsa, metsän läpi polkua pitkin lyhyempi. Lähinaapurikin on oma poika.
Osa-aikatöissä olen ja ihmisten ilmoilla käyn satunnaisesti. Pojan huushollissa ja maatilalla auttelen sesonkikiireiden aikaan, muuten olen täällä omissa oloissani. Tää on tämmöinen osittain omavaraistalouteen pyrkivä elämäntyyli.
En oikein löydä huonoja puolia, kun olen tehnyt elämäni mukavaksi ja sellaiseksi, mistä aina haaveilin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että olen nähnyt maaseutukaupungeissa tosi kivoja vanhoja rintamamiestaloalueita. Sellainenkin kävisi, jos olisi muita melkein senioreja ympäristössä. Ei ole varaa ostaa, joten vuokraisin.
Ap
Tämä ois kans hyvä vaihtoehto, sellainen kommuunin tapainen, missä ihmiset auttaa tarvittaessa toisiaan.
Monille muille varmasti hyvä vaihtoehto, mutta minulle kauhistus. Olen naapurien kanssa hyvissä väleissä ja kaikin puolin avulias tyyppi, mutta en halua sen vuoksi huoltosuhteeseen. Enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asuin yksin yli 30vuotiaana todella syrjässä. Lähin naapuri oli n 1km päässä. Lähin bussipysäkki oli 4,5km päässä ja kaupunkiin oli matkaa 19km. Mulla oli niin paha stalkkeri, sitten kun oli 4,5 km yksityistietä, niin sitä ei kukaan hiekottanut, lumi aurattin usein vasta iltaisin. Mitään naapuriapua ei koskaan ilmaiseksi saanut. Kerran tarvitsi kaapeleilla käynnistää auto ja se maksoi 20€. En enää uskaltaisi ja jaksaisi asua niin.
Olen asunut nyt 15 vuotta syrjäisellä paikalla yksin. Isäni entinen kotitila, jonka ostin perikunnalta kun varmistui että saan tehdä 100% etätyötä.
Tämä on maalaistien päässä, lähin naapuri maanviljelijä ja sikatilallinen 400 m päässä. Hänelle vuokraan myös tämän talon pellot koska en itse ehdi/halua viljellä. Mukavahan täällä on asua, ei Na hörhöt tämmöisiin paikkoihin tule. On mulla kyllä metsästysase täällä ja osaan sitä käyttää, jos nyt joku hullu tulisi uhkailemaan. Koskaan en ole pelännyt eikä ole mitään käynyt. No sienimetsällä joskus vähän karhuja, kun on tuore läjä ja raapimisjälkiä näkynyt.
Ei tästä niin kovasti hommaa ole kun tosiaan pellot on vuokrattuna. Ruohot leikkaan kerran viikossa kesällä bensakäyttöisellä leikkurilla. Hoidan kukkapenkkejäni ja vihannesplänttiä. Talo lämpiää puulla, mutta ostan klapit valmiina, ei siitäkään hommaa ole. Talvella täytyy kylmimmillä polttaa takkaa 3 kertaa vuorokaudessa, mutta kun on kotona etätöissä, helppoahan se on. Remppahommat olen teettänyt ammattilaisilla.
En tiedä mitä pelättävää täällä sivukulmilla on. En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että juu verikoira vahtimaan ja sekopäitä olisi metsät piukassa. Ihan saa täällä rauhassa olla. Tässäkin kylässä asuu vaikka kuinka monta sinkku/leskinaista, joko kylänraitilla tai sivussa, kuten minä.
Suomessa on varmaan noin 500 000 kylää jossa asuu lähinnä eläkeläisiä tai myöhäiskeski-ikäisiä ihmisiä riittävän, muttei turvattoman välimatkan päässä toisistaan.
Täällä maalla on vaan niin mukavaa, on tilaa asua ja hengittää. Saa tuhertaa oman tonttinsa ja töllinsä kanssa mitä haluaa ja jos mökää kuuluukin, se tulee ihan omasta takaa. Kukaan ei kyttää tekemisiä, on hiirenhiljaista illalla ulkona ja pimeyskin on aivan erilaista, kuin kaupungissa, meillä kun ei ole katuvaloja mailla halmeilla. Päivällä keväästä pitkälle syksyyn lintujen viserrystä.
Huomioitavaa on, että auto täytyy pitää kunnossa, lähimpään kauppaan yli 10 km. Jos alkaa olemaan ikää, kannattaa hankkia yksitasoratkaisu, voi mahdollisesti pystyä asumaan pidempään, kuin useamman kerroksen talossa.
Taajaman ulkopuolella kun ollaan, pitää korvien, nenän ja silmien toimia, jos talo ei ole uudistuotantoa. Oman huoltonsa vaatii rännit, salaojat ja mahdolliset jätevesijärjestelmät.
Tähän olen tähdännyt koko ikäni ja sain tämän vihdoin 10 vuotta sitten, täältä lähden vain jalat edellä.
Samaa olen miettinyt mutta haaveet kaatuivat siihen että kyllä mä tarvitsisin sinne jonkun käsistään kätevän sitä taloa ihmettelemään kaverina ja turvaksi muutenkin. Ei kai se seurakaan pahitteeksi olisi. Mutta kun sellaista ei nyt tässä elämässä mulle suotu, jään sinkuksi kaupunkiin.
Alue: Aihe vapaa
Olen miettinyt samaa. Eläkkeellä haluaisi omakotitaloon, mutta mitä enemmän on ikää, sen paremmin tietää miten sekopäistä porukkaa tuolla liikkuu.