Miksi ihmiset eroavat ja valittavat sitten eksän käytöksestä lasten vuoroviikkojutuissa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä valitin silloin kun isä ei vuoroviikkovanhemmuudessa saanut edes pienten lasten perushoitoa hoidettua. Saati että olisi kyennyt mitenkään tukemaan pientä koululaista, vienyt tätä harrastuksiin tms.

Itse hän halusi väkisin vuoroviikkovanhemmuuden, taloudellisista syistä. Mä sitten jouduin lapsivapailla viikoilla hoitamaan lasten asioita isän luota joka kyllä vitutti. Ei tietenkään niin paljoa kuin hänen touhunsa silloin kun asuttiin saman katon alla. Mutta oli tosi suuri helpotus kaikille kun päästiin isäviikoista ja -tapaamisista eroon. Nyt arki sujuu kevyesti eikä tarvi valittaa mistään.

Tässäkin tilanteessa tulisi pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisikohan kummassakin vikaa. Mikä oli oma motiivisi suostua tuohon järjestelyyn?

Vierailija kirjoitti:

Käräjäoikeus ei kyllä määrää vuoroviikkoasumista, jos ex-pari ei ole samaa mieltä. Vuoroviikkoasuminen vaatii toimiakseen hyvät välit joten se ei ole mikään kompromissi, jolla laitetaan riita puoliksi.

Hyviä välejä se ei vaadi, vaan sitä, että molemmat vanhemmat oikeasti haluavat tehdä asiat siten, kuten on lapselle paras ja ovat valmiit panostamaan lapseen kaikin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen samaa asiaa kuin ap.

Ennen eroa on yksi ongelma. Kuten se, ettei mies ulkoile yhdessä muun perheen kanssa. Eron jälkern on kymmenen muuta ongelmaa: on elaririidat, oharit, äitipuoli, äitipuolen lapset - eikä edelleenkään mies ulkoile lasten kanssa.

Tämä provosointi meni nyt överiksi!!

En ole provo. Itsekin eronnut ja uusperheessä elävä.

Olen ihmetellyt samaa asiaa.

En ajattele, että erottaisiin liian helposti, tai että parempi olisi kitkutella avioliitossa. Ei sitä ulkopuolinen voi arvioida.

Mutta sitä ihmettelen, että ongelmat exän kanssa tuntuvat tulevan yllätyksenä. Sanoo kai järkikin, että riidanaiheet vain lisääntyvät, eivätkä entiset mihinkään häviä.

Erityisen outoa on jos kuvitellaan, että voidaan määräillä exän tekemisiä. Se on yleistä. yritetään määräillä mitä lasten kanssa pitää tehdä viikonloppuna tai lomalla, miten lapset pitää ruokkia, hoitaa jne. Ja sitten rähjätään exälle ja valitetaan työpaikan kahvihuoneessa, miten se ei taaskaan tehnyt sitä tai tätä.

Että miten ihmeessä niin moni luulee, että voisi määrätä toista aikuista ihmistä hänen elämässään?